Metsien kasvu vauhdittuu

Jo kertaalleen harvennettu männyn
viljelmä odottaa väljennyshakkuuta

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Kannot biotalouden peliin

    Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

    Kantojen vääntö oli mielessä metsäojituksen nestorilla, haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui 1972 Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli vieraille kehittämänsä ojikkojen uuden metsänviljelyn, missä hyvin kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

    Selluteollisuus kiinnostui heti. Sellun menekki oli silloin maailmalla myötätuulessa. Puhuimme uhkaavasta puupulasta, hieman nykypäivän malliin. Joutseno Pulp rakensi 1973 kantojen murskausaseman, josta tehdas saisi sellun lisäraaka-ainetta.

    Kun tehdaspäähän näytti tulevan kysyntää, metsäpää toimi nopeasti. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Kantoja ei tarvinnut enää ihmisvoimin maasta vääntää. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.

    Keksinnöstä käytäntöön kestää yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei vielä viime vuosisadan puolella käynnistynyt, ei soilla eikä kankailla.

    Kantohakkeen kausi alkoi vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.

    Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien vauhdikas menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän perustuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.

    Vuonna 2013 kantohaketta poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on notkahtanut halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

    Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille, kangasmaille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

    Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

    Kantokorjuuta seuraavassa metsänhoidossa ja käyttöketjussa on vielä kehitettävää. Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi. Ilman kantokasoja metsänviljely vauhdittuisi ainakin vuodella. Kasojen pohjalla sikiävän juurikäävän riski pienenisi.

    Ylivuotisia kantokasoja on perusteltu syksyisten sateiden kantoja puhdistavalla vedellä. Kantojen huuhtelu hiekasta on insinööritietein ratkaistava ongelma. Se kuuluu ratkaista voimalan tai biotuotetehtaan varastokentällä, ei metsän kasvumaalla.

    Kannot kattavat metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Mahdollisuuksia vielä on. Hoidetuissa metsissä hake tulee pääosin tukkipuun hakkuista, latvusmassana. Sen käyttövara maassamme on 11 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kantomassan käyttövara on sama. Siitä kuusta on 7 ja mäntyä 4 miljoonaa kuutiota vuodessa.

    Huikarin jo lähes puoli vuosisataa sitten esittämä kantomassa on 2020-luvun biotalouden mahdollisuus. Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Puun riittävyys on alkanut taas huolettaa.

    Voisimme helposti tuplata kantojen korjuun aikaisemmasta ennätyksestään, yli kahteen miljoonaan kiintokuutiota vuodessa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on juuri välillä 2-3 miljoonaa kuutiota.

    Jo kannot riittäisivät Kaidin kattamaan. Huoli puun riittävyydestä hieman hälvenisi.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 15.3.2017

Kotimaisen energiapuun käyttö helpottaisi velkaamme

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta puuvoimamme valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme Euroopan unionissa kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se on 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Puupelletti 40 vuoden paalulla

Pelletti, tuo koiranmuonan näköinen puusta puristettu energiamuru on keksintönä 40 vuoden ikäinen. Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman patentoi 1976 Woodex-pelletin. Sen raaka-ainetta olivat Oregonin osavaltiossa kasvaneen sahapuun puun tähteet kuten puru. Pellettiään hän ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi.

Kantojen biomassaa tarvitaan taas

Kannoissa on biomassaa

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli 1972 mielessä metsä­o­ji­tuksen nestorilla, professori Olavi Huikarilla, kun hän kutsui Padasjoelle kansain­vä­lisen metsä­tie­de­miesten joukon. Huikari esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsän­vil­jelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Metsän­vil­jelyn tähtäimeen

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on kaikkien metsiemme koko vuosikasvu, runkopuuna.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsän­tut­ki­mus­lai­toksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Kannot ovat biotalouden mahdollisuus

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli mielessä professori Olavi Huikarilla 1972, kun hän kutsui Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10–40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Päästötaloudesta kiertotalouteen

    Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kesäkuun 2017 päätös vetää maansa pois Pariisin sopimuksesta ravistelee ilmastoajattelua. Kivihiili palaa takaisin Yhdysvaltain perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä.

    Vuosia maailmalla käyty ilmastokamppailu on jo osoittanut, että pelkkä päästöjen hillintä ei olisi muutenkaan riittänyt. Ilmakehään päätyvää hiilidioksidin päästövirtaa on yritetty rajoittaa niin sanotusta Kioton kansainvälisestä paaluvuodesta alkaen. Tulokset ovat kehnot. Päästöjä ei ole saatu kuriin.

    Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) vuonna 1990. Toukokuussa 2017 pitoisuus oli 409 ppm, kuusitoista prosenttia korkeammalla kuin Kioton paaluvuonna.

    Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluvarastoihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan biohiilestä.

    Biohiili on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin.

    Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Se kumoaa fossiilivoimaloiden, teollisuuden ja liikenteen aiheuttamia hiilidioksidin päästöjä.

    Biohiilen mahdollisuudet oivallettiin runsaat kymmenen vuotta sitten. Maaperätutkijat selittivät Etelä-Amerikasta, Amazonin jokilaaksosta löytyneiden vanhojen Terra preta -viljelysmaiden tumman värin ja korkean hiilipitoisuuden.

    Tumma maa on peräisin intiaaneilta. He alkoivat tehdä puuhiiltä peltojensa maanparannusaineeksi jo 450 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Intiaanien hiili on säilynyt Amazonin peltomaassa hajoamatta parituhatta vuotta. Niin sen täytyy säilyä nytkin, tutkijat päättelivät.

    Nykyajan biohiili valmistetaan energiapuun hakkeesta. Raaka-aine saadaan talousmetsien hakkuutähteestä tai biomassan energiaviljelystä. Luontevimmin puumassan hiilto tapahtuu uuden tekniikan biojalostamoissa.

    Sisään tulevasta massasta noin puolet voi muuntaa biohiileksi. Loppu muuntuu energiapitoiseksi tisleeksi ja kaasuksi. Biotalous etsii niille sivukäyttöä.

    Biohiili jauhetaan ja kynnetään peltoon maanparannuskalkin tavoin. Maatila pitäisi biohiilen lisäyksestä tonnikirjanpitoa. Kirjanpitonsa perusteella viljelijä osallistuisi EU-pörssin päästökauppaan.

    Rahavirta olisi eri suuntaan kuin fossiilienergian voimaloilla. Kun voimalat maksavat päästöistään ilmastoveroa, viljelijä kuittaisi biohiilen lisäyksestään ilmastotuloa. 

    Koko maapallon mittakaavassa käytettynä hiilen nieluvirroilla voi lopulta kääntää ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Viljelijät saisivat biohiilen peltonieluistaan ilmastotuloa. Metsän kasvattajat hyötyisivät myös. Metsätalouden kannattavuus kohenee, kun biohiiltoon menevän pienpuun menekki kasvaa.

    Työtä ja tuloa riittäisi. Kun ilmaston lämpeneminen kesti sukupolven verran, saman jakson ilmaston jäähdyttäminen veisi. Ja sen jälkeen biohiiltä tarvitaan vielä niin kauan kuin käytämme fossiilisia polttoaineita. Esimerkiksi Yhdysvaltain valitsemaa kivihiiltä riittää ainakin 200 vuodeksi.

    Peltojen biohiilen merkitys kasvoi ilmastokamppailun uuden käänteen jälkeen. Biohiilellä voi siirtyä hiilidioksidin päästötaloudesta hiilidioksidin kiertotalouteen. Tähän käänteeseen puuta kasvavalla Suomellakin olisi annettavaa. 

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 3.3.2017

Metsän parannuksesta metsän viljelyyn

    Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on kaikkien metsiemme koko vuosikasvu, runkopuuna.

    50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

    Huikari oli kerännyt väitöskirjaansa soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta. Hän osoitti Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta keräämällään aineistolla, että soistumista tapahtuu edelleen ja nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.

    Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme on parannettava, ojittamalla. Alkoi metsänparannuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.

    100 miljoonan kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsänuudistamisen kaudella. Vajaatuottoiset metsät uudistettiin täystuottoisiksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Laskennallisesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.

    Puuperimältään vakiintuneiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, Rovaniemen metsäntutkimusaseman ensimmäisenä johtajana 1970-luvulla toiminut professori Erkki Lähde on markkinoinut aihetta etenkin metsän etäomistajille jo vuosikaudet.

    Nykyajan biotalous hamuaa talousmetsistämme biomassaa yhä enemmän. Kasvun tähtäimeen on jo otettu 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavuttamiseen eivät metsän parantaminen ja uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme parannettua metsänviljelyä.

    Siirtymää metsän uudistamisesta metsän viljelyyn ennakoi vuonna 1982 voimaan tullut Lapin laki. Vielä 1960-luvulla olimme pohjoisessakin uskoneet männyn siemenpuihin perustuvaan menetelmään. Lapin läänin ja Kuusamon kunnan metsät eivät kuitenkaan uudistuneet tyydyttävästi. Niinpä uudistusalueilta hakattiin Lapin lain tuella siemenpuut, niitä muokattiin ja niitä viljeltiin merkittävät alat. Nyt ne kasvavat lisäpuuta niin Kemijärven tulevalle biotuotetehtaalle kuin Kemiin nousevalle biodieselin laitokselle.

    Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisia ja hyvälaatuisia lähtöpuita.

    Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii jo lämmenneeseen ilmastoomme. Hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.

    Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja viljelytaimikon sitten perkaa entistä huolellisemmin ja entistä varhaisemmassa vaiheessa.

    Kolmas puunkasvun ponne on täsmälannoitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.

    Kun jatkamme parannetun metsänviljelyn tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Laskennallisesti se voi tapahtua jo vuonna 2035. Tähän paaluun suomalainen biotalous tykästyy.

VELI POHJONEN 

Käsikirjoitus 3.3.2017

Hirvetys kuusettaa, kuusetus hirvittää

Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Nautoja meillä on 900’000 päätä, vasikat mukaan lukien. Ne tuottavat teuraslihaa 85 miljoonaa kiloa vuodessa.

Hirviä on 126’000, vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa yhdeksän miljoonaa teuraskiloa.

Koko maan tasolla kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 200’000 kappaletta, ja niiden teuraslihaa saamme kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.

Kiertokulkutalouden juurilla

Kiertokulkutalouden oppi kehittyi 1990-luvun alussa. Oppi on aurinkoenergian virtaa, uusiutuvia luonnonvaroja, niiden jalostusta ja aineiden kiertoa. Ihannetilassa jätettä ei synny lainkaan.

Ympäristöongelmien ratkaisuna ei olekaan teollisuudesta luopuminen, vaan sellainen ekoteollisuus joka perustuu suljettujen kiertojen teknologiaan. Ympäristöajattelu kääntyy ylösalaisin. Kiertokulkutalous tekee jätteestäkin myyntitavaraa.

Ilmastokamppailua syteen ja saveen

YK:n ilmastokokouksissa ja maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.

Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä, joka on kuivatislattu niin että mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu. Se säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa.

Biohiili tekee pellosta hiilivaraston eli hiilen nielun. Se on vastapaino terästehtaille, kivihiilivoimaloille ja liikenteelle. Niistä tulee nyt valtaosa päästöistä.

Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä. Maamiilut olivat tuhlaavia, koska vain sydet ja terva otettiin talteen. Uuden ajan miilua kutsutaan retortiksi. Se muuntaa hyödyksi myös ennen maamiiluista haihtuneet kaasut ja karanneen lämmön.

Päästöistä vapaata, suomalaisesta harvennusmännystä tislattua biohiiltä ehdotettiin 2000-luvun alussa Rautaruukille kivihiilen korvaajaksi. Rautaruukin tehdas Raahessa oli silloin, ja se on edelleen Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidin päästäjä.

Rautaruukki oli vuonna 2004 huolissaan, kun EU:n hiilidioksidin päästökauppa oli alkamassa kuumana. Terästeollisuutemme sai kuitenkin heti EU:lta ilmaiset päästöoikeudet, eikä sen ole tarvinnut vähentää hiilidioksidiaan yli kymmeneen vuoteen.

Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kehitysmaissa, missä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

YK on päättänyt, että kehitysmaiden ilmastotoimia aletaan rahoittaa 100 miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen hallitus päätti puolestaan maaliskuun 2013 kehysriihessä, että kaikki päästökaupasta saatavat tulot ohjataan kehitysapuun tai ilmastorahastoon.

Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi siirtää yhä enemmän ilmastokamppailuun, biohiilenä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.

Näin kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi ja köyhyys vähenisi.

Osan ilmastokamppailua voisi näin siirtää syteen ja saveen.

Veli Pohjonen

Länsi-Savo. Mielipide. 27.02.2017

Ilmastonmuutos ravistelee metsäverotusta

Ilmastolaskennan hiilijalanjälki mittaa paljonko päästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti tai koko maakuntaasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Syntyykö metsistämme verotettava hiilijalanjälki?

Voimme käyttää laskennan esimerkkinä suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin on Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan.

Biotalous tarvitsee metsän kasvatustiloja

Bioteollisuus ja joukko kansalaisiammekin on huolissaan voiko puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Riittääkö puuta tosiaan?

Huoli ei perustu puun määrään tai kasvuun metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotantoon noin vuonna 1960. Silloin sekä puun kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen jälkeen metsiemme hakkuut ovat olleet yli puoli vuosisataa metsiemme kasvun alapuolella.

Hirvi kuusettaa Suomen biotaloutta

Hirvi on Suomen toiseksi tärkein laiduneläin. Nautoja meillä on 900'000 kappaletta, vasikat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on puolestaan 150'000 päätä, vasat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 10 miljoonaa kiloa. Pohjois-Suomen poroja on enemmän, noin 300'000 kappaletta, mutta ne tuottavat teuraslihaa vain runsaat kaksi miljoonaa kiloa. Lammas ja hevonen ovat jääneet laiduneläiminä kauas taakse.

Uusiin puihin

Keväällä valittavat uudet päättäjät joutuvat taas tuskallisen ympäristövalinnan eteen. Mihin heidän tulisi ajaa energiaamme: ydinvoimaan, fossiilivoimaan vai puuvoimaan?

Niistä kaikista tulee ympäristöhaittoja. Haittojen kestosta ja voimasta kansanedustajat eivät itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Australian malli toisi ilmastorahaa Suomen metsiin

Pitkään kasvaviin puihin
kertyy hiilen nieluvarasto

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, laitos on hiilidioksidin lähde. Eri valtiot sopivat Japanin Kiotossa 1997, että kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta taivaalle päätyvää hiilidioksidin virtaa rajoitetaan. Paaluvuodeksi valittiin 1990 ja kauden päätösvuodeksi 2012.

Metsäporkkanaa ja -piiskaa

Jatkuvan kasvatuksen
metsälö Kuusamossa  

Suomessa on 375'000 yksityistä metsälöä, tavallisen veronmaksajan, perheen tai vielä kuolinpesän nimissä olevaa metsätilaa. Metsälö voi koostua useammastakin palstasta. Vuonna 2012 metsälön keskikoko oli 30,3 hehtaaria.

Voiko metsänhoidolla vaikuttaa kasvihuoneilmiöön

Etiopian erodoituneita vuorenrinteitä
voi metsittää hiilen nieluiksi

Vielä 10'000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Metsät peittivät 48 prosenttia maapallon maaalasta. Aikojen kuluessa kaskiviljely, pellonraivaus, metsälaiduntaminen, polttopuun keruu, 1800-luvulla alkaneet teollisuuspuun hakkuut ja ihmisen toiminta ylipäänsä vähensivät metsiä kolmanneksella, nykyiseen 32 prosenttiin. Metsää on maapallolla toki vielä jäljellä: 200-kertaisesti Suomen metsäpinta-alan verran.

Suojelun tasapaino biotaloudessa

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin uusi Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin nouseva biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta 2-3 miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat hakkuita jo lähes kymmenellä prosentilla. Eri puolille Suomea suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta saman verran.

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energiamme: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Kaikesta energiasta saamme niin ympäristöllisiä hyötyjä kuin haittojakin. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta kansanedustajat eivät itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Turve vähentää ulkomaista velkaa

Kotimaisuus on ollut jo 40 vuotta turpeen valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme tänä vuonna kantaneet näkyvästi huolta Kreikan tai Portugalin veloista, myös oma valtionvelkamme on paisunut kaikkien aikojen ennätykseen, 82 miljardiin euroon. Se tekee runsaat 15000 euroa jokaista suomalaista kohti.

Perusvoimaa ja tihkuvoimaa

Nyt kun pitkin Perämeren rannikkoa nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa aina vuoteen 1964 asti, kun halpa tuontiöljy ohitti puun. Paalupiste oli 39 prosenttia.

Energiaviljely sitoo auringon energiaa

Turvesuon pohjalle viljeltyä
energiapajua Haapavedellä

Auringosta virtaa maapallomme pinnalle ehtymätön energiavirta. Suomenkin alueelle energiaa osuu vuosittain määrä, joka vastaa 1000-kertaisesti nykyistä energian kulutustamme. Aurinkoenergian riittävyyden varaan olisi rakennettavissa energiaongelmiemme kestävä ratkaisu. Pulmana on vain aurinkoenergian varastoiminen. Kesällä yllin kyllin saatavaa säteilyä pitäisi voida käyttää vielä pitkän talvemmekin aikana.

Kotimaisen energian tielle – vesivoima, tuuli ja kasvit ovat uudistuvia energiavarojamme

Vesivoima, tuuli ja kasvit ovat kotoisia energiavarojamme. Ne kaikki saavat alkunsa auringon lämmöstä ja valosta. Niin kauan kuin aurinko paistaa (ainakin 50’000 vuotta), joet eivät lakkaa virtaamasta, tuuli puhaltamasta eivätkä kasvit kasvamasta. Puhumme uudistuvista energiavaroista.

Kantojen nosto energiaksi muuttaa metsänhoitoa

Vuonna 2001 UPM-Kymmene alkoi nostaa kuusen avohakkuilta kantoja energiapuuksi. Ne murskattiin muun metsähakkeen jatkoksi yhtiön Jämsänkosken biovoimalaan. Ensimmäisen vuoden saanto oli puuna mitaten 5000 kiintokuutiona. Energiamitassa se vastaa 10 miljoonaa kilowattituntia. Vuonna 2002 käyttö kolminkertaistui.

Päänavaus oli merkittävä. Metsäntutkijat laskivat jo parikymmentä vuotta sitten, että avohakkuille jäävät kannot ovat oksa– ja latvutähteen sekä vielä kaupaksi käymättömän metsänhoidon harvennuspuun jälkeen maamme kolmanneksi tärkein metsäenergiavara. Kantojen nostoa silti vieroksuttiin ympäristösyistä vielä 1990-luvun alussa.

Bioenergia etenee portaittain

Bioenergian tuotantoa, myyntiä ja käyttöä mitataan Suomen kieleen hankalasti istuvalla mitalla, megawattitunteina tai terawattitunteina. Mitan kanssa oppii elämään, kun muistaa pari nyrkkisääntöä.

Kiintokuutiossa puuta on kaksi megawattituntia. Irtokuutiossa jyrsinturvetta on yksi megawattitunti. Yksi terawattitunti on miljoona megawattituntia. Vaikka sanat ovat hankalia, niistä on se etu, että eri energialajeja voi verrata keskenään.

Metsäviljelmät varastoivat aurinkovoiman

Nyt kun ikuisia saasteita jättävä maan päällinen ydinvoima on joutunut taas suurennuslasin alle, on hyvä muistaa että meillä on myös omaa, luonnollista voimaa. Auringon uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, fuusio. Sen energia saapuu maapallolle puhtaana valona.

Puunkannoista biomassaa

Kantoja biotaloudelle ehdotti ensimmäisenä metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari. Hän oli kutsunut 1972 Vesijaon koekentälle Padasjoella kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli kehittämänsä ojitettujen soiden metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän arveli kantojen korjuun tuovan 10-40 prosentin lisäyksen puuraaka-aineen tuotokseen.

Kehitysmaiden luonnon kolmiodraama - väestönkasvu, peltomaan tarve ja metsien häviö liittyvät erottamattomasti toisiinsa

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa väistämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan. Peltometsäviljelystä odotetaan tuota ratkaisua.

Metsätaloutemme tulevaisuus on pienmetsälöissä

Suomessa on 431'000 yksityistä, yli yhden hehtaarin metsälöä. Metsänomistajia kansastamme on vielä enemmän, kaikkiaan 750'000, sillä osa palstoja on perikuntien ja perheyhtymien nimissä. Tänään joka kuudes suomalainen harjoittaa metsätaloutta, tietoisesti tai huomaamattaan.

Metsätilojen määrä on parhaillaan nousussa, sillä perinnönjaoissa ja tiloja muuten lohkottaessa syntyy vuosittain noin 2000 uutta metsälöä. Parinkymmenen vuoden kuluttua Suomessa on miljoona metsänomistajaa.

Maaseutu ja bioenergia

Vaihtoehtoiset energialähteet, bioenergia, energiapuu, biomassa, kotimaisuus ja ympäristöystävällisyys ovat 1990-luvun maaseutu- ja energiapolitiikan uusia avaintekijöitä, kun suomalaista maatilataloutta on sovitettava uuteen yleiseurooppalaiseen kehitykseen.

Bioenergia, biomassojen aktiivi kasvattaminen energian raaka-aineeksi, on jo tänään naapurissamme Ruotsissa, ja lähivuosina myös EY-maissa, merkittävimpiä, laajoja peltopinta-aloja koskevia ratkaisuja, millä vaimennetaan maatalouden ylituotantoa, maatilat pidetään elinkelpoisena, ympäristö puhtaana ja maaseudun maisema kultturimaisemana.

Biotalous pohjaa pienpuun halpuuteen

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää nanotavaraa. Biotuotetehdas jalostaa hakkeen selluksi, vaatteiden kuiduksi, kappaletulostuksen raaka-aineeksi, vanilliiniksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja monen moniksi muiksi uustuotteiksi. Ylijäämä jalostuu sähköksi ja lämmöksi.

Ilmastokamppailu tarvitsee vaihtoehtoja

Lauhat talvet jatkuvat edelleen. YK:n kokoukset eivät onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua ja sitä seurannutta ilmakehän lämpenemistä.

Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan maajussin biohiilestä.

Puuvillaa puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että pohjoinen Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.

Liukosellu on sanana meille outo, mutta se koskettaa meitä hyvin läheltä. Tarkistapa T-paitasi tai muun ihokkaasi helmassa oleva valmistelipuke. Lukeeko siinä puuvillan sijasta viskoosi?

Lisäbiomassaa saa puiden kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Puuntuhkasta suljetun ravinnekierron lannoite

Puun energiakäytön voi arvioida lisääntyvän maassamme kun fossiilipolttoaineille säädetään tulevaisuudessa entistä tiukempia ympäristömaksuja. Mutta aiheuttaako puun tarkempi korjuu uuden ympäristöongelman, johtaako pienpuun ja hakkuutähteen energiakäyttö metsämaamme köyhtymiseen? Jotta tulevaisuuden puiden kasvulta eivät loppuisi ravinteet, avuksi on otettava metsänlannoitteista luonnonmukaisin: energiapuun tuhka.

Energiapelin viimeinen kierros

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän energiatilaston mukaan, vuodelta 1990, Suomen energiankulutuksesta katetaan 14 prosenttia puulla. Puu kuuluu maassamme edelleen energiatalouden raskaaseen sarjaan, se jättää taakseen muun muassa kivihiilen (11 prosenttia kulutuksesta), vesivoiman (9 %), maakaasun (7 %) ja turpeen (4 %). Lähin puuvoiman kilpailija on ydinvoima 15 prosentin energiaosuudellaan.

Terminalia sericea - Northern Namibia's hardy pioneer

Naturally regenerating, pure stands of Terminalia sericea Burch. ex. DC. grow along the once devastated Namibian - Zambian border line. As agressive, indigenous and easy to establish Terminalia sericea is recommended for reforestation and agroforestry in Owambo, Kavango and Caprivi, northern Namibia, to provide fuel, poles and multipurpose products. Pioneer characteristics, good adaptability to drought and moderate adaptability to saline soils render Terminalia sericea a potential candidate for reforestation, erosion control and agroforestry in other African countries with climate similar to Namibia.

Biodieselin valmistelua yli kymmenen vuotta

Alkuvuoden (2016) talousuutinen on Pohjanlahden biodiesel, Kemiin Ajoksen sataman viereen rakennettava uuden sukupolven jalostamo. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Vapo oli hylännyt biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tulee kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Polttonesteen raaka-aineeksi tulee energiapuu.

Hakkeen energiaa voi uusia myös nopeasti

EU:ssa myllää ilmaston asiantuntijoiden uusi koulukunta. Se haukkuu hakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee kuulemma kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa suomalaisia metsätieteilijöitä on toista mieltä. Kasvava metsä uusii energiaa, kun puuta vertaa kallioperässä fossiloituneeseen kivihiileen.

Kaasu palaa energiavaihtoehdoksi

Kaasu oli vahvana mukana Suomen energialinjauksissa 20 vuotta sitten. Eduskunta hylkäsi silloin viidennen ydinvoimalan. Vaihtoehdoksi tuli Venäjältä ostettava maakaasu. Sen näkyvin puoltaja oli silloinen nuori kansanedustaja Matti Vanhanen.

Sittemmin ydinvoima meni kaasun edelle ilmastosyistä. Uraani ei päästä hiilidioksidia, mutta maakaasu sitä päästää.

Pohjoinen puu kasvaa, komissaarit

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää pohjoisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä. EU:ssa nouseva tulokas on kaupunkivoimaloiden puupelletti.

Energiapaju Ruotsissa ja Suomessa

Biomassa on Ruotsin valitsemia aurinkoperäisiä uusia energialähteitä. Haketta tuottava viljelypaju näkyy jo peltomaisemassa; maanviljelijät ovat omaksuneet uuden tuotantosuunnan. Vuoden 1991 alussa säädetty fossiilipolttoaineiden kasvihuonekaasumaksu paransi viljelypajun kannattavuutta.

Vuonna 1976 Helsingin yliopistosta Ruotsiin siirtynyt professori Gustaf Siren käynnisti Uppsalan maatalousyliopistossa merkittävän koesarjan. Hän kasvatti polttopuuksi voimakkaasti vesovaa pajua entisellä vehnäpellolla, tiheässä, rikkakasvit torjuen, lannoittaen, kuin vehnää konsanaan. Koesarja tuotti hämmästyttävän tuloksen. Parhaaseen mahdolliseen kasvutilaan saatettu pajukko kasvoi biomassaa verrattomasti vauhdikkaammin kuin naapuripellon vehnä, kylvöheinä tai peruna.

Kasvihuoneilmiö - miten se torjutaan ja millä hinnalla?

Vielä 10'000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria (48 %) maapallon maapinnasta. 1900-luvun lopulle tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin. Metsiä on hävinnyt keskimäärin 0,21 miljoonaa hehtaaria vuodessa, alkuvaiheessa hitaammin mutta etenkin 1800-luvulta lähtien, yhä kiihtyen. Nyt metsiä häviää, pääosaksi kehitysmaissa, 10-15 miljoonaa hehtaaria vuodessa.

Metsien hävittäminen käynnisti kasvihuoneilmiön

Mitä tapahtui häviävän metsän puille? Ne poltettiin. Puu paloi yleisimmin sijallaan, kaskessa tai uudismaalla. Puuta paloi myös kerättynä polttopuuna. Vain vähäinen osa alkuperäisen metsän puustoa on korjattu muuhun tarpeeseen: pienrakennukseen sellaisenaan, sahaukseen, kotitarveteollisuuteen tai myöhemmin paperin valmistukseen.

Mistä metsäpuiden lyhytkiertoviljelyssä on kysymys?

Lyhytkiertoviljelyn pajukkoa
turvesuon pohjalla

1960-luvun puolivälissä joukko metsänviljelyn tutkijoita pallotteli ajatuksella lyhentää metsäpuiden kasvattamiseen kuluvaa aikaa perinteisistä lähes 100 vuodesta roimasti, alle 20 vuoteen. Ajatus metsäpuiden lyhytkiertoviljelystä lähti itämään.

Maajussilta biohiiltä

Lauhat talvet jatkuvat edelleen. YK:n kokoukset, Euroopan unionin päästökauppa, ilmastolle ystävälliseksi ylistetty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua ja sitä seuraavaa lämpenemistä.

Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan maajussin biohiilestä.

Metsän viljelylaina toisi paljon hyötyjä

Lainaporkkana ohjaisi perhemetsätaloutta terveempään yrityssuuntaan. Nykyiset metsän omistustilat palautuisivat metsän kasvatustiloiksi.

Suomessa on 376,000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Coppice willow forestry on arable lands

Coppice willow forestry is an agricultural production alternative on arable lands, which are apart from conventional food and fodder production. Much of the pioneer work in this field has been done in Sweden. Professor Gustaf Sirén initiated there the research in the early 1970s. In 1980s the idea of coppice willow forestry was transferred to practice, to farms in southern and central Sweden. In 1990s the husbandry with coppice willows has stabilized. In the mid 1990s the coppice willow growing at Swedish set aside fields, exceeds 10,000 hectares.

Puu kasvaa, komissaarit

Kasvatusmetsä nielee hiiltä

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä. EU:ssa nouseva tulokas on kaupunkivoimaloiden puupelletti.

Biomassapajusta non-food tuotannon vaihtoehto

Biomassa on Ruotsin valitsemia aurinkoperäisiä uusia energialähteitä. Haketta tuottava viljelypaju näkyy jo peltomaisemassa; maanviljelijät ovat omaksuneet uuden tuotantosuunnan. Vuoden 1991 alussa säädetty fossiilipolttoaineiden kasvihuonekaasumaksu paransi viljelypajun kannattavuutta. Miten ruotsalaiseen maatalouspolitiikan ratkaisuun tulisi suhtautua Suomessa?

Puuvoima mukaan energiapelin viimeiselle kierrokselle

Puuperäiset energialähteet ovat edelleen merkittävintä kansallista perusvoimaa. Kotimaisuus, riittävyys ja uudistuvuus ovat puuvoiman tunnetut edut, mutta varsinaiseksi valtiksi on nousemassa hiilidioksidi ja ilmaston muutos. Kaikista muista energialähteistä poiketen puuvoiman hallittu käyttö ei voimista kasvihuoneilmiötä vaan vaimentaa sitä.

Metsien osa kasvihuoneilmiössä

Maapalloamme uhkaava kasvihuoneilmiö ei johdu yk­sin­omaan fossii­lipolttoaineiden öljyn, kivihiilen ja maakaasun ylettömästä pol­tosta. Jo 10,000 vuotta jatkuneella maapallon metsi­en häviöllä on ilmiöön yhtä suuri syy. Vielä tänään tro­pii­kin metsien hävit­täminen lisää kasvihuoneil­miötä 25 pro­sen­tilla. Kasvihuoneilmiölle voi kuitenkin antaa vastaiskun, metsänhoidol­la. Kestävä metsätalous ja uusien, runsaspuus­tois­ten metsien viljely on 1990- ja 2000-luvulla ih­miskunnan suuria ympäristö­haas­teita.

Perhemetsistämme voi ottaa mallia

Pohjois-Etiopiaan 1980-luvulla
viljeltyä kehitysavun metsää

Aloitimme kehitysapumme metsällä.

Ensimmäinen hanke oli 1965 Tunisiassa, sikäläisessä Remelin metsäkoulussa. Sen jälkeen metsäavun hankkeita on viety Tansaniaan, Etiopiaan, Sambiaan, Ugandaan ja muihin Afrikan maihin.

Yli viisikymmentä vuotta olemme kuitenkin huokailleet, miksi Afrikan maiden metsät häviävät, hyvistä hankkeistamme huolimatta.

Puhtaus on puupelletin valtti

Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti 1949 Yhdysvaltoihin vain 20 dollaria taskussaan, mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman patentoi 1976 Woodex-pelletin. Sen raaka-ainetta olivat puun tähteet, kuten sahanpuru. Pellettiään hän ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Gunnerman oli ensimmäisiä, joka ymmärsi biopolttoaineen vähärikkisyyden ja vähätuhkaisuuden edut. Kivihiilessä 200 kertaa enemmän rikkiä ja 17 kertaa enemmän tuhkaa kuin puupelletissä.

Metsän viljelylaina laittaisi puuta myyntiin

Suomessa on 376'000 yksityistä metsälöä eli yksityisen veronmaksajan, perheen, kuolinpesän tai verotusyhtymän nimissä olevaa metsätilaa. Metsälöksi tilaa sanotaan silloin, kun sillä on metsää vähintään kaksi hehtaaria. Metsälö voi koostua useammastakin palstasta. Vuonna 2013 metsälön keskikoko oli 30,1 hehtaaria.

Perhemetsät kasvavat valtaosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan kolmannes metsälöiden alasta on sellaista, missä ei ole hakattu 30 vuoteen mitään.

Kannot kaskesta

Kainuun klas­sik­ko­kir­jai­lija Ilmari Kianto kuvaa verevästi vuoden 1909 romaanissaan Punainen Viiva, kuinka kantoja taannoin väännettiin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli mielessä metsä­o­ji­tuksen nestorilla, haapa­ve­ti­sellä professori Olavi Huikarilla vuonna 1972. Hän kutsui Padasjoelle kansain­vä­lisen metsä­tie­de­miesten joukon. Huikari esitteli kehittämänsä ojikkojen metsän­vil­jelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Hirvi muokkaa kansallismaisemaa

    Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Nautoja meillä on 900’000 päätä, vasikat mukaan lukien. Ne tuottavat teuraslihaa 85 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on 126’000, vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa yhdeksän miljoonaa teuraskiloa.

    Kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 200’000 kappaletta, mutta poron teuraslihaa saamme vain kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.

    Hirvi toi 1900-luvulla metsälaidunnuksen takaisin. Sata vuotta sitten nautakarjakin laidunsi kesät lähes pelkästään metsissä, rannoilla tai ahoilla, ja vain poikkeustapauksissa pelloilla.

    Naudasta poiketen hirven hoito perustuu yhteislaitumiin, eräänlaisiin jokahirven oikeuksiin. Se on vielä suorasukaisempaa kuin kehitysmaiden karjatalous. Afrikassa karja laiduntaa vain yhteismailla. Meillä hirvi laiduntaa myös perhetilojen yksityismailla.

    Vaikka metsätilalliset ja metsästäjät käyvät ajoittain kiistaa metsälaitumista, hirvi lienee tullut niille jäädäkseen. Siitä ovat yksimielisiä ne 100’000 kaikkia puolueita äänestävät hirvenpyytäjäämme, jotka korjaavat syksyisin perheelleen teuraslihaa, keskimäärin 90 kiloa kukin.

    Kesällä hirvi laiduntaa metsän ruohoja, pensaita ja lehtipuiden vesoja. Puista halutuimpia ovat koivut, haavat, pihlajat ja pajut. Esimerkiksi hybridihaavan viljely on nykyään lähes mahdotonta, ellei viljelmäänsä suojaa eritysjärjestelyin. Suojaavinta on nuoren hybridihaavikon aitaaminen.

    Havupuihin hirvi ei kesälaitumillaan kajoa, mutta talvi on ongelma. Silloin hirvi syö tukkipuuksi viljellyn männyn latvuksia puun varhaisvaiheessa. Männyn laatukasvu kärsii. Eri puolilla Suomea sijaitsevat sahalaitokset tuntevat jo laatutukin vähenemän.

    Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain ani harvoin. Siksi hirven metsälaidunnus sopii parhaiten kuuselle, ja erityisesti sen uuteen biotalouteen. Kyseessä on 2000-luvulla yleistynyt menetelmä, missä kuusta voi viljellä kuusen perään.

    Kun kuusen avohakkuussa korjaa sahalle menevien tukkien lisäksi energiaksi päätyvät kannot, hakkuualalta vähenee juurikääpä eli maannousema. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

     Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

    Kuusen ja hirven yhteistyö etenee jo. Sen näkee metsänviljelyn tilastoista. Vielä 1980-luvun puolivälissä maassamme viljeltiin (istuttamalla ja kylvämällä) eniten mäntyä, 75 prosenttia koko alasta. Vuonna 2005 kuusi otti johtoaseman 49 prosentilla. Mäntyä oli 48 prosenttia, ja loput kolme prosenttia koivua.

    Nykyään kuusta viljellään yli puolet koko vuotuisesta alasta. Puun tuottajat ovat sopeutuneet tähän, koska kuusen kysyntä ja hinta sekä tukkina että paperipuuna ovat parhaasta päästä.

    Hirvi kuusettaa Suomelle jo uutta kansallismaisemaa. Siihen verrattavia suuren linjan muutoksia ovat olleet kaskeaminen 1700-luvulla, tervanpoltto 1800-luvulla ja metsäojitus 1900-luvulla.

    Hirven laiduntaminen on noussut kulttuurihistorian arvoon. Mutta minkä metsiemme maisemassa ja mäntytukin laadussa tällä vuosisadalla menetämme, sen laskemme voittavamme jokasyksyisen hirvisaaliin myötä perheiden luomuruokana.

VELI POHJONEN 

Käsikirjoitus 30.1.2017

Puusiutuvaa, komissaarit

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselin pelissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä.

Viljele ja varjele, metsiä ja soita

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin uusi Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin nouseva biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta 2–3 miljoonaa kuutiota.

Hirvi ja kuusi sopivat yhteen

Hirvi on Suomen toiseksi tärkein laiduneläin. Nautoja meillä on 900,000 kappaletta, vasikat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on puolestaan 150,000 päätä, vasat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 10 miljoonaa kiloa. Poroja on enemmän, noin 300,000 kappaletta, mutta ne tuottavat teuraslihaa vain runsaat kaksi miljoonaa kiloa.

Metsän viljelylainalle tarvetta

Suomessa on 376'000 perheen, kuolinpesän tai verotusyhtymän metsätilaa eli metsälöä. Sen keskikoko on 30 hehtaaria.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä puun myyntiin sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Maajussin biohiilestä apua

Ilmasto lämpenee edelleen. Hiilidioksidin päästökauppa, kiistelty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua. Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Kasvihuoneilmiön torjuntaan tarvitaan uusia, nieluihin pohjaavia menetelmiä. Sellaista odotetaan maajussin biohiilestä. Biohiili on ilmastokamppailuun räätälöity muunnos puuhiilestä, jonka tuotannossa Alavieskan Charcoal Finland Oy on maamme edelläkävijä.

Lisäpuuta biotaloudelle kannoista

Metsäojituksen nestori, haapavetinen professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei edennyt käytäntöön vielä.

Metsän vilje­ly­lai­nalla olisi kansan­ta­lou­delle kolme merkittävää etua

Suomessa on 376 000 tavallisen perheen, kuolinpesän tai vero­tu­syh­tymän metsätilaa. Tila voi koostua useammastakin palstasta. Yli kahden hehtaarin metsätilojen eli metsälöiden keskikoko on noin 30 hehtaaria.

Metsälöt kasvavat pääosan metsä­te­ol­li­suuden puusta. Puukauppa kuitenkin takkuaa. Luon­non­va­ra­kes­kuksen mukaan kolman­nek­sella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Syteen ja saveen

    YK:n kokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä.

    2000-luvun alussa puhuttiin hiilidioksidin sieppauksesta suoraan voimalan savupiipusta ja hiilidioksidin pumppauksesta kaasuna maaperään. Sieppaus piti maksettaman YK:n ilmastokokouksissa sovittavalla hiilidioksidin päästökaupalla. Suuret päästäjät Kiina ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan päästökauppaan vielä viime vuosikymmenellä lämmenneet.

     2020-luvulla uutta vaihtoehtoa odotetaan biohiilestä. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu biomassasta, esimerkiksi pienpuun hakkeesta.

    Kuivatislaus on räätälöity niin että mikrobit eivät pääse biohiileen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu, vaan säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa. Biohiili tekee pellosta hiilivaraston eli hiilen nielun.

    Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä. Maamiilut olivat tuhlaavia, koska vain sydet ja terva otettiin talteen. Uuden ajan miilua kutsutaan retortiksi. Se hyödyntää myös tisleet, haihtuvat kaasut ja lämmön.

    Päästökauppaan verrattuna biohiilellä on talousetu. Jauhettuna ja maahan kynnettynä se viljavoittaa peltoa maanparannuskalkin tavoin. Biohiili sitoo vettä ja ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.

    Biohiiltä on kokeiltu nykyaikaisessa peltoviljelyssä niin Amerikan kuin Euroopan puolella, myös Suomessa. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin kehitysmaissa, missä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

    YK päätti 2010-luvun alussa, että kehitysmaiden ilmastotoimia rahoitetaan 100 miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen hallitus päätti puolestaan maaliskuun 2013 kehysriihessä, että kaikki päästökaupasta saatavat tulot ohjataan kehitysapuun tai ilmastorahastoon. Näin tapahtui vielä vuonna 2014. Hallitus ohjasi 69 miljoonan euron päästökauppatulot kehitysapuun ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen.

    Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilenä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.

    Siirtämällä osa maapallon ilmastokamppailua kehitysmaiden syteen ja saveen, kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin  pienenisi.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 13.1.2017.

Metsäviljelmiä haihduttamaan

Itämeri tuskailee ravinteissaan. Jäteveden puhdistamot poistavat veden typestä ja fosforista vain osan. Karjatilalla on ongelma, jos tilalla ei ole riittävästi peltoa mihin lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivoksilta jokiin valuu hulevesiä ja päästöjä. Edelleen kuohuttavimpia ovat Sotkamon Talvivaaran sulfaatin huleet. Ne näyttävät valuvan talven- ja lumenvarmasti jatkossa Oulujokeen. Hulevesiä tulee keväisin myös turvetuotannosta.

Ilmastokamppailua syteen ja saveen

YK:n kokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä.

Suomen puu kasvaa, komissaarit

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä. EU:ssa nouseva tulokas on kaupunkivoimaloiden puupelletti.

Energiapuu Ruotsissa uudelle vuosikymmenelle

   Metsiin energialähteenä luottava Ruotsi teki vuoden 1991 alussa rohkean linjanvedon puun puolesta. Fossiilipolttoaineille asetettiin kasvihuonekaasumaksu. Maksua ei kanneta uudistuvilta energiavaroilta. Energiapuu sai hintavaltin jonka suuruusluokka on 100 Suomen markkaa kiintokuutiolta.

Biotalous puskuroituu suojelulla

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin uusi Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin nouseva biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta 2–3 miljoonaa kuutiota.

Suomalainen kehitysapu Tapion tielle

Suomalainen kehitysapu alkoi 1965 Tunisiasta, kun aloimme tukea sikäläistä Remelin metsäkoulua. Sen jälkeen kahdenvälisiä hankkeita, myös muuta kuin metsää, on viety noin kymmeneen Afrikan maahan.

Yli viisikymmentä vuotta olemme kuitenkin huokailleet, miksi Afrikan maiden metsät häviävät, hyvistä hankkeistamme huolimatta. Esimerkiksi Etiopiassa luonnonmetsät kattavat enää yhden prosentin maan alasta. Tansaniassa puun tarve 2010-luvulla on 50 miljoonaa kuutiota vuodessa, mutta jäljellä olevat metsät kasvavat vain 18 miljoonaa kuutiota.

Puu voimaili takaisin ykköseksi

Puuvoimaa tulee selluteollisuuden
sivuvirtoina, kuten kuitupuusta

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 puuvoimaa oli puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Lisää biomassaa kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli heille kehittämänsä ojitettujen soiden metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän arveli kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puuraaka-aineen tuotokseen.

Uusiutuvaa, komissaarit

Mosaiikkimaiset metsämme kasvavat
jatkuvasti, taimesta tukiksi

Euroopan unioniin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää pohjoismaisen metsähakkeen liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väittämällä, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Biotalouteen seepraperiaate - puun lisätarve edellyttää uutta ajattelua

Jalostetun rauduskoivun metsäviljelmä
Kiikalassa; kuusi syntynyt luontaisesti

Muistamme vielä takavuosien metsäkohut, pelot metsiemme häviämisestä ja ryöpytykset ympäristölle tuhoisasta tehometsätaloudesta. Tänään voi vain ihmetellä, miten yksimielisinä rakennamme uutta biotaloutta.

Metsäteollisuus, sijoittajat ja konsultit suunnittelevat uusia biotuotteen tehtaita ainakin Äänekoskelle, Kuopioon, Kajaaniin ja Kemijärvelle. Puuta tarvitaan, ja paljon.

Puusiutuvaa, komissaarit

Talous­met­siemme puu kasvaa koko ajan, uudelleen ja uudelleen

Koillismaan mänty kasvaa

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuitu­te­ol­li­suuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä.

Effect of Planting Interval and Seed Tuber Size on the Gross and Net Potato Yield

Summary. The effect of the planting density and the size of the seed tubers was studied in field experiments carried out in 4 successive years. The gross yield increased when the planting distance was decreased. An analytical solution was derived for determining the maximum net yield. The optimum planting distances for seed tubers weighing 40, 80 and 120 g were 13,0 cm, 21.8 cm and 28.0 cm respectively, the distance between the rows being 65 cm. The dependence of the optimum planting distance on different values of seed tubers was examined. When a seed tuber was estimated as being twice as expensive as a crop tuber, the optimum planting distance rose to level which was close to that used in practice.

Metsäkato tuo hädän – Suomikin voi auttaa Etiopiaa

Kuivuus, eroosio, aavikoituminen sekä niitä seuraava maaltapako ja nälänhätä ovat leimanneet itäisen Afrikan vuoristovaltiosta viime aikoina kantautuneita uutisia. Hädän tunnusmerkkejä on myös metsien häviäminen, joka on saavuttanut Etiopiassakin sellaisen vauhdin, että maa oli liitettävä mukaan alun perin keskisen ja läntisen Afrikan läpi kulkevaan Sahelin vyöhykkeeseen – alueeseen jossa kasvillisuuden kadon ja aavikoitumisen pelätään johtavan pysyvään nälänhätään.

Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Biotalous tarvitsee metsän kasvatustiloja

Bioteollisuus ja joukko kansalaisiammekin on huolissaan voiko puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotantoon noin vuonna 1960. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jo yli puoli vuosisataa metsiemme hakkuut ovat olleet kasvun alapuolella. 2010-luvun alkupuolella metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 77 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Kehitysmaiden luonnon kolmiodraama - väestönkasvu, peltomaan tarve ja metsien häviö liittyvät erottamattomasti toisiinsa

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa väistämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan.  Peltometsäviljelystä odotetaan tuota ratkaisua.

Vielä 10,000 vuotta sitten maapallon kamaraa peittivät sankat metsät. Metsiä arvellaan kasvaneen parhaillaan 6200 miljoonalla hehtaarilla, 48 prosentilla maapallon koko maaalasta. Nykypäivään tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin.

Hieskoivusta raaka-ainetta biotaloudelle

Hieskoivu kasvaa
energiapuuta Kuusamossa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen ja Kemijärvelle, kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin nousevasta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja.

Kiinalainen Kaidi-yhtiö tarvitsee Kemiin energiapuuta vähintään kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Lisäys on mittava, kun metsähakkeen tyyppisen energiapuun koko käyttö on vuonna 2016 Suomessa vain luokkaa seitsemän miljoonaa kuutiota.

Porojen talviruokinta monipuolisemmaksi

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Niitä näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Poro tarvitsee lisää rehua.

Valkkoporo tutkii keväistä ojapajukkoa

Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Pelkästään tällä rehumäärällä Suomen 200,000 eloporoa eläisivät yli kolme kuukautta.

Puuvillaa puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että pohjoinen Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.

Tikkuviina tulossa autoihimme

Marraskuussa 2016 Pietarsaari otti oppia Kajaanista. Huol­to­a­se­ma­yhtiö St1 kumppaneineen julkisti suun­ni­tel­mansa bioetanolin kakkos­teh­taasta. Pietarsaareen 2020-luvun alussa nouseva tehdas

Tukkia sahalle,
sahanpurua etanoliksi

olisi tuotannoltaan viisi kertaa suurempi kuin Kajaaniin 2017 valmistuva ja täyteen vauhtiinsa pääsevä St1:n ykköstehdas.

Molemmat tehtaat käyttävät raaka-aineenaan alueensa sahoilta tulevaa sahanpurua. Tehtaiden lopputuote on liikenteen uusiutuva polttoneste, bioetanoli. Puuperäisenä etanolia kutsuttiin entisaikaan tikkuviinaksi.

Kun tankkaamme jatkossa autoamme, puuetanoli on seoksena bensiinissä. Polttonesteen seosajattelu tuli huol­to­a­se­mille vuonna 2010. Ajattelu on edelleen vahvistunut Pariisin 2015 ilmas­to­ko­kouksen jälkeen.

Biovoimaa voi uusia nopeasti

Euroopan unioniin ja meillekin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää suomalaisen biovoiman eli metsähakkeen liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väittämällä, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin hiilidioksidi mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Kasvuisa Salix "Klara"
ekopajukko Inkoossa 2014

Pääosa biotieteilijöitämme on toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinainen vaihtoehto on aina fossiilinen kivihiili. Siihen verrattuna metsä uusii jatkuvasti energiaa. Uusiutuminen kestää niin kauan kuin aurinko maapallolle paistaa.

Uusia voi nopeasti, komissaarit

Euroopan unioniin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää metsähakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väitteellään, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla perinteisillä havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin hiilidioksidi mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa suomalaisia biotieteilijöitä on toista mieltä. Voimaloissa hake-energian varsinainen vaihtoehto on aina fossiilinen kivihiili. Siihen verrattuna metsä uusii jatkuvasti energiaa. Uusiutuminen kestää niin kauan kuin aurinko maapallolle paistaa.

Hieskoivu kasvaa biotaloudelle

Riittävän pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla.

Nyt kun metsäteollisuus rakentaa ja suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita, puun riittävyys on alkanut puhuttaa. Kuitupuun kysyntä kasvaa. Kemiin nousevasta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja.

Metsää hävittänyt kehitysmaa Suomi

Metsänviljely männylle, jalostetuilla
taimilla, opittiin 1900-luvulla

Asiat Suomen metsissä ja metsätaloudessa eivät ole aina olleet kunnossa. Aikanaan puuta käytettiin enemmän kuin uutta kasvoi tilalle.

Suomen senaatti kutsui vuonna 1858 saksalaisen ylimetsänhoitajan, vapaaherra Edmund von Bergin, arvioimaan maamme metsät. Hänen kaksi kuukautta kestänyt kenttämatkansa ulottui Lappiin saakka.

Puupelletti toista sukupolvea bioenergian jalostuksessa

Puupelletit ilmestyivät Pohjoismaiden lämpömarkkinoille 1990-luvulla. Noita koiranmuonan näköisiä ja kokoisia, kuivattuja energiajyväsiä tuli ensin tarjolle pientaloihin. Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia, joilla aikansa eläneen öljypolttimen saattoi korvata ympäristölle ystävällisemmällä tekniikalla.

Turve on edelleen luonnonvaramme

Turve-energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa sähköksi ja lämmöksi 28 miljoonaa irtokuutiota. Sen jälkeen alkoi turpeen alamäki. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta 17 miljoonaa kuutiota. Tällä menolla polttoturpeen tuotantomme päättyy parissa kymmenessä vuodessa.

Varjelu ja viljely biotaloudessa

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Metsä Groupin vuonna 2017 valmistuva Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin kaavailtu biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat vuotuista puun hakkuutamme jo lähes kymmenellä prosentilla. Kemijärvelle, Kajaaniin, Kuopioon, Haapajärvelle ja muuallekin suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta vielä saman verran.

Biotalous pohjaa halpaan hakkeeseen

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotuotetehdas jalostaa hakkeen selluksi, vaatteiden kuiduksi, kappaletulostuksen raaka-aineeksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja monen moniksi muiksi uustuotteiksi. Ylijäämä jalostuu sähköksi ja lämmöksi.

Tuhkatkin pesästä kiertotaloudessa

Metsäojitettu kasvatusmetsä on
tuhkalannoituksen paras kohde

Kun jauhamme sähköä ja lämpöä metsähakkeesta tai lämmitämme leivinuuniamme polttamalla koivuklapia, molemmissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta: tuhkaa. Maa- ja puutarhatalous ovat tienneet tuhkan arvon jo vuosisatoja. 2000-luvun kiertotaloudessa tuhkan arvo on taas nousussa. Se vie tuhkatkin pesästä.

Puupelletti luo metsäenergian lisäarvoa

Sahalaitoksen höylänlastusta
puristettua pellettiä

Puupelletit ilmestyivät lämpömarkkinoillemme 1990-luvulla. Nuo koiranmuonan näköiset ja kokoiset, kuivatut energiajyväset tulivat korvaamaan kallistunutta polttoöljyä.

Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia. Niillä saattoi korvata aikansa eläneen öljypolttimen.

Pajuviljelmät nielevät hiiltä ja lisäävät humusta

Lyhytkiertometsät helpottavat ilmastotavoitteisiin pääsemistä ja hoitavat maaperää.

Turvesuon pohjalle viljelty biomassapaju
sitoo hiiltä runkoihinsa ja juuriinsa

Eu­roo­pan ko­mis­sion hei­nä­kuus­sa te­ke­män esi­tyk­sen mu­kaan Suo­men on vä­hen­net­tä­vä hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jään 39 pro­sent­tia vuo­teen 2030 men­nes­sä. Ver­tai­lu­koh­ta­na käy­te­tään vuot­ta 2005.

Varjele metsiä - 17 prosenttia

Nyt kun biotalous rakentaa maahamme uusia tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen, Kemiin ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Samalla on kiihtynyt puhe metsien varjelusta.

Metsien ja ylipäänsä luonnon suojelussa on perimmiltään kysymys ympäristömme monipuolisuudesta ja sen säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole meidän aikana sukupuuttoon.

Hieskoivu nousi tuhkasta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen ja Kemijärvelle, kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa.

Energiapuu on tyypillisesti ohuempaa
kuin selluteollisuuden kuitupuu

Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Kiinalainen Kaidi-yhtiö tarvitsee energiapuuta kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Yhtiö ei voi laskea kaikkia ostojaan männyn ja kuusen kuitupuun varaan. Kemissähän on jo kaksi täyden mittakaavan sellutehdasta. Ne ostavat ympäristön havukuidun lähivuosina ja vuosikymmeninä.

Viljele metsiä, varjele metsiä

Nyt (2016) kun biotalous rakentaa maahamme uusia tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen, Kemiin ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Metsiä on viljeltävä lisää.

Samalla on kiihtynyt puhe metsien varjelusta.

Metsien ja ylipäänsä luonnon suojelussa on perimmiltään kysymys ympäristömme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.