Kiistely metsäalueiden suojelusta jatkuu. Nyt kuuminta on puhe soiden ennallistamisesta. Metsäojia ollaan tukkimassa. Jo ojitettuja suometsiä halutaan "luonnonsuojella", vesittämällä niitä takaisin avosoiden suuntaan.
Opillisesti luonnonsuojelussa on kyse luonnon monipuolisuuden säilyttämisestä. Emme halua harvinaisten kasvi- ja eläinlajien kuolevan sukupuuttoon. Tyyppiesimerkki on hömötiainen. Sen kanta on koko maan tasolla hiipumassa.
Luonnontieteilijät ovat lajien sukupuuttoa pohtineet jo pitkään. Mikä on se prosentti maa-alueista, mikä takaa vaikkapa lintulajin säilymisen? Prosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. 1970-luvulla marginaaliksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.
Suomi on ollut tällä tiellä. Olemme lisänneet suojelualueita vuosittain. Tänään olemme tasolla 17 prosenttia.
YK:n suojelukokous Kanadan Montrealissa 2022 kutsui kaikkia valtioita suojelemaan vielä enemmän. Nyt kunkin kansakunnan tavoite on suojella 30 prosenttia maa-alueistaan vuoteen 2030 mennessä.
Sovitulla suojelun tavoitteella on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 30 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn 70 prosenttia.
Suomessa on metsätalousmaata kaikkiaan 26,2 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi Montrealin säännöllä jatkaa 18,3 miljoonaa hehtaaria.
Vuonna 2015 suojeltujen soiden verkosto kattoi 1,2 miljoonaa hehtaaria. Se on noin 13 prosenttia koko Suomen soiden pinta-alasta. Soiden lukemaan on luontevaa lisätä tänään jo ennallistetut ja jatkossa vielä enemmän ennallistettavat metsäojitetut suot.
Niiden ja muiden soiden yhteinen suojelutavoite (30 %) nostaa soiden suojelun (vesitys-entisöintineen) 2,7 miljonaan hehtaariin koko suopinta-alastamme.
YK-kokousten jälkeen maa-alueidemme suojelu varmaan etenee kohti 30 prosenttia. Maa- ja metsätiloille, sekä koko ihmiskunnalle, on kuitenkin edelleen tärkeintä tuttu, jo Raamatussa annettu järjestys: "Viljele ja varjele".
Pinta-alaltaan merkittävintä on siis edelleen viljely (70 %). Viljelyn tavoitteesta on syytä pitää kiinni jo kansantalouden kannalta.
Suhde 70/30 takaa kyllä luonnon moninaisuuden säilymisen, niin kangasmailla kuin suomailla. Myös ennallistaminen sopii tähän prosenttiin. Ehkäpä hömötiaisenkaan ei tarvitse tällä suhteella olla huolissaan.
Veli Pohjonen
Sydän-Hämeen Lehti. Lukijalta. 9.9.2026
