Vehnän merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin vilja.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Edellisen kerran vehnän valttikortti oli maailmanpolitiikan keskiössä 1980-luvulla. Silloinen itänaapurimme Neuvostoliitto joutui ostamaan vehnää lännestä. Neuvostoliiton pellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson. Sitkeästi yritetty kommunistinen maatalous ei ollut ruvennut toimimaan.

Energiapuun uusi kausi

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Siitä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa entiseen tapaan sellutehtaalle.

Metsän arvoketjuja kannattaa hakea

Vielä varhaisen taloustieteilijämme Antti Chydeniuksen aikoina, 1760-luvulla esi-isät olivat ymmällään, mistä kansakunnan vauraus syntyy. Chydenius keksi ehdottaa, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Suomalaista tervaa voisi myydä Eurooppaan ja kauemmaksikin.

Emomaamme Ruotsin talousjohtajat olivat opettaneet, että suomalaisille riittää kun vievät tervansa vain Tukholman kammareihin asti. Naapurin kauppamiehet voivat hoitaa tervan siitä eteenpäin.

Taas puhuttaa pula puusta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Puu voimaili takaisin ykköseksi

Puuvoimaa tulee selluteollisuuden
sivuvirtoina, kuten kuitupuusta

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 puuvoimaa oli puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.