Lisäpuuta biotaloudelle kannoista

Metsäojituksen nestori, haapavetinen professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei edennyt käytäntöön vielä.

Huikarin ajatusta vieroksuttiin, kun kantojen nosto myllää maata. Kantokorjuun pelättiin johtavan samanlaiseen metsämaiseman muutokseen ja ympäristöväen vastarintaan, minkä hakkuualojen metsäauraus takavuosina aiheutti.

Maisemapelot hälvenivät vasta, kun metsänviljelyyn kehitettiin kevyellä kaivinkoneella tehtävä mätästys. Auraukseen verrattuna kantojen nosto ja laikutusmätästys mylläävät uuden metsän pohjaa vain kevyesti, molemmat saman verran.

Kantohakkeen aika alkoi vuonna 2000. Metsäyhtiö UPM-Kymmene nosti Keski-Suomessa ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon eli kasvoi 200-kertaiseksi. Kyseessä oli talousmetsien vauhdikas menestystarina. Tällaiseen nousuun tuskin mikään metsän perustuote oli ennen pystynyt.

Vuonna 2013 kantohaketta poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on halvan ulkomaan sähkön myötä notkahtanut. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on helpointa ja palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Aluksi nostettiin vain kuusen kantoja, koska niissä ei ole männyn tapaan paalujuurta. Männyn kannon noston pelättiin jättävän maahan liian syvän kuopan. Paalujuuri kuitenkin puuttuu suomännyiltä, samoin se puuttuu Lapin routaisessa maassa kasvavilta männyiltä.

Männyn kantojen nosto on turvemaiden tuleva mahdollisuus. Se noudattaa Huikarin ehdotusta 40 vuoden takaa.

Kannot kattavat metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Käyttövaraa vielä on, sillä kaikesta Suomen puuston biomassasta viidennes (21 prosenttia) on kannoissa ja juurissa. Oksissa lehtineen on vain hivenen enemmän (22). Pääosa biomassasta on runkopuussa (57 prosenttia).

Tukin hakkuutilastoista laskien voisimme korjata kantoja nykyiseen verrattuna yli kaksinkertaisen määrän, vähintään 2,5 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Runkopuun riittävyys on alkanut taas huolettaa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on juuri välillä 2-3 miljoonaa kuutiota. Jo kannot riittäisivät sen kattamaan.

Kannoista biotalous saa nopeimmin lisää biomassaa. Huoli puun riittävyydestä hieman hälvenee.

Veli Pohjonen