Kiertokulkutalouden juurilla

Kiertokulkutalouden oppi kehittyi 1990-luvun alussa. Oppi on aurinkoenergian virtaa, uusiutuvia luonnonvaroja, niiden jalostusta ja aineiden kiertoa. Ihannetilassa jätettä ei synny lainkaan.

Ympäristöongelmien ratkaisuna ei olekaan teollisuudesta luopuminen, vaan sellainen ekoteollisuus joka perustuu suljettujen kiertojen teknologiaan. Ympäristöajattelu kääntyy ylösalaisin. Kiertokulkutalous tekee jätteestäkin myyntitavaraa.

1990-luvulla pisimmällä oli uuden sukupolven sahateollisuus. Edelläkävijä oli Kuhmon malli. Se yhdisti paikallistasolla kestävän metsänhoidon, sahapuun, sähkön ja kaukolämmön.

Sahalle sisään virtaa raaka-ainetta tukkipuuna. Sahalta ulos virtaa lankkua ja lautaa kotimaan rakennukseen ja vientiin. Sahauksesta jää yli kuorta, purua ja losoa. Losot haketetaan. Hake myydään sellutehtaalle.

Kuori ja puru poltetaan sahan voimalassa sähköksi ja lämmöksi. Osan niistä saha käyttää itse. Ylimääräinen sähkö myydään sähköverkkoon ja lämmin vesi kaukolämpöverkkoon.

Sahauksen ja voimantuotannon jälkeen tukkipuusta on enää jäljellä voimalan tuhka. Kiertokulkutaloudelle sekin on tuote. Tuhka rakeistetaan ja levitetään lannoitteena kasvatusmetsiin.

Myös sellutehtaat kehittyivät kiertokulkutalouden suuntaan. Tätä korostaa erityisesti 2010-luvun biotalous. Esimerkiksi Äänekosken uusi biotuotetehdas on ilmoittanut aikeestaan muuntaa osa haisevista sellutehtaan kaasuista jauhemaiseksi rikiksi ja nestemäiseksi metanoliksi. Ne kierrätetään takaisin tehtaan omaan käyttöön. Samanlaisia innovaatioita odotetaan Kuopioon, Kemijärvelle ja muualle suunnitelluilta biotalouden hankkeilta.

2010-luvulla kiertokulkutalouden haasteista yhä keskeisemmiksi ovat nousseet jätevesien mukanaan jokiin ja järviin kuljettamat ainekset. Niihin kuuluu hyötyaineita (kuten typpi ja fosfori), haitta-aineita (humus ja sulfaatit) ja raskasmetalleja (kuten kadmium).

Emme osaa kestävästi sulkea ainesten kiertoja, emmekä muuntaa vesikierron haittoja hyödyiksi. Esimerkkejä ovat Talvivaaran kaivos, biokaasulaitokset ja jäteveden puhdistamot.

Yliopistotasolla veden ja aineiden haasteeseen tunnetaan ratkaisuja. Pisimmällä on ravinteiden, haitta-aineiden ja raskasmetallien pysäyttäminen viljelykasveihin. Kyse on haitta-ainesten tasapainottavasta biosieppauksesta, eräänlaisesta ekologisesta haravoinnista. Sen puhemies oli suomalaissyntyinen, Uppsalan yliopistossa opettanut professori Gustaf Sirén.

Nyt Ruotsissa toimii Sirénin oppien pohjalta Enköpingin biovoimala, jäteveden puhdistamo ja niiden läheisyydessä 1000 hehtaaria hyöty- ja haitta-aineet haravoivia Salix-pajun viljelmiä.

Tanskassa toimii 1400 omakotitalon suljetun kierron pajupuhdistamoa, joista jätevettä ei lasketa vesistöön ollenkaan. Salix-pajut haihduttavat kaiken veden taivaalle ja keräävät samalla hyöty- ja haitta-aineet runkoihinsa.

Kiertokulkutalous voi toimia myös ruohonjuuritasolla.

VELI POHJONEN

Kankaanpään Seutu. Mielipide. 29.2.2016.