Australian malli toisi ilmastorahaa Suomen metsiin

Pitkään kasvaviin puihin
kertyy hiilen nieluvarasto

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, laitos on hiilidioksidin lähde. Eri valtiot sopivat Japanin Kiotossa 1997, että kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta taivaalle päätyvää hiilidioksidin virtaa rajoitetaan. Paaluvuodeksi valittiin 1990 ja kauden päätösvuodeksi 2012.

Ilmakehän hiilidioksidia ei saatu kuriin. Sen pitoisuus oli 353 miljoonasosaa vuonna 1990. Vuonna 2012 lukema oli 395 eli 12 prosenttia korkeampi. Tänä vuonna pitoisuus nousi ensimmäisen kerran yli 400. Ilmakehässä on nyt enemmän hiilidioksidia kuin miljooniin vuosiin.

Metsäpalsta sitoo ilmakehän hiilidioksidia. Ilmastotieteessä metsää sanotaan nieluksi. Kasvavat puut saavat aikaan nieluvirran. Kyseessä on päästöjen vastavirta, mikä käy taivaalta alaspäin. Ilmaston kannalta molemmat virrat ovat yhtä tärkeät.

Puihin virtaavan hiilidioksidin tarkka mittaaminen on vaikeaa. Suomessa se on onnistunut vain tiedeasemilla esim. Helsingin yliopiston Hyytiälässä.

Nieluvirran voi mitata myös erotusmenetelmällä. Metsänhoitoyhdistys laskee tilan puuston vuonna yksi ja määrittää alkuainehiilen määrän. Toistetaan laskenta vuonna kaksi. Kun tulokset vähennetään toisistaan, saadaan tilan nieluvirta. Se mitataan tonneina puustoon kertynyttä hiiltä, vuotta ja hehtaaria kohti.

Hiilen arvo tulee hiilidioksidin päästökaupasta. Kun kivihiilivoimala maksaa taivaalle päästämästään hiilidioksidista, puun kasvattaja saa saman suuruisen korvauksen metsäänsä kertyvästä hiilestä. Euroopan unionin 2004 aloittamassa päästökaupassa hiilidioksidin hinta on vaihdellut 3-30 euroa tonnilta. EU ei ole kuitenkaan hyväksynyt kauppaan metsänieluja.

Australia on astetta pitemmällä. Se käynnisti 2012 maan sisäisen päästökaupan, joka hyväksyy päästö- ja nieluvirrat. Hiilidioksidilla on aluksi vakiohinta. Ensimmäisenä vuonna se on 23 Australian dollaria eli 17,5 euroa hiilidioksiditonnilta. Hinta nousee viisi prosenttia vuosittain. Vapaan hinnan pörssikauppa alkaa 2015.

Australian maa- ja metsätilat osallistuvat päästökauppaan vapaaehtoisesti. Ennen metsänviljelyä tila ilmoittaa viranomaiselle, joka tekee tarkastuksen ja myöntää tilalle metsän kasvuun perustuvan määrän päästöyksiköitä. Tila myy kertyneet yksiköt vaikkapa kivihiilivoimalalle.

Miten Australian malli vaikuttaisi Suomessa? Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista laskien metsiemme puuvarasto oli 1990 yhteensä 1872 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2012 puuston määrä nousi 2338 miljoonaan kuutioon. Kioton kaudella lisäystä tuli 466 miljoonaa kuutiota.

Kun otetaan mukaan runkojen lisäksi latvukset, oksat, kannot ja juuret, metsiemme koko biomassa lisääntyi 385 miljoonalla kuiva-ainetonnilla. Siitä laskien hiilen nieluvirta metsiimme oli 22 vuoden aikana yhteensä 192 miljoonaa tonnia.

Keskihehtaaria kohti Suomen metsät sieppasivat 0,38 tonnia alkuainehiiltä vuodessa. Australian päästökaupan hinnoilla se vastaisi 25 euroa hehtaarille vuodessa. Keskikokoinen, 30 hehtaarin suomalainen metsätila olisi saanut uudenlaista metsätuloa 737 euroa vuodessa. Sama hiilikaupan tulo odottaisi tulevina vuosinakin.

Kun Suomen metsänielut hyväksytään päästökauppaan, metsämme saavat ansaitsemaansa ilmastorahaa. Suomen neuvottelijat ehdottivat tätä jo Kioton kokouksessa 1997. Sen jälkeen metsänielut ovat olleet pöydällä YK:n vuosineuvotteluissa, toistaiseksi turhaan.

Veli Pohjonen

Pohjalainen. Mielipide. 24.5.2013