Joko olisi aika nostaa bioetanolin osuutta

 Hiilidioksidin päästöpörssi avattiin EU:ssa 2004. Tavoitteena oli hillitä taivaalle ohjautuvan, ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin päästöjä. Päästöpörssin piti olla esimerkki koko maailmalle, miten voimme kätevästi torjua ilmastonmuutosta.

Haittaveron tapaan päästökaupan piti nostaa fossiilisen polttonesteen hinta vähitellen niin korkealle, niin että esimerkiksi bensiini korvautuu halvemmalla, päästöttömällä vaihtoehdolla.

Autojen oli määrä siirtyä bensiinistä vähitellen bioetanoliin. Sitä olisi tankattu bensiinin seassa ensin 5 prosentin osuudella (E5), sitten 10 prosentin (E10), sitten 20 prosentin ja niin edelleen.

E5- ja E10-laadut tulivat huoltoasemillemme vuonna 2011. Nämä kaksi ovat edelleen meille jokapäiväinen vaihtoehto.

Hiilidioksiditonnin lähtöhinta vuonna 2004 oli kahdeksan euroa. Alkuvuosina 2005–2008 se nousi kolme kertaa 30 euron tasolle, mutta romahti 2010-luvun puolella. Alhaisimmillaan tonnihinta putosi kolmeen euroon vuonna 2013.

Kauppa ei toiminutkaan pörssin tavoin. Taustalla olivat EU:n myöntämät ilmaiset päästöoikeudet. Jokainen jäsenmaa haki vuosittain niitä itselleen mittavan kiintiön.

EU:n huteraan päästökauppaan kiinnitti 2017 huomiota ilmastokamppailua silloin näyttävästi vetänyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisesta seitsemästä eurosta vähintään 21 euroon, eli kolminkertaiseksi.

Kokouksen jälkeen päästömaksu lähti vauhdilla Macronin polulle. Syyskuussa 2021 päästiin jo yli 60 euron.

Hinta nousi korkeimmillaan 98 euroon helmikuun alussa 2023. Mutta sen jälkeen nousu pysähtyi. Taustalla oli kaksi ennustamatonta kriisihäiriötä: ensin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitten Lähi-Idän kriisi.

Kriisien aikoina päästömaksun hinta on sahaillut levottomasti. Syykuun puolivälissä 2026 hinta oli kyllä tasolla 86 euroa hiilidioksidin tonnilta.

Kun Venäjän maakaasun ja öljyn tuonti pysähtyivät, ja Lähi-Idän Hormuzinsalmi näyttää menneen öljylaivoilta umpeen, EU-maiden on harkittava omia uusiutuvan neste-energian vaihtoehtojaan. Miten voisimme nousta huoltoasemien E10 tasolta ylöspäin?

Yhdysvalloissa E15 bensiiniä on jo saatavilla. Intia on puolestaan ottanut vaihtoehdoksi E20 bensiinin. Maailman johtava bioetanolin maa on Brasilia. Siellä standardibensiinin etanolipitoisuus on lakisääteisesti 27 prosenttia (E27).

Hiilidioksidin päästöpörssiin liittyi jo yli 20 vuotta sitten paljon odotuksia. Mutta sepä ei tainnutkaan jarruttaa ilmaston lämpenemistä teholla mitä odotimme.

Olemmeko EU:ssa valmiit nostamaan bioetanolin osuutta esimerkiksi Intian tai Brasilian tavoin. Bioetanolin tuotanto on kyllä Suomessa kehitetty jo teollisuuden tasolle. Varmimmin saisimme bioetanolia heti sahanpuruun perustuvista laitoksista.

VELI POHJONEN

Turun Sanomat. Mielipide. 25.9.2026

Kotimainen turpeemme paketoitiin, mutta paketin voi aina avata

Tänään hiipuva kotimainen polttoturve oli puolen vuosisadan ajan melkoinen helmi kansantaloudellemme. Raaka-ainetta riitti. Tuotantoa ja työllisyyttä levisi laajalti maassamme.

Huippunsa polttoturve saavutti 2007. Saimme siitä seitsemän prosenttia koko energiastamme.

Turpeen uusiutuvuus alkoi kuitenkin pohdituttaa, ensin tutkijoita. Geologian tutkimuskeskus kertoi laskelmassaan 2009, että keskimäärin suomme kasvavat turvetta vuodessa kaksi kertaa enemmän kuin silloinen polttoturpeen vuosikäyttö.

Pohdinta eteni poliitikoille. Jostain syystä kansanedustajat päättivät 5.12.2000 että turvettamme ei voi luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Ruotsissa päädyttiin 2003 päinvastaiseen kantaan. Turve rinnastettiin uusiutuviin energialähteisiin. Turpeen käyttöä aluksi tuettiin, uusiutuvan sähkön tuotannossa. Sen sijaan kaukolämmön kattilalaitoksissa turve sijoitettiin EU:n päästökaupan piiriin. Tänään turpeen käyttö on Ruotsissakin hiipunut.

Suomen kansantaloudelle polttoturpeella oli merkittävä osansa. Kaikella ulkomaalta tuotavalla energiallahan on kansantalouden taakka. Etenkin talouden taantuman aikoina sen voi yksinkertaistaa: ulkomainen energia rahoitetaan ulkomaan velalla.

Valtiomme velkaantumisen nousulla ja kotimaisen polttoturpeen alamäellä on mielenkiintoinen aikayhteys. Molemmat käynnistyivät samaan aikaan.

Valtionvelkamme oli hiljalleen vähenemässä aina silloiseen pohjavuoteensa 2008 asti. Sen jälkeen velkaantuminen kääntyi nousuun. Tänään se on kasvanut jo kolminkertaiseksi. Polttoturpeen käyttö on puolestaan laskenut, nyt jo neljännekseen vuoden 2007 huipustaan.

Tuskin kukaan haluaa taloutemme historioitsijoiden myöhemmin kertovan, että mitä tiukemmin paketoimme uusiutuvan kotimaisen turpeen, sitä ahdistavammaksi kasvoi ulkomaan velka.

Turpeella oli raaka-aineena myös monia muita mahdollisuuksia kuin energia. Tyyppiesimerkki on kaikkein paras puutarhojen kasvualusta, kasvuturve. Turpeesta oli määrä valmistaa muun muassa turvekoksia, aktiivihiiltä, vahoja ja hartseja. Myös niihin liittyvä kehitystyö näyttää pysähtyneen, ilmastopoliittisista syistä. 

Kotimaisesta, hitaasti uusiutuvasta turpeestahan ei itse asiassa luovuttu. Se vain paketoitiin. Paketin voi aina avata. Jo seuraava eduskunta voisi sitä harkita. Kotimainen turvetalous voisi osaltaan jarruttaa valtion velkaantumista.

VELI POHJONEN

Sisä-Savo. Mielipide. 5.6.2025

Energiapuu vahvistuu ilmastokamppailussa

Ilmastokamppailu käy kuumana. Päästömaksulla korotetun kivihiili- ja turve-energian hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu.

Edellisen kerran vaihtoehtoja punnittiin 2010-luvun alussa. Puun kasvattajalle energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Hän saattoi kilpailuttaa, myykö tien varren puupinonsa voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Ilmastometsät odottavat verouudistusta - hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena

Ilmastokamppailu etenee puheissa, mutta koko Suomea ajatellen näkyvät käytännön toimet ovat vielä vähäiset. Miten esimerkiksi metsiemme jo nyt hyvä hiilimetsänhoito saataisiin vielä paremmin mukaan ilmastokamppailuun?

Luonnonvarakeskus on mitannut ilmastometsämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 12 kertaa, vuodesta 1922 lähtien. Viimeksi mittaukset tehtiin vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2356 ja loppuvuonna 2473 miljoonaa kuutiota. Kasvukauden 2019 jälkeen olemme laskennallisella tasolla 2574 miljoonaa kuutiota.

Mittavin jääkauden jälkeinen metsänviljely edessämme

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

Päästötaloudesta kiertotalouteen

    Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kesäkuun 2017 päätös vetää maansa pois Pariisin sopimuksesta ravistelee ilmastoajattelua. Kivihiili palaa takaisin Yhdysvaltain perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä.

    Vuosia maailmalla käyty ilmastokamppailu on jo osoittanut, että pelkkä päästöjen hillintä ei olisi muutenkaan riittänyt. Ilmakehään päätyvää hiilidioksidin päästövirtaa on yritetty rajoittaa niin sanotusta Kioton kansainvälisestä paaluvuodesta alkaen. Tulokset ovat kehnot. Päästöjä ei ole saatu kuriin.

    Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) vuonna 1990. Toukokuussa 2017 pitoisuus oli 409 ppm, kuusitoista prosenttia korkeammalla kuin Kioton paaluvuonna.

    Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluvarastoihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan biohiilestä.

    Biohiili on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin.

    Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Se kumoaa fossiilivoimaloiden, teollisuuden ja liikenteen aiheuttamia hiilidioksidin päästöjä.

    Biohiilen mahdollisuudet oivallettiin runsaat kymmenen vuotta sitten. Maaperätutkijat selittivät Etelä-Amerikasta, Amazonin jokilaaksosta löytyneiden vanhojen Terra preta -viljelysmaiden tumman värin ja korkean hiilipitoisuuden.

    Tumma maa on peräisin intiaaneilta. He alkoivat tehdä puuhiiltä peltojensa maanparannusaineeksi jo 450 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Intiaanien hiili on säilynyt Amazonin peltomaassa hajoamatta parituhatta vuotta. Niin sen täytyy säilyä nytkin, tutkijat päättelivät.

    Nykyajan biohiili valmistetaan energiapuun hakkeesta. Raaka-aine saadaan talousmetsien hakkuutähteestä tai biomassan energiaviljelystä. Luontevimmin puumassan hiilto tapahtuu uuden tekniikan biojalostamoissa.

    Sisään tulevasta massasta noin puolet voi muuntaa biohiileksi. Loppu muuntuu energiapitoiseksi tisleeksi ja kaasuksi. Biotalous etsii niille sivukäyttöä.

    Biohiili jauhetaan ja kynnetään peltoon maanparannuskalkin tavoin. Maatila pitäisi biohiilen lisäyksestä tonnikirjanpitoa. Kirjanpitonsa perusteella viljelijä osallistuisi EU-pörssin päästökauppaan.

    Rahavirta olisi eri suuntaan kuin fossiilienergian voimaloilla. Kun voimalat maksavat päästöistään ilmastoveroa, viljelijä kuittaisi biohiilen lisäyksestään ilmastotuloa. 

    Koko maapallon mittakaavassa käytettynä hiilen nieluvirroilla voi lopulta kääntää ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Viljelijät saisivat biohiilen peltonieluistaan ilmastotuloa. Metsän kasvattajat hyötyisivät myös. Metsätalouden kannattavuus kohenee, kun biohiiltoon menevän pienpuun menekki kasvaa.

    Työtä ja tuloa riittäisi. Kun ilmaston lämpeneminen kesti sukupolven verran, saman jakson ilmaston jäähdyttäminen veisi. Ja sen jälkeen biohiiltä tarvitaan vielä niin kauan kuin käytämme fossiilisia polttoaineita. Esimerkiksi Yhdysvaltain valitsemaa kivihiiltä riittää ainakin 200 vuodeksi.

    Peltojen biohiilen merkitys kasvoi ilmastokamppailun uuden käänteen jälkeen. Biohiilellä voi siirtyä hiilidioksidin päästötaloudesta hiilidioksidin kiertotalouteen. Tähän käänteeseen puuta kasvavalla Suomellakin olisi annettavaa. 

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 3.3.2017

Ilmastokamppailua syteen ja saveen

YK:n ilmastokokouksissa ja maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.

Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä, joka on kuivatislattu niin että mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu. Se säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa.

Biohiili tekee pellosta hiilivaraston eli hiilen nielun. Se on vastapaino terästehtaille, kivihiilivoimaloille ja liikenteelle. Niistä tulee nyt valtaosa päästöistä.

Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä. Maamiilut olivat tuhlaavia, koska vain sydet ja terva otettiin talteen. Uuden ajan miilua kutsutaan retortiksi. Se muuntaa hyödyksi myös ennen maamiiluista haihtuneet kaasut ja karanneen lämmön.

Päästöistä vapaata, suomalaisesta harvennusmännystä tislattua biohiiltä ehdotettiin 2000-luvun alussa Rautaruukille kivihiilen korvaajaksi. Rautaruukin tehdas Raahessa oli silloin, ja se on edelleen Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidin päästäjä.

Rautaruukki oli vuonna 2004 huolissaan, kun EU:n hiilidioksidin päästökauppa oli alkamassa kuumana. Terästeollisuutemme sai kuitenkin heti EU:lta ilmaiset päästöoikeudet, eikä sen ole tarvinnut vähentää hiilidioksidiaan yli kymmeneen vuoteen.

Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kehitysmaissa, missä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

YK on päättänyt, että kehitysmaiden ilmastotoimia aletaan rahoittaa 100 miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen hallitus päätti puolestaan maaliskuun 2013 kehysriihessä, että kaikki päästökaupasta saatavat tulot ohjataan kehitysapuun tai ilmastorahastoon.

Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi siirtää yhä enemmän ilmastokamppailuun, biohiilenä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.

Näin kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi ja köyhyys vähenisi.

Osan ilmastokamppailua voisi näin siirtää syteen ja saveen.

Veli Pohjonen

Länsi-Savo. Mielipide. 27.02.2017

Australian malli toisi ilmastorahaa Suomen metsiin

Pitkään kasvaviin puihin
kertyy hiilen nieluvarasto

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, laitos on hiilidioksidin lähde. Eri valtiot sopivat Japanin Kiotossa 1997, että kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta taivaalle päätyvää hiilidioksidin virtaa rajoitetaan. Paaluvuodeksi valittiin 1990 ja kauden päätösvuodeksi 2012.

Maajussin biohiilestä apua

Ilmasto lämpenee edelleen. Hiilidioksidin päästökauppa, kiistelty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua. Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Kasvihuoneilmiön torjuntaan tarvitaan uusia, nieluihin pohjaavia menetelmiä. Sellaista odotetaan maajussin biohiilestä. Biohiili on ilmastokamppailuun räätälöity muunnos puuhiilestä, jonka tuotannossa Alavieskan Charcoal Finland Oy on maamme edelläkävijä.

Biohiiltä ja biokaasua, komissaarit!

Kasvihuoneilmiön etenemisen tarkin mittaus perustuu ilmakehän hiilidioksidiin. Pitkään mitannut asema Mauna Loan vuorella Hawaijilla kertoo, että hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Mittauksen ensimmäisenä vuonna 1959 lukema oli 316 miljoonasosaa. Helmikuun lopussa 2014 lukema oli 401 miljoonasosaa eli 27 prosenttia korkeampi. Nousu on vuodesta toiseen hivenen kiihtyvää.

Hiilen nielutuloutus voisi alkaa perhemetsistä

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, laitos on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa siitä. Hiilidioksidin lähdevirtaa on yritetty näin rajoittaa jo yli 20 vuotta.

Tulokset ovat kehnot, sillä hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Sen pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) vuonna 1990. Vuonna 2014 lukema on tasolla 400 ppm eli kolmetoista prosenttia korkeampi. Nousu on hivenen kiihtyvää.

Lipsuuko ote puuenergiasta?

Kioton ilmastosopimuksen viimeinen vuosi 2012 oli Suomen puuenergialle varsin mitään sanomaton. Energiapuuta kyllä kaupattiin ja korjattiin lähes entiseen tapaan, mutta innottomasti. Metsäteollisuus sai kantelullaan Euroopan unionin lykkäämään Petu-rahoituksen hamaan tulevaisuuteen, mikä latisti koko uusioenergian aatetta.

Metsäteollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa voimaloille.

Hoidettu metsä nielee hiiltä

Kun hiilidioksidia tupruttaa taivaalle kivihiilivoimala, se on hiilidioksidin lähde. Päästöjen virta mitataan tonneina hiilidioksidia vuodessa. Voimala maksaa siitä. Maksatus perustuu päästökirjanpitoon.

Tähänastinen (2012) ilmastopolitiikka on yrittänyt rajoittaa päästöjä. Tulokset ovat kehnot, sillä ilmakehän hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Vuodesta 1958 lähtien tehdyissä tarkoissa mittauksissa nousua on 24 prosenttia. Nousu on hivenen kiihtyvää.

Puun hinta jäi kivihiilen jalkoihin

Energiapuuta on metsässä kasvava ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Jos männiköstä harventaa tyveltään 5–6 senttisiä soiroja, ne kelpaavat vain energiapuuksi. Jos männyn tyven läpimitta on kymmenen senttiä, sen saa myytyä paperipuuksi.

Paperipuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluu maksaa enemmän kuin energiapuusta. Vuoden 2008 alkupuolella tienvarteen asti korjatun paperipuun kauppahinta oli 35 euroa kuutiolta, kun energiapuusta lienee saanut Tilastokeskuksen havainnoinnin mukaan vain noin 25 euroa.

Puun pienpoltto on koti- ja kansantalouden etu

Puun pienpoltto on ollut (2008) kotitalouksissamme vakaa viimeiset 10 vuotta, puumitassa noin 6,7 miljoonaa kuutiota ja energiamitassa noin 13 terawattituntia (miljardia kilowattituntia) vuodessa. Se vastaa noin kolmea prosenttia koko energian alkutuotannostamme.

Sekä energia- että ympäristötaloudessa on tapahtumassa muutoksia, joiden ansiosta puun pienpolton edellytykset paranevat entisestään. Öljyn maailmanhinta on ollut jo vuosia nousussa, mikä koettelee öljylämmitystä. Öljyn hinnan suunta on edelleen ylöspäin.

Päästökauppa toiselle kaudelle

Euroopan unioni on käynyt vuodesta 2005 hiilidioksidin päästökauppaa, jolla se pyrkii hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Edellinen vaihtoehto, kansalliset energiaverot, ei purrut. Hiilidioksidin päästöt vain nousivat. Jos energiaverot olivat ilmastotalkoiden piiska, EU toivoo päästökaupasta talkoiden porkkanaa.

EU jakoi kullekin jäsenmaalleen kolmeksi vuodeksi tukun ilmaisia päästökiintiöitä, jotka sai joko käyttää tai myydä hiilidioksidipörssissä osakkeiden tapaan. Kauppaa käyvät ne, jotka hiilidioksidin päästöjä aiheuttavat: esimerkiksi isot hiilivoimalat, rauta- ja terästehtaat sekä metsäteollisuus.

Päästökaupan toinen vaihe alkaa 2008 ja kolmas 2012. Ilmaston merkit viittaavat siihen, että ilmaisia päästöoikeuksia on jaossa entistä niukemmin. Tilanteeseen joutuvat mukautumaan raskaan teollisuuden keskeiset yritykset, jotka työllistävät maassamme kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Metsänielut mukaan päästöjen laskentaan

Havumetsät ovat Suomen
muhkein hiilen nieluvarasto

Teollisuuden keskusliiton johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala kiinnittää aiheesta huomiota siihen (HS 21.12.), että Euroopan unionissa tammikuussa 2005 alkava hiilidioksidin päästökauppa näyttää sitä kummallisemmalta, mitä lähemmäksi aloitushetkeä tulemme.

Eihän ollut tarkoitus, että bioenergian johtomaana tunnettu Suomi alkaa ostaa päästökiintiöitä laitoksilta ja mailta, jotka ovat ympäristöalalla kiistatta meitä jäljessä. Suomen piti olla päästökaupassa myyjä eikä ostaja.