Puunkannoista biomassaa

Kantoja biotaloudelle ehdotti ensimmäisenä metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari. Hän oli kutsunut 1972 Vesijaon koekentälle Padasjoella kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli kehittämänsä ojitettujen soiden metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän arveli kantojen korjuun tuovan 10-40 prosentin lisäyksen puuraaka-aineen tuotokseen.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantoja hyödyntäminen ei vielä 1900-luvun puolella alkanut.

Huikarin ajatusta aluksi vieroksuttiin, kun kantojen nosto mylläsi maata. Sen pelättiin johtavan samanlaiseen metsämaiseman muutokseen ja ympäristöväen vastarintaan, minkä takavuosien metsäauraus aiheutti.

Maisemapelot hälvenivät vasta, kun metsänviljelyyn kehitettiin kevyellä kaivinkoneella tehtävä mätästys. Auraukseen verrattuna kantojen nosto ja laikutusmätästys mylläävät uuden metsän pohjaa varsin kevyesti, molemmat saman verran.

Kantohakkeen aika alkoi vuonna 2000, kun UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne poltettiin Jämsänkosken voimalassa.

Seuraavien kymmenen aikana kantojen hyötykäyttö kasvoi 200-kertaiseksi. Kyseessä on talousmetsän menestystarina, mihin tuskin mikään metsän tuote oli ennen pystynyt.

Vuonna 2013 kantohaketta käytettiin Suomessa ennätysmäärä, yhteensä 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on halvan ulkomaan sähkön myötä hivenen notkahtanut. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen uusille metsäviljelmille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, oksat ja latvukset, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta.

Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet. Kannottomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on helpointa ja palkitsevinta.

Aluksi nostettiin vain kuusen kantoja, koska niissä ei ole männyn tapaan paalujuurta. Männyn kannon noston pelättiin jättävän maahan liian syvän kuopan. Paalujuuri kuitenkin puuttuu suomännyiltä. Männyn kantojen nosto on turvemaiden tuleva mahdollisuus. Se noudattaisi Huikarin ehdotusta 40 vuoden takaa.

Kantomurske kattaa metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Kantojen käyttövaraa vielä on, sillä kaikesta Suomen puuston biomassasta viidennes (21 %) on kannoissa ja juurissa. Oksissa lehtineen on vain hivenen enemmän (22 %). Pääosa biomassasta on runkopuussa (57 %).

Tukin hakkuutilastoista laskien voisimme korjata kantoja nykyiseen verrattuna yli kaksinkertaisen määrän, vähintään 2,5 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa niin paljon, että runkopuun riittävyys on alkanut huolettaa. Kantojen biomassalla huoli hieman hälvenee.

VELI POHJONEN

Valkeakosken Sanomat. Mielipide. 30.12.2016.