Biotalous tarvitsee metsän kasvatustiloja

Bioteollisuus ja joukko kansalaisiammekin on huolissaan voiko puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Riittääkö puuta tosiaan?

Huoli ei perustu puun määrään tai kasvuun metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotantoon noin vuonna 1960. Silloin sekä puun kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen jälkeen metsiemme hakkuut ovat olleet yli puoli vuosisataa metsiemme kasvun alapuolella.

Vuoden 2017 ennuste on, että metsiemme vuosikasvu nousee tasolle 116 miljoonaa kuutiota. Biotalouden nousun myötä puun poistuma (hakkuut ja luonnonlahoama) nousee 81 miljoonaan kuutioon.

Puhe puun pulasta on seuraamus siitä, että yhä suurempi osa tavallisia perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin pitkän aikavälin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan pörssille, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan teollisuudelle.

Metsän omistustilojen puun myynti takkuaa. Metsälaskenta kertoo että noin kolmannes kaikista perhemetsistä on nyt sellaisia, joissa ei ole hakattu mitään 30 vuoteen. Näillä metsän pelkillä omistustiloilla ei ole myöskään viljelty uutta, jalostetun siemenen puuta. Samalla menetetään noin 15 prosentin kasvuetu, minkä uuden sukupolven viljelymetsä antaa.

Tämän päivän väittely puuvaroista – riittää, eipäs riitä – alkaa jo muistuttaa aikaisempien vuosikymmenten metsäkohuja.
Tutkimuksella on ollut tapana vastata kohuihin kehittämällä uutta metsänviljelyä. Tapion metsämarsseilla ja muulla neuvonnalla on kannustettu metsän kasvatustilojaan hoitavia. Näin soisi tapahtuvan nytkin.

Biotalous tarvitsee tuekseen 2010-luvun metsäviljelmiä metsän kasvatustiloille.

Metsän omistustilojen puun varaan biotalous ei voi perustua.

Veli Pohjonen

Luumäen Lehti. Kolumni. 26.2.2017