 |
| Hieskoivu kasvaa energiapuuta Kuusamossa |
Kiinalainen Kaidi-yhtiö tarvitsee Kemiin energiapuuta vähintään kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Lisäys on mittava, kun metsähakkeen tyyppisen energiapuun koko käyttö on vuonna 2016 Suomessa vain luokkaa seitsemän miljoonaa kuutiota.
Kaidi ei voi laskea kaikkia ostojaan männyn ja kuusen kuitupuun varaan. Kemissähän on jo kaksi täyden mittakaavan sellutehdasta. Ne ostavat ympäristön havukuidun lähivuosina ja vuosikymmeninä.
Uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.
Vesovan hieskoivun kasvatusta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut, professori Olavi Huikarin vetämä energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti, että maassamme tulisi varata 750,000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle.
Energiapuun tarve oli syntynyt silloisista öljykriiseistä. Hieskoivua hakkeeksi haluttiin Keski- ja Pohjois-Suomen suoperäisiltä mailta.
Metsäntutkimuslaitos perusti Kannukseen energiametsäkoeaseman. Vesametsätalouden tutkimus alkoi.
Myötätuntoa vesametsät eivät alussa juuri saaneet. Metsäntutkimuslaitoksen väitettiin tukehtuvan vesakoihin. Hieskoivu haukuttiin metsiemme hukkakauraksi. Hieskoivikot leimattiin vähintään metsänhoidon vajaatuottoisiksi metsiksi.
Kannuksessa vietiin silti sitkeästi läpi yli 30 vuotta kestänyt hieskoivun tutkimus. Sen ensimmäinen etappi oli 1990, kun aseman johtaja Ari Ferm väitteli aiheesta. Fermin työtä jatkoivat sittemmin aseman seuraavat metsätohtorit Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä. Hieskoivu palasi metsänhoitoomme hyötypuuksi.
Kannuksen kolmikko löysi metsätalouteemme ennen tuntemattoman mahdollisuuden. Hieskoivun vesametsiä voi viljellä turpeennoston jättösoilla, turpeen energiatuotannon jatkoksi.
Hieskoivu soveltuu parhaiten juuri turvesuon pohjille. Niillä se kasvaa biomassaa puulajeista varmimmin.
Kasvatus noudattaa 2010-luvun kiertotaloutta. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20-30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan, poistaa sen happamuuden, ja saa maan bakteerit eloisiksi. Ne irrottavat turpeen humuksesta typpeä.
Tuhkattu kasvualusta on ihanteellinen hieskoivulle. Tämä puu metsittyy suopohjilla parissa vuodessa itsestään. Syntyy sankka vesakko niin, että yhdellä neliömetrillä kasvaa viitisen tainta. Vesakko kasvaa harventamattomana 20-25 vuotta, minkä jälkeen se puidaan oksineen hakkeeksi.
Hieskoivun vuosikasvu suopohjalla ylittää jo keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti.
Haketuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla, ja uusi hieskoivun sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.
Riittävän pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty Oulun eteläpuolella, Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla. Niitä seurattuaan Vapo aloitti käytännön kasvatuksen. Se tuhkalannoitti keväällä 2015 suopohjia yhteensä 2000 hehtaaria. Ne ovat parhaillaan siementymässä hieskoivulle.
Jos puun kiertoaikaa haluaa lyhentää alle kymmenen vuoden, suopohjalle voi viljellä myös valikoitua energiapajun lajiketta. Tästäkin on pitkäaikaista näyttöä entisillä turvesoilla sekä Haapavedellä että Alavieskassa.
Turvesuonpohjat ovat biotaloutemme uusi maavara. Suopohjia on vapautunut jo 40,000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.
Hieskoivu saa turvesoilta kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Hieskoivun painoarvo metsänhoidossa nousee. Saamme siitä heti lisää raaka-ainetta biodieseliin. Hieskoivu kasvaa jo ensi vuosikymmenellä muullekin biotaloudellemme.
VELI POHJONEN
Maaseudun Tulevaisuus. Yliö. 12.12.2016
No comments:
Post a Comment