Hieskoivu kasvaa biotaloudelle

Riittävän pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla.

Nyt kun metsäteollisuus rakentaa ja suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita, puun riittävyys on alkanut puhuttaa. Kuitupuun kysyntä kasvaa. Kemiin nousevasta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja.

Uusia puun kasvatuksen mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Vesovan hieskoivun kasvatusta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut haapavetisen professori Olavi Huikarin vetämä energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Energiapuun tarve oli syntynyt silloisista öljykriiseistä. Hieskoivua hakkeeksi haluttiin Keski- ja Pohjois-Suomen suoperäisiltä mailta.

Metsäntutkimuslaitos perusti Kannukseen energiametsäkoeaseman. Vesametsätalouden tutkimus alkoi.

Myötätuntoa vesametsät eivät alussa juuri saaneet. Metsäntutkimuslaitoksen väitettiin tukehtuvan vesakoihin. Hieskoivu haukuttiin metsiemme hukkakauraksi. Hieskoivikot leimattiin vähintään metsänhoidon vajaatuottoisiksi metsiksi.
Metsäntutkimuslaitoksessa, nykyisessä Luonnonvarakeskuksessa vietiin silti sitkeästi läpi yli 30 vuotta kestänyt hieskoivun tutkimus.

Metsätalouteemme löytyi ennen tuntematon mahdollisuus. Hieskoivun vesametsiä voi viljellä turpeennoston jättösoilla, turpeen energiatuotannon jatkoksi. Hieskoivu soveltuu parhaiten juuri turvesuon pohjille, missä se kasvaa biomassaa puulajeista varmimmin.

Kasvatus noudattaa 2010-luvun kiertotaloutta. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20–30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan ja poistaa sen happamuuden. Tuhka saa maan bakteerit eloisiksi. Bakteerit irrottavat turpeen humuksesta typpeä.

Tuhkattu kasvualusta on ihanteellinen hieskoivulle. Se metsittyy suopohjilla itsestään. Muutamassa vuodessa syntyy sankka vesakko niin, että yhdellä neliömetrillä kasvaa viitisen tainta. Vesakko kasvaa harventamattomana 20–25 vuotta, minkä jälkeen se puidaan oksineen hakkeeksi.

Hieskoivun vuosikasvu suopohjalla ylittää jo keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti.

Haketuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla. Uusi hieskoivun sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.

Riittävän pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla. Niitä seurattuaan Vapo aloitti käytännön kasvatuksen. Se tuhkalannoitti keväällä 2015 suopohjia yhteensä 2 000 hehtaaria. Ne ovat parhaillaan siementymässä hieskoivulle.

Jos puun kiertoaikaa haluaa lyhentää alle kymmenen vuoden, suopohjalle voi viljellä myös talvenkestävää energiapajun lajiketta.
Tästäkin on pitkäaikaista näyttöä Piipsannevalla.

Turvesuonpohjat ovat biotaloutemme uusi maavara. Suopohjia on vapautunut jo 40,000 hehtaaria. Lisää vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.

Hieskoivu saa turvesoilta kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Hieskoivun painoarvo metsänhoidossa kasvaa. Saamme siitä heti lisää raaka-ainetta biodieseliin. Hieskoivu kasvaa jo muullekin biotaloudellemme.

Veli Pohjonen

Nivala-lehti. Mielipide. 17.11.2016