Jatkuva kasvatus on osa jatkuvaa metsäkeskusteluamme. Luontojärjestöt tekivät jo 2018 aiheesta eduskunnalle kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja siirtyä pysyvästi peitteisen metsän kasvatukseen. Tänään talousmetsien avohakkuista väitetään tulleen Suomelle mainehaitta.
Jatkuva kasvatus on sanontana hieman suppea, koska menetelmään kuuluvat myös jatkuvat hakkuut. Menetelmää kutsuttiin aiemmin poimintahakkuuksi eli harsinnaksi. Tieteellisen tarkan termin menetelmälle antoi 1984 metsäprofessori Peitsa Mikola. Kyseessä on metsänhoidollinen harsinta.
Jatkuvaan kasvatukseen kuuluvat siis myös jatkuvat metsänhoidon työt. Metsänhoidon tarkoitus on ollut aina puun tuotannon lisääminen, kestävyyden periaatetta noudattaen.
2000-luvun puolella kehittynyt metsätiede on osoittanut, että jatkuvasti kasvattaen on mahdollista yltää samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin avohakkuiden lohkometsätaloudessa. Se edellyttää jatkuvaa metsänhoitoa.
Jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdolla, lohkometsätaloudella on silti yksi etu: istutustaimien kasvinjalostus. Jalostettujen taimien istuttamista suositellaan pääosin avohakkuun maille, harvemmin jatkuvan kasvatuksen osaseksi.
Nykymenetelmin voi risteyttää ja valita viljeltäväksi entistä nopeammin kasvavia puulajikkeita. Ja kun ilmasto hitaasti lämpenee, uuteen ilmastoon sopivampia, vauhdikkaampia lajikkeita kannattaa jalostaa etukäteen.
Luonto kyllä risteyttää itsekin lajikkeita, jotka sopivat muuttuneeseen ekosysteemiin. Luonnon omassa kierrossa tähän menee kuitenkin satoja vuosia.
Tuulenkaadon aukkojahan jatkuvaan kasvatukseenkin tulee. Niille voisi istuttaa jalostettuja, entistä nopeakasvuisempia taimia, tyypillisesti kuusta. Taimien kasvua voi tänään entisestään vauhdittaa lisäämällä niille maaperän elinvoimaa parantavaa biohiiltä.
Biohiilellä voisi kohentaa hieman tuhkalannoituksen tavoin myös karulla maalla kasvavien nuorten mäntyjen kasvua. Tästä on jo näyttöä Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman kokeessa.
Jatkuvaan metsänhoitoon sopii myös pystykarsinta. Samalla kun oksattoman laatutukin osuus nousee, valoisuus metsämaassa kasvaa alaoksien vähetessä. Uusien taimien kasvuun lähtö vauhdittuu.
Pääosa tavallisia metsätilallisia ei ole vielä jatkuvaan kasvatukseen syttynyt. Heille avohakkuu on tänään yksinkertaisin tapa myydä puuta nopeasti ja paljon. Metsänviljelyn menetelmät taimikonhoitoineen on opittu, ja ne tuovat säännöllistä työtä metsätiloille.
Avohakkuista luopuminen on jo arkipäivän vaihtoehto. Metsähallituksen osalta ratkaisu on yksinkertainen. Kyse on valtion päätöksestä omissa metsissään.
Yksityismetsien osalta ongelma on monimutkaisempi. Pakkokeinoja metsätilalliset eivät halua. Miten kannustaa metsätiloja vapaaehtoiseen muutokseen?
Muutokseen voisi ottaa mallia 1900-luvun puolivälin metsänparannuksesta. Siirtymä uuden sukupolven metsänhoidolliseen harsintaan on samantyyppinen, pitkäaikainen metsänhoidon muutos kuin metsänparannuksen varoilla, valtion myöntämillä lainoilla rahoitettu soistuvien metsien ojituksemme.
Metsäojitukseenkin metsätilalliset tarttuivat, kun yhteiskunta tuli metsänparannuslainalla vastaan. Onko 2020-luvun metsätalous jo valmis 1900-luvun mittaluokan muutokseen, jatkuvaa metsänhoitoa korostavaan metsän jatkuvaan kasvatukseen?
VELI POHJONEN
Koti-Lappi. Kolumni. 24.9.2025
