YK:n kokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä.
2000-luvun alussa puhuttiin hiilidioksidin sieppauksesta suoraan voimalan savupiipusta ja hiilidioksidin pumppauksesta kaasuna maaperään. Sieppaus piti maksettaman YK:n ilmastokokouksissa sovittavalla hiilidioksidin päästökaupalla. Suuret päästäjät Kiina ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan päästökauppaan vielä viime vuosikymmenellä lämmenneet.
2020-luvulla uutta vaihtoehtoa odotetaan biohiilestä. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu biomassasta, esimerkiksi pienpuun hakkeesta.
Kuivatislaus on räätälöity niin että mikrobit eivät pääse biohiileen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu, vaan säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa. Biohiili tekee pellosta hiilivaraston eli hiilen nielun.
Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä. Maamiilut olivat tuhlaavia, koska vain sydet ja terva otettiin talteen. Uuden ajan miilua kutsutaan retortiksi. Se hyödyntää myös tisleet, haihtuvat kaasut ja lämmön.
Päästökauppaan verrattuna biohiilellä on talousetu. Jauhettuna ja maahan kynnettynä se viljavoittaa peltoa maanparannuskalkin tavoin. Biohiili sitoo vettä ja ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.
Biohiiltä on kokeiltu nykyaikaisessa peltoviljelyssä niin Amerikan kuin Euroopan puolella, myös Suomessa. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin kehitysmaissa, missä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.
YK päätti 2010-luvun alussa, että kehitysmaiden ilmastotoimia rahoitetaan 100 miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen hallitus päätti puolestaan maaliskuun 2013 kehysriihessä, että kaikki päästökaupasta saatavat tulot ohjataan kehitysapuun tai ilmastorahastoon. Näin tapahtui vielä vuonna 2014. Hallitus ohjasi 69 miljoonan euron päästökauppatulot kehitysapuun ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen.
Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilenä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.
Siirtämällä osa maapallon ilmastokamppailua kehitysmaiden syteen ja saveen, kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin pienenisi.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus 13.1.2017.
No comments:
Post a Comment