Turve on edelleen luonnonvaramme

Turve-energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa sähköksi ja lämmöksi 28 miljoonaa irtokuutiota. Sen jälkeen alkoi turpeen alamäki. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta 17 miljoonaa kuutiota. Tällä menolla polttoturpeen tuotantomme päättyy parissa kymmenessä vuodessa.

Tuotannon jatkamista puoltaa kuitenkin kolme tekijää: työllisyys, lisäpellot ja biotalouden puun tarve.

Energiaturpeen työllistävästä vaikutuksesta teki vuonna 2012 laskelman VTT:n tutkija Antti Kivimaa. Suomessa olisi mahdollista jalostaa turvetta vuoteen 2050 asti kuusinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Kotimaisen lisätyöpanoksen arvo olisi 1,7 miljardia euroa vuodessa. Se vastaa 30,000 – 40,000 työpaikkaa.

Turve tulisi jatkossa olla ympäristösertifioitua. Turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Suojelusoiden kansainväliset tavoitteet on joka tapauksessa pidettävä.

Maataloudelle turpeella on kauaskantoinen merkitys. Turvetalous raivaa lisäpeltoa, mitä tarvitsemme tällä vuosisadalla.

Nykyiset kansannousut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä alkoivat, kun ruokaa ei ollut riittävästi. YK:n vuotuinen ruokakokous ennusti jo kesäkuussa 2008, että mellakoita aiheuttavia ruokakriisejä on tulossa. Ihmiskunnan väkiluku oli kasvanut 1900-luvun, ja se kasvaa vääjäämättä edelleen. Ennustus toteutui jo 2010-luvulla.

Vuoteen 2050 mennessä meitä on maapallolla 9,6 miljardia. Me tarvitsemme ruokaa 70 prosenttia enemmän. Ihmiskunnan tärkeintä ruokaa on vilja. Sen tuotanto tarvitsee lisää peltoa.

Suomessa lisäviljan ala tarkoittaa 500,000 hehtaaria. Puolet siitä saamme nykyisistä kesannoista. Toinen puolisko tulisi tasaisilta suolakeuksilta, vapautuvilta turvesoiden pohjilta.

Tästä on näyttö valtionyhtiö Vapolla. Se myi vuonna 2011 perhetiloille noin tuhat hehtaaria suopohjia. Niitä oli valmisteltu vuosikausia, ensin raivaamalla hapan turve energiaksi, ja sitten esikasvattamalla valmiilla peltosaroilla ruokohelpeä.

Metsätaloudelle tärkeimmät turvesuonpohjat ovat vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Kannuksen Energiametsäkoeasema on osoittanut yli kolmikymmenvuotisissa kokeissaan, että biotalous voi saada suopohjilta nopeasti lisää pienpuuta. Kun pohjoisen jättösuon lannoittaa turpeennoston päätyttyä hakevoimalan tuhkalla, tiheä hieskoivun vesakko valtaa sarat. Hieskoivu kasvatetaan kahdenkymmenen vuoden kiertoajalla uudeksi hakkeeksi.

Turve on edelleen luonnonvaramme. Fossiilipolttoaineena se on kiusallisen välttämätön. Tarvitsemme sitä niin kauan kuin Norja tarvitsee öljyään ja Saksa kivihiiltään. Kasvuturpeella on maailmalla kasvava kysyntä. Turpeesta voi valmistaa myös jalostettuja tuotteita, esimerkiksi vesienpuhdistuksessa tarvittavaa aktiivihiiltä.

Alati syvenevä työttömyytemme korostaa kotimaisen turpeen etua. Biotalous hamuaa huomenna hieskoivun halpaa haketta. Ylihuomisen ihmiskunta kiittää meitä lisäruoasta, mikä kasvaa turvetuotannon raivaamilla pelloilla.

VELI POHJONEN

Kalajokilaakso. Mielipide. 17.10.2016