Kannot ovat biotalouden mahdollisuus

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli mielessä professori Olavi Huikarilla 1972, kun hän kutsui Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10–40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Selluteollisuus kiinnostui. Joutseno Pulp rakensi 1973 kantojen murskausaseman, josta tehdas saisi sellun lisäraaka-ainetta. Kun tehdaspäähän tuli kysyntää, metsäpää toimi nopeasti. Tervolalainen keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.

Kantojen sellukokeilu tyssäsi Lähi-idän öljysotaan. Öljyn hinta hypähti 1970-luvun puolivälissä, maailmanmarkkinat hermoilivat ja sellun kysyntä notkahti.

Kantojen energiakäytön pioneeri oli kajaanilainen metsänhoitaja Turkka Jämsen. Hän nostatti 1980-luvun alussa kantoja, murskautti ne ja koepoltatti niitä. Jämsenin kokeilu puolestaan hiipui, kun öljyn hinta yllättäen vajosi 1980-luvun puolivälissä.

Keksinnöstä käytäntöön kestää yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei vielä viime vuosisadan puolella käynnistynyt, ei soilla eikä kankailla.

Kantohakkeen kausi alkoi vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien vauhdikas menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän perustuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.

Vuonna 2013 kantohaketta poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia notkahti halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

Kannottomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Metsähaketta käytettiin vuonna 2015 noin seitsemän miljoonaa kuutiota. Kannot kattoivat siitä yksitoista prosenttia. Mahdollisuuksia kantoenergiaan vielä on, sillä sen käyttövara maassamme on 11 miljoonaa kuutiota vuodessa. Siitä kuusta on 7 ja mäntyä 4 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Kannot ovat biotalouden mahdollisuus. Voisimme helposti tuplata kantojen korjuun aikaisemmasta ennätyksestään, yli kahteen miljoonaan kiintokuutioon vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on juuri välillä 2-3 miljoonaa kuutiota.

Jo kannot riittäisivät Kaidin kattamaan. Huoli puun riittävyydestä hieman hälvenisi.

VELI POHJONEN

Ilkka. Lukijoilta. 4.3.2017