Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Nautoja meillä on 900’000 päätä, vasikat mukaan lukien. Ne tuottavat teuraslihaa 85 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on 126’000, vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa yhdeksän miljoonaa teuraskiloa.
Kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 200’000 kappaletta, mutta poron teuraslihaa saamme vain kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.
Hirvi toi 1900-luvulla metsälaidunnuksen takaisin. Sata vuotta sitten nautakarjakin laidunsi kesät lähes pelkästään metsissä, rannoilla tai ahoilla, ja vain poikkeustapauksissa pelloilla.
Naudasta poiketen hirven hoito perustuu yhteislaitumiin, eräänlaisiin jokahirven oikeuksiin. Se on vielä suorasukaisempaa kuin kehitysmaiden karjatalous. Afrikassa karja laiduntaa vain yhteismailla. Meillä hirvi laiduntaa myös perhetilojen yksityismailla.
Vaikka metsätilalliset ja metsästäjät käyvät ajoittain kiistaa metsälaitumista, hirvi lienee tullut niille jäädäkseen. Siitä ovat yksimielisiä ne 100’000 kaikkia puolueita äänestävät hirvenpyytäjäämme, jotka korjaavat syksyisin perheelleen teuraslihaa, keskimäärin 90 kiloa kukin.
Kesällä hirvi laiduntaa metsän ruohoja, pensaita ja lehtipuiden vesoja. Puista halutuimpia ovat koivut, haavat, pihlajat ja pajut. Esimerkiksi hybridihaavan viljely on nykyään lähes mahdotonta, ellei viljelmäänsä suojaa eritysjärjestelyin. Suojaavinta on nuoren hybridihaavikon aitaaminen.
Havupuihin hirvi ei kesälaitumillaan kajoa, mutta talvi on ongelma. Silloin hirvi syö tukkipuuksi viljellyn männyn latvuksia puun varhaisvaiheessa. Männyn laatukasvu kärsii. Eri puolilla Suomea sijaitsevat sahalaitokset tuntevat jo laatutukin vähenemän.
Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain ani harvoin. Siksi hirven metsälaidunnus sopii parhaiten kuuselle, ja erityisesti sen uuteen biotalouteen. Kyseessä on 2000-luvulla yleistynyt menetelmä, missä kuusta voi viljellä kuusen perään.
Kun kuusen avohakkuussa korjaa sahalle menevien tukkien lisäksi energiaksi päätyvät kannot, hakkuualalta vähenee juurikääpä eli maannousema. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.
Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.
Kuusen ja hirven yhteistyö etenee jo. Sen näkee metsänviljelyn tilastoista. Vielä 1980-luvun puolivälissä maassamme viljeltiin (istuttamalla ja kylvämällä) eniten mäntyä, 75 prosenttia koko alasta. Vuonna 2005 kuusi otti johtoaseman 49 prosentilla. Mäntyä oli 48 prosenttia, ja loput kolme prosenttia koivua.
Nykyään kuusta viljellään yli puolet koko vuotuisesta alasta. Puun tuottajat ovat sopeutuneet tähän, koska kuusen kysyntä ja hinta sekä tukkina että paperipuuna ovat parhaasta päästä.
Hirvi kuusettaa Suomelle jo uutta kansallismaisemaa. Siihen verrattavia suuren linjan muutoksia ovat olleet kaskeaminen 1700-luvulla, tervanpoltto 1800-luvulla ja metsäojitus 1900-luvulla.
Hirven laiduntaminen on noussut kulttuurihistorian arvoon. Mutta minkä metsiemme maisemassa ja mäntytukin laadussa tällä vuosisadalla menetämme, sen laskemme voittavamme jokasyksyisen hirvisaaliin myötä perheiden luomuruokana.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus 30.1.2017
No comments:
Post a Comment