Kehitysmaiden luonnon kolmiodraama - väestönkasvu, peltomaan tarve ja metsien häviö liittyvät erottamattomasti toisiinsa

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa väistämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan. Peltometsäviljelystä odotetaan tuota ratkaisua.

Kasvihuoneilmiö - miten se torjutaan ja millä hinnalla?

Vielä 10'000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria (48 %) maapallon maapinnasta. 1900-luvun lopulle tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin. Metsiä on hävinnyt keskimäärin 0,21 miljoonaa hehtaaria vuodessa, alkuvaiheessa hitaammin mutta etenkin 1800-luvulta lähtien, yhä kiihtyen. Nyt metsiä häviää, pääosaksi kehitysmaissa, 10-15 miljoonaa hehtaaria vuodessa.

Metsien hävittäminen käynnisti kasvihuoneilmiön

Mitä tapahtui häviävän metsän puille? Ne poltettiin. Puu paloi yleisimmin sijallaan, kaskessa tai uudismaalla. Puuta paloi myös kerättynä polttopuuna. Vain vähäinen osa alkuperäisen metsän puustoa on korjattu muuhun tarpeeseen: pienrakennukseen sellaisenaan, sahaukseen, kotitarveteollisuuteen tai myöhemmin paperin valmistukseen.

Operaatio metsänrajasta Suomen kehitysyhteistyön metsämarssi

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Sankat metsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta, yhteensä 6200 miljoonaa hehtaaria.

Nykypäivään tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin. Alkuvaiheessa metsäala väheni hitaasti mutta lopulta, etenkin 1800-luvulta lähtien, yhä kiihtyen. Kaskiviljely, pellonraivaus, metsälaiduntaminen, polttopuun keruu, ja lopulta teollisuuspuun hakkuut viimeisen 150 vuoden aikana vähensivät metsäalaa. Mutta onhan metsää maapallolla toki vielä jäljellä: 200-kertaisesti Suomen nykyiseen metsäpinta-alaan verrattuna.

Sahelin vihreä aalto

Amerikkalaisessa tiedelehdessä "Scientific American" oli vastikään Pohjois- ja Keski-Afrikkaa esittävä satelliittikuvien pari. Toinen kuvista oli otettu vuoden 1980-luvun puolivälissä kun kuivuus koetteli Saharan eteläpuolista aluetta. Toinen kuva esitti tilannetta muutama vuosi myöhemmin, kun sateet olivat palanneet, ainakin muutamiksi vuosiksi. Kuvaparissa oli sanoma joka antaa toivoa aavikoitumisen vastaiseen kamppailuun. Kulon värin antavan aavikoitumisen voi kääntää erämaan laidan vihertymiseksi.

Meskiittipuun (Prosopis juliflora)
 viljelmä Sahelin hiekkadyynien
pysäyttämiseksi (Sudan, Ed Debba)

Kuvat esittivät Sahelin vihreää aaltoa. Sana Sahel on arabiaa ja tarkoittaa rajaa, rajavyöhykettä hiekkaerämaan ja savannimetsän välissä, mikä kulkee Saharan etelälaitaa Afrikan poikki. Sahel on kansainvälisten metsähankkeiden suuria haasteita. Savannimetsää on Sahel kautta aikojen kasvanut. Metsäksi tulisi nyt puuttomaksi hakattu vyöhyke jälleen viljellä.