Puusiutuvaa, komissaarit

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselin pelissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä.

Ilmastoväki painostaa komissaareja väitteellä, että 70-100 vuoden kierron pohjoisilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä puun poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Suomalainen metsäväki on jyrkästi toista mieltä. Pitkässä juoksussa talousmetsiemme puu kasvaa koko ajan, uudelleen ja uudelleen. Samalla metsien alkuainehiilen pääoma eli nielu paisuu.

Metsäntutkimuslaitos on Hangosta Utsjoelle vedetyillä linjoillaan mitannut, että 2010-luvun puolivälissä metsissämme on puuta 2400 miljoonaa kiintokuutiota. Hakkuista ja luonnon lahoamasta huolimatta puustomme pääoma lisääntyy keskimäärin 28 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Pankkikorkona laskien pääoma paisuu runsaan prosentin talletuskorolla.

Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinainen vaihtoehto on ikivanha kivihiili. Maan alta louhittuna se hupenee vuodesta toiseen. Samalla tämä alkuainehiilen pääoma hupenee, kun se muuntuu poltossa taivaalle suitsuavaksi hiilidioksidiksi.

Kivihiileen verrattuna metsiemme puu uusii jatkuvasti energiaa ja kierrättää hiilidioksidia.

EU:n ilmastoväen häärinnästä on seuraamuksensa. Komissaarit ja edelleen EU-parlamentti voivat esittää kansainvälisiä rajoitteita pohjoismaiselle pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi puuvoiman tuotanto. Siinä tarvitaan havupuiden lisäksi lyhyen kierron lehtipuita. Perinteisen metsämaan oheen tarvitaan myös uutta puunkasvun maata.

Nopeasti kasvava viljelypaju on nopeimmin uusiutuvaa puuvoimaa. Sen viljelyä alettiin kehittää 1980-luvulla. Viljelymaata pajulle silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä vuonna 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiapajua kokeili perusteellisimmin Fortum (entinen Imatran Voima) vuosina 1983-1993 Kopparnäsin koetilallaan. Fortumin näyttö oli niin vakuuttava, että valtio alkoi 1993 rahoittaa 30 maatilaa käsittänyttä Energiatilahanketta. Sen merkittävimmät näytöt saatiin Nygårdin kartanossa, Pohjan pitäjässä (nykyisessä Raaseporissa).

Fortumin kehittämä menetelmä ei kuitenkaan sopinut EU-komissaarien 1990-luvun biotalouden ajatteluun. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapellot näyttivät palaavan viljalle eikä maata puun lyhytkiertoviljelyyn enää ollut.

Kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi kesantopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2016 hömppäheinän peltoja yhteensä 242 000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalasta. Ensi vuosikymmenellä näille pelloille on uusi ympäristötarve. Niitä tarvitaan ilmastokamppailussa. Biotalous voisi kasvattaa niillä lyhyen kierron nopeasti uusiutuvaa biomassaa.

Tulevissa EU:n ilmastoneuvotteluissa Suomen kannattaa pitää päällimmäisenä puu uusiutuvana energiana.

Veli Pohjonen

Kangasniemen Kunnallislehti. Mielipide. 26.1.2017.