Lisäbiomassaa saa puiden kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Selluteollisuus kiinnostui heti, puupulan uhatessa myös silloin. Joutseno Pulp rakensi 1973 kantojen murskausaseman, josta sai sellun lisäraaka-ainetta.

Kun tehdaspäähän tuli kysyntää, metsäpää toimi myös. Keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei edennyt käytäntöön vielä 1900-luvun puolella.

Huikarin ajatusta vieroksuttiin, kun kantojen nosto myllää maata. Kantokorjuun pelättiin johtavan samanlaiseen metsämaiseman muutokseen ja ympäristöväen vastarintaan, minkä hakkuualojen metsäauraus takavuosina aiheutti.

Maisemapelot hälvenivät vasta, kun metsänviljelyyn kehitettiin kevyellä kaivinkoneella tehtävä mätästys. Auraukseen verrattuna kantojen nosto ja laikutusmätästys mylläävät uuden metsän pohjaa vain kevyesti, molemmat saman verran.

Kantohakkeen aika alkoi varsinaisesti vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota ja haketti ne polttoon Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon eli kasvoi 200-kertaiseksi. Kyseessä oli talousmetsän vauhdikas menestystarina. Tällaiseen nousuun tuskin mikään metsän perustuote oli ennen pystynyt.

Vuonna 2013 kantohaketta käytettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on halvan ulkomaan sähkön myötä notkahtanut. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta.

Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet. Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on helpointa ja palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Kannot kattavat metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Käyttövaraa vielä on, sillä kaikesta Suomen puuston biomassasta viidennes (21 prosenttia) on kannoissa ja juurissa. Oksissa lehtineen on vain hivenen enemmän (22). Pääosa biomassasta on runkopuussa (57 prosenttia).

Tukin hakkuutilastoista laskien voisimme korjata kantoja nykyiseen verrattuna yli kaksinkertaisen määrän, vähintään 2,5 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Runkopuun riittävyys on alkanut huolettaa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on juuri välillä 2-3 miljoonaa kuutiota. Jo kannot riittäisivät sen kattamaan.

Kannoista saa nopeimmin lisää biomassaa. Huoli puun riittävyydestä hieman hälvenee.

VELI POHJONEN

Aamulehti. Mielipide. 18.1.2017