Hirvi ja kuusi sopivat yhteen

Hirvi on Suomen toiseksi tärkein laiduneläin. Nautoja meillä on 900,000 kappaletta, vasikat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on puolestaan 150,000 päätä, vasat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 10 miljoonaa kiloa. Poroja on enemmän, noin 300,000 kappaletta, mutta ne tuottavat teuraslihaa vain runsaat kaksi miljoonaa kiloa.

Naudasta poiketen hirven hoito perustuu yhteislaitumiin. Vaikka puun tuottajat ja metsästäjät käyvät ajoittain kiistaa metsälaitumista, hirvi on tullut niille jäädäkseen. Siitä ovat yksimielisiä ne 100,000 kaikkiin ammattiryhmiin ja puolueisiin kuuluvaa hirvenpyytäjäämme, jotka korjaavat syksyisin teurassadon, keskimäärin 100 kiloa kukin.

Hirven kesälaiduntamisen kasveja ovat metsän ruohot ja lehtipuiden vesat. Talvilaiduntaminen on pääosaksi männyn latvaversoja. Niiden lisäksi hirvi riipii silmuja ja latvuksia havupuutaimikoiden seassa kasvavista koivuista. Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain aniharvoin.

Parhaiten hirven metsälaidunnus sopii kuusen uuteen biotalouteen. Se on 2000-luvulla yleistynyt menetelmä, missä kuusta voi viljellä kuusen perään.

Kun avohakkuussa korjataan sahalle menevien tukkien lisäksi myös energiaksi päätyvät kannot, oksat ja latvukset, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet. Hirvi saa laiduntaa kuusen sekaan nousevat luontaiset koivut. Kuusen taimikonhoidon kustannukset alenevat.

Hirven hyväksyvä biotalous etenee jo maassamme. Sen voi todeta metsänviljelyn tilastoista. Vielä 1980-luvulla maassamme viljeltiin eniten mäntyä, sitten kuusta ja lähes saman verran koivua.

Kuusi ohitti viljelyhehtaareissa männyn 1993. Ja 2000-luvun alusta lähtien kuusta on viljelty enemmän kuin muita puulajeja yhteensä.

Hirvi kuusettaa Suomea parhaillaan, etelästä käsin. Puun tuottajat ovat sopeutumassa siihen, kun kuusen kysyntä ja hinta sekä tukkina että paperipuuna on parhaasta päästä. Sen sijaan koivutukin kantohinta heikkenee vuosittain kuuseen verrattuna. Jatkossa koivun taimet joutavat entistä selvemmin hirven kasvatukseen.

Pohjois-Suomea kuusettuminen ei vielä uhkaa, ehkä Lapin viljavaa kolmiota lukuunottamatta.

Täällä kuusen kantojen energiakäyttö, ja biotalous ylipäänsä käynnistyvät viimeistään silloin, kun puudieselin tuotanto alkaa Ajoksessa.

Mäntyä tarvitaan edelleen karummilla selkosilla ja suometsissä. Toivottavasti männyn metsänhoito löytää menetelmän, millä hirvi saataisin valikoimaan ruokansa niin että se laiduntaisi taimikoissa vain koivua ja välttelisi männyistä ainakin latvuksia.

Sen sijaan koivulle lähitulevaisuuden biotaloudessa ei näytä olevan sijaa. Hirvi saa syödä koivut. Se voi jatkaa taimikoissa sitä koivuvihaa, millä Pohjois-Suomessa lyötiin takavuosina koivunrunkoja maahan, havupuiden viljelyn tieltä.

VELI POHJONEN

Pohjolan Sanomat. Kolumni. 11.10.2011.