Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Suomalainen metsäväki on jyrkästi toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinainen vaihtoehto on aina ikivanha kivihiili. Siihen verrattuna metsissämme kasvava puu uusii jatkuvasti energiaa, kierrättää hiilidioksidia ja pitää ilmakehän lämpenemisen loitolla.

Koulukuntien väittelystä on seuraamuksensa. Komissaarit voivat esittää kansainvälisiä rajoitteita pohjoismaiselle pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi hakkeen tuotanto. Siinä tarvitaan havupuiden lisäksi lyhyen kierron lehtipuita. Perinteisen metsämaan oheen tarvitaan myös uutta puunkasvun maata.

Nopeasti kasvava viljelypaju on nopeimmin uusiutuvaa puuvoimaa. Sen viljelyä alettiin kehittää 1980-luvulla. Viljelymaata pajulle silloin riitti. Ennen EU-aikaa pohjoismainen maatalous oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä vuonna 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiapajua kokeili perusteellisimmin Fortum (entinen Imatran Voima), vuosina 1983-1993. Fortumin näyttö oli niin vakuuttava, että valtio alkoi 1993 rahoittaa 30 eteläsuomalaista maatilaa käsittänyttä Energiatilahanketta. Sen merkittävimmät näytöt saatiin Nygårdin kartanossa, Pohjan pitäjässä (nykyisessä Raaseporissa).

Fortumin kehittämä menetelmä ei kuitenkaan sopinut EU-komissaarien silloiseen ajatteluun. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapellot näyttivät palaavan viljalle eikä maata peltojen energiaviljelyyn enää ollut.

Kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi kesantopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2016 hömppäheinän peltoja yhteensä 242,000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalasta. Ensi vuosikymmenellä näille pelloille on uusi ympäristötarve. Niitä tarvitaan ilmastokamppailussa. Niillä voisi kasvattaa lyhyen kierron nopeasti puusiutuvaa biomassaa, ekopajua.

Tulevien EU:n ilmastoneuvottelujen päällimmäisenä Suomen kannattaa pitää puu uusiutuvana energiana. Lyhyen kierron puuvoima tulee siinä perinteisen metsäenergiamme avuksi.

VELI POHJONEN

Länsi-Uusimaa. Mielipide. 17.12.2016.