Metsän­vil­jelyn tähtäimeen

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on kaikkien metsiemme koko vuosikasvu, runkopuuna.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsän­tut­ki­mus­lai­toksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Huikari oli kerännyt väitös­kir­jaansa soistumisen mittau­sai­neistoa Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta. Hän osoitti, että soistumista tapahtuu edelleen ja nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumista oli vain kymmenen prosenttia.

Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme on parannettava, ojittamalla. Alkoi metsän­pa­ran­nuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.

100 MILJOONAN kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsä­nuu­dis­ta­misen kaudella. Vajaa­tuot­toiset metsät uudistettiin täys­tuot­toi­siksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Lasken­nal­li­sesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.

Puupe­ri­mäl­tään vakiin­tu­neiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, Rovaniemen metsän­tut­ki­mu­sa­seman ensimmäisenä johtajana 1970-luvulla toiminut professori Erkki Lähde on markkinoinut aihetta etenkin metsän etäo­mis­ta­jille jo vuosikaudet. Kuusamon kansa­lais­to­rilla hän esitteli sanomaansa huhtikuussa 2016.

Nykyajan biotalous hamuaa talous­met­sis­tämme biomassaa yhä enemmän. Kasvun tähtäimeen on jo otettu 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavut­ta­mi­seen eivät metsän parantaminen ja uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme parannettua metsän­vil­jelyä.

Siirtymää metsän uudis­ta­mi­sesta metsän viljelyyn ennakoi jo vuonna 1982 voimaan tullut Lapin laki. Vielä 1960-luvulla olimme pohjoi­ses­sakin uskoneet männyn siemenpuihin perustuvaan menetelmään. Lapin läänin ja Kuusamon kunnan metsät eivät kuitenkaan uudistuneet tyydyttävästi. Niinpä uudis­tu­sa­lu­eilta hakattiin Lapin lain tuella siemenpuut, niitä muokattiin ja niitä viljeltiin merkittävät alat. Nyt ne kasvavat lisäpuuta niin Kemijärven tulevalle biotuo­te­teh­taalle kuin Kemiin nousevalle biodieselin laitokselle.

LUON­NON­VA­RA­KESKUS on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maati­ais­sie­me­nestä jalos­tet­tuihin istu­tus­tai­miin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyt­tä­mällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisia ja hyvälaatuisia lähtöpuita.

Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii jo lämmenneeseen ilmastoomme. Hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.

Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja vilje­ly­tai­mikon sitten perkaa entistä huolel­li­semmin ja entistä varhai­sem­massa vaiheessa.

Kolmas puunkasvun ponne on täsmä­lan­noitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.

Kun jatkamme parannetun metsän­vil­jelyn tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Lasken­nal­li­sesti se voi tapahtua jo vuonna 2035. Tähän paaluun suomalainen biotalous tykästyy.

Veli Pohjonen

Koillissanomat. Kolumni. 7.3.2017