Puhtaus on puupelletin valtti

Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti 1949 Yhdysvaltoihin vain 20 dollaria taskussaan, mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman patentoi 1976 Woodex-pelletin. Sen raaka-ainetta olivat puun tähteet, kuten sahanpuru. Pellettiään hän ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Gunnerman oli ensimmäisiä, joka ymmärsi biopolttoaineen vähärikkisyyden ja vähätuhkaisuuden edut. Kivihiilessä 200 kertaa enemmän rikkiä ja 17 kertaa enemmän tuhkaa kuin puupelletissä.

Pelletistä kiiri varhain tieto meille. Alkuvuodesta 1979 olutyhtiö Lapin Kullan omistajiin kuulunut Arno Stormbom ja Muhoksen metsätutkija Kalevi Karsisto hankkivat Woodexin lisenssin. He rupesivat valmistamaan pellettiä Suomen Voima -yhtiön alla.

Vaikka Woodex on nimensä mukaisesti puupelletti, Stormbom ja Karsisto valitsivat raaka-aineeksi turpeen. Jälkikäteen ajatellen turpeen valinta pelletin raaka-aineeksi oli onneton. Turvepelletissä on vielä kahdeksantoista kertaa enemmän rikkiä ja kaksitoista kertaa enemmän tuhkaa kuin puupelletissä. Etenkään tuhkansa takia turvepelletti ei omakotiasujia sytyttänyt. Suomen Voima lopetti pelletin tuotannon 1985.

Nykyinen pellettiaalto tuli 1997 Suomeen Ruotsista, kun Finncambi-yhtiö perusti tehtaansa Vöyriin. Raaka-aineena oli alkuperäisen keksinnön mukaisesti puu. Pelletin uutta tulemista auttoi, kun toisesta puupolttoaineesta, hakkeesta oli kertynyt kokemuksia. Hakkeella on kolme kiusallista ongelmaa, joihin pelletillä on ratkaisu.

Hake on normaalitilassaan tuoretta, ja sitä on homevaaran vuoksi vaikea varastoida. Pelletin kosteus on kuivan viljan luokkaa. Pelletti ei homehdu eikä muhi. Sitä voi varastoida siiloissa vuosikausia. Tarvittaessa pelletin säilyvyyttä voi parantaa paahtamalla.

Toiseksi, hakkeen palakoko vaihtelee, ja koneellinen siirtely onnistuu vain suurissa lämpölaitoksissa. Tasalaatuinen pelletti soljuu putkikuljettimissa myös pientalojen tiloissa.

Kolmanneksi, hake on löysää, mikä vie kuljetuksissa tilaa. Irtohaketta ei kannata kuljettaa 100 kilometriä edemmäksi. Pelletöinti tiivistää energian: yksi pellettikuutio vastaa energiamäärältään neljää hakekuutiota. Pellettiä voi markkinoida pitempiä matkoja kuin haketta. Tästä on esimerkki kymmenen vuoden takaa Kuusamosta. Formados-yhtiön pelletit vietiin aluksi kaikki Ruotsiin, ensin kuorma-autolla Raaheen ja sieltä laivalla Tukholmaan.

Bioenergian kehityksessä puupelletti on toista sukupolvea. Pelletti on energiajaloste, kun ensimmäisen sukupolven hake on vielä energian raaka-ainetta. Jalosteella on raaka-aineeseen verrattuna aina ominaisuuksia, joista kannattaa maksaa.

Alkusyksystä 2013 harvennusmännyn hinta tien varressa oli 30 euroa kuutiolta. Se vastaa 77 euroa kuiva-ainetonnilta. Pohjoismainen metsähake satamalaiturilla, valmiina vientiin, maksoi 86 euroa kuivatonnilta. Puupelletin vastaava vientihinta oli 140 euroa.

Kansantalouden kannalta pelletin haketta korkeampi hinta on jalostuksen myötä kasvanutta, puusta puristettua, aitoa energian lisäarvoa. Se ei katoa, vaan jää kiertämään rahana ja työnä puuta kasvavan ja siitä pellettejä valmistavan tehtaan kotimaakuntaan.

Maailman energiamarkkinat noteeraavat uusiutuvan, puhtaan pelletin arvon. Viimeisen vuoden ajan se on Euroopassa noussut. Puupelletin kysyntä kasvaa Kiinassa, jonka kaupungit tuskailevat kivihiilen rikki- ja tuhkaperäisessä savusumussa.

Pelletti petaa uutta nousua myös meillä, kun kauppataseemme on painunut pakkaselle. Tuoreen valuutan tuojana pelletistä voisi kehittää 1900-luvun alkupuolen propsiin verrattavan metsän vientituotteen.

Veli Pohjonen

Ilkka. Mielipide. 18.10.2013