Hiilidioksidin kaksoissieppaus tekee bioenergiasta entistä kilpailukykyisempää

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti lokakuun (2018) kohutussa raportissaan ilmastokamppailun kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä. Toiseksi, metsää on viljeltävä lisää. Nämä keinot olivat jo tuttuja, mutta kolmas keino yllätti: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”.

Hiilidioksidin talteenottoa on tutkittu yli neljännesvuosisata. Ajatuksen esitti ensimmäisenä italialainen tiedemies Cesare Marchetti. Hän ehdotti 1977, että siepataan ilmakehää lämmittävä hiilidioksidi talteen eurooppalaisista kivihiilen ja maakaasun voimaloista.

Puu palaa takaisin ilmastokamppailuun

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin, ja sille oli useampi ostaja. Puunkasvattaja saattoi valita, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö sen sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Puusta saatavan energian on oltava voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.

1990-luvun energiatavoitteinen puunjalostusohjelma oli menestys

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäsektorille energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen laskentaan.

Lisäsähkön tarve oli tullut metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia 1900-luvun lopulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousukaudella.

Ilmastopaneeli on bioenergian puolella

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti lokakuussa (2018) ilmastokamppailun kolmeen keinoon. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä. Metsää on viljeltävä lisää. Kolmas keino yllätti: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”.

Ilmastopaneeli puoltaa monipuolista bioenergiaa

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti lokakuun kohutussa raportissaan ilmastokamppailun kolmeen keinoon: fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä, metsää on viljeltävä lisää sekä hiilidioksidia otettava talteen ja varastoitava bioenergian käytön yhteydessä.

Hiilidioksidin talteenottoa on tutkittu yli neljännesvuosisata. Ajatuksen esitti ensimmäisenä italialainen systeemianalyysin tiedemies Cesare Marchetti. Hän ehdotti 1977, että siepataan ilmakehää lämmittävä hiilidioksidi talteen eurooppalaisista kivihiili- ja maakaasuvoimaloista.

Energiapeltojen ja -metsien maaluokka

Ihmiselle kiusallisten jätteiden mutta kasvien tarvitsemien ravinteiden kierrätyksestä on tulossa 2000-luvulla yhä suurempi ongelma. Tyyppiesimerkki on jäteveden puhdistuksessa eroteltava typpi- ja osin fosforipitoinen liete, jota emme osaa kierrättää peltoon tai metsään. Lieteongelma syvenee myös biokaasuvoimaloiden yleistyessä. Kaikki biomassahan ei muunnu kaasuksi. Osa jää aina kiinteäksi mädätysjätteeksi, jonka loppusijoituksesta voi tulla ongelma.

Kaksoissieppaus vähentää ilmakehän hiilidioksidia

KANSAINVÄLINEN ilmastopaneeli tiivistää ilmastonmuutoksen torjunnan kolmeen keinoon. Vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja viljellään lisää metsiä. Kolmas keino on vähemmän tutkittu: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä.”

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoimisen varhainen esittäjä oli italialainen systeemianalyysin tiedemies Cesare Marchetti. Hän julkaisi vuonna 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman: Siepataan hiilidioksidi Euroopan voimaloista ja kerätään se maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon. Johdetaan hiilidioksidi Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyy ja varastoituu syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Ilmastolle ystävälliselle bioenergialle tuli tarve

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivistää lokakuun raportissaan ilmastokamppailun kolmeen keinoon. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä. Metsää on viljeltävä lisää. Kolmas keino yllätti: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”.

Hiilidioksidin talteenottoa on tutkittu jo yli neljännesvuosisata. Ajatuksen esitti ensimmäisenä italialainen systeemianalyysin tiedemies Cesare Marchetti. Hän ehdotti 1977, että siepataan ilmakehää lämmittävä hiilidioksidi talteen Euroopan kivihiilen ja maakaasun voimaloista.

Ilmastonmuutos ravistelee metsäverotusta

Ilmastolaskennan hiilijalanjälki mittaa paljonko päästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti tai koko maakuntaasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Syntyykö metsistämme hiilijalanjälki? Ja jos syntyy, mikä vaikutus sillä on metsäverotukseen.

Voimme käyttää laskennan esimerkkinä suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin on Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan.

Viljely on metsien menestyksekkäintä hoitoa

Talousmetsän avohakkuu ja sitä seuraava metsänviljely puhuttavat taas. Luontojärjestöt käynnistivät keväällä aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin.

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Avohakkuusta luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Metsien merkitys ilmaston muutoksessa vahvistuu

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä kasvusto eli biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Piakkoin jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulla virinneen teollistumisen kauden myötä alati kiihtyen. Tänään metsämme ovat huvenneet niin, että biomassan hiilen koko määrä maapallolla on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiilen määrä on vastaavasti noussut.

Jätevedet odottavat ekopuh­dis­ta­moita

Ny­ky­ta­lou­tem­me pääs­tää luon­toon kiu­sal­li­sia ai­nek­sia. Typ­peä ja fos­fo­ria kar­kaa re­he­vöit­tä­mään ojia, pu­ro­ja, jo­kia, jär­viä ja lo­pul­ta Itä­mer­ta. Hel­tei­se­nä ke­sä­nä sen ovat Suo­men­lah­den ran­ni­kol­la asu­vat näh­neet me­ren pin­nal­la kel­lu­vi­na vi­her­le­vän laut­toi­na.

Puh­dis­ta­mo­jen kas­va­va on­gel­ma ovat pois­tu­van puh­to­ve­den lää­ke­jää­mät. Nii­den ha­jot­ta­mi­seen tai py­säyt­tä­mi­seen ei­vät ny­ky­puh­dis­ta­mot pys­ty. Maa­il­man­laa­jui­sek­si kas­va­va on­gel­ma on muo­vin mik­ro­hiuk­kas­ten va­lu­mi­nen jo­kiin ja lo­pul­ta me­riin.

Energiatavoitteinen puunjalostus oli menestyksekäs ohjelma

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäsektorille energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan – Olkiluoto kolmosen – vaihtoehtojen laskentaan.

Lisäsähkön tarve tuli metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia 1900-luvun lopulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousukaudella.

Energiapuu mukana ilmastokamppailussa

Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.

Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on nyt vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.

Ekosellun ennuste osui oikeaan

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäsektorille energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja hyödyntää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin. Ohjelma liittyi viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen silloiseen laskentaan.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.

On järvi tää, helmi ain Koillismaan

Vasaraperän juhannustapahtumien ytimessä oli tänä vuonna yhteislaulutilaisuus kylän kesäteatterilla, Kitka-järven rannalla, Jäkälälahden pohjukassa. Laulu alkoi Kari Alajuuman jo klassiseksi kasvaneella kappaleella Kitka-valssi.

Samalla kun säe ”katveessa vaarain ja tuntureiden” soi, sitä laulanut yleisö ei ehkä tullut ajatelleeksi kuinka merkittävästä katveesta on kyse. Kitkajärvi ympäristöineen on yksi Euraasian mantereen vedenjakajia.

Pajukko nielee - katsaus 2016

1 Johdanto

Alkuaineet hiili, typpi ja fosfori ja niiden käyttö ovat esimerkkejä 2010-luvun ekologisesta kiertotaloudesta. Kolmikosta kaikki ovat ihmiselle joko hyvin tarpeellisia tai jossain muodossa ja pitoisuudessa hyvin haitallisia.

Koko maapallon tason ongelma on alkuaine hiili, esiintymismuodossa hiilidioksidi. Nyt hiilidioksidi ei kierrä esiteollisen kauden tapaan vaan kertyy kiihtyvässä määrin ilmakehään. Seurauksena on ilmaston muutos. Se alkoi jo 1800-luvulla.

Kansallisia ongelmia ovat typpi ja fosfori. Vaikka ne ovat biotalouden alkutuotannolle arvokkaimpia kasvien ravinteita, kalliita ostaa lannoitteina, ne eivät riittävästi kierrä peltojen, metsien ja yhdyskuntien välillä. Esimerkiksi suomalaista typpeä ja fosforia huuhtoutuu jatkuvasti jokiin, järviin ja lopulta Itämereen.

Ekologinen kiertotalous etsii viljelyskasveja ja –menetelmiä, joilla nyt haittaavasti keräytyvät tai hukkaan huuhtoutuvat alkuaineet saadaan kestävästi kiertämään luonnossa, tai luonnon ja yhdyskuntien välillä.

Biomassapaju on Keski- ja Pohjois-Euroopan kasvuoloissa eräs lupaavimpia kiertotalouden kasveja. Paju on alueen nopeakasvuisin ja satoisin lyhytkiertoviljelyn puulaji. Pajua voi nopeasti viljellä joutomaan pelloilla ja suopohjilla, kun yhdistää peltokasvien ja metsäpuiden kehittyneimmät viljelymenetelmät. Monivuotisena, vesovana, maaperän tiheästi peittävänä pensasmaisena puuna paju ehkäisee paljaan maan ravinnehuuhtoumia. Samalla paju kerryttää maaperän humusta.

Nopeasti kasvava paju yhteyttää nopeasti ilmakehän hiilidioksidia. Paju kerää maasta – nielee – kaikista Euroopan puulajeista eniten useimpia kasvinravinteita, kasvanutta kuiva-ainekiloa kohti.

Biomassapajun viljelyä on kehitetty 1970-luvulta alkaen. Viljelyn ensimmäinen tavoite oli bioenergia. Pajun viljelyä kehitettiin aluksi tehomaatalouden menetelmin, kaupallisiin lannoitteisiin perustuen. Jo varhain mukaan bioenergian oheen tuli ravinteiden kiertotalous.

*****

Lataa koko katsaus täältä

Avohakkuista luopuminen odottaa porkkanaa

Toukokuussa (2018) luontojärjestöjen edustajat käynnistivät avohakkuiden kieltoa koskevan kansalaisaloitteen. Sen uskoisi menevän läpi. 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita.

Avohakkuu on osa saksalaista lohkometsätalouden oppia. Kestävän metsätalouden isä Hans Carl von Carlowitz antoi 1713 opille perusohjeen: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Biotalouden on viljeltävä ja varjeltava

Biotalouden nousu 2010-luvun lopulla on alkanut huolettaa. Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden? Metsää on joka tapauksessa viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet vuosikymmeniä. Mikä voisi olla se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? 1970-luvulla yliopistotutkijat mallittivat prosentiksi viisitoista.

Aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Niistä merkittävin pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista.

Suomi on jo lupaamallaan tiellä. Aichi-tietokannan mukaan olemme suojelleet maa-alastamme 15 prosenttia. Kuntatasolla edelläkävijän esimerkki voisi olla vaikkapa Kuusamo. Sen maa-alasta on tänään suojeltu 18 prosenttia.

Suomen suojelussa on kiusallinen painottuma. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän esimerkiksi etelärannikon korpia. Epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet vaikkapa kunnittain kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Metsätalousmaata meillä on Suomessa kaikkiaan 26,2 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan siitä on varjeltava 4,5 miljoonaa hehtaaria. Viljelyyn jää edelleen 21,7 miljoonaa hehtaaria.

Koko luontomme monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa.

Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

Eniten ymmällään olemme soiden suojelussa. Meillä on suota tai soistuvia maita yhteensä 8,9 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan suoalasta kuuluu suojella puolitoista miljoonaa hehtaaria.

Nyt soitamme on suojeltu vasta 0,8 miljoonaa hehtaaria eli noin 9 prosenttia. Työtä suojelussa riittää. Se näkyy joidenkin suotyyppien ennallistamisena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.

Mutta taas: Aichi antaa meille luvan viljellä soistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,4 miljoonaa hehtaaria.

Olipa kyseessä kertaalleen metsäojitettu suo tai turvetuotannolta vapautunut suopohja, tavalla tai toisella metsäpuille viljeltävät suot ovat Suomessa tulevaisuuden merkittävää luonnonvaraa.

Biotalous etenee Suomessa vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden on hakeuduttava tasapainoon suojelun kanssa.

Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat, metsätilat ja etäomistajien perhemetsät.

Veli Pohjonen

Ilkka-Pohjalainen. Lukijoilta. 29.06.2018

Metsäviljelmillä on vahvoja näyttöjä

Metsiemme avohakkuut ja sitä seuraava metsänviljely kuohuttavat sosiaalista mediaa. Luontojärjestöjen edustajat ovat käynnistäneet aiheesta koko maata koskevan kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Vaihtoehtoa kutsutaan myös metsien jatkuvaksi kasvatukseksi.

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Avohakkuista luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma tahkoaa tulosta

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin. Puuvoima on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta.

Miten ohjelman tavoitteille kävi?

Metsätaloutemme pääpaaluksi tuli talousmetsien hakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa.

Ilmasto odottaa lisää metsää

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun. Hiilidioksidi jatkaa nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan metsiä.

Biotalous on Pohjois-Suomen mahdollisuus

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee ketjussa uusia biotuotteen tehtaita, puun saatavuus on alkanut puhuttaa. Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän. Biotalous, esimerkiksi Kaidin Kemiin suunnittelema biopolttonesteen laitos, tarvitsee silti lisäpuuta. Sitä saa kasvattamalla lyhytkiertometsää Pohjois-Suomen suoperäisillä mailla.

Suomessa tarvitaan lyhytkiertopuuta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee ketjussa uusia biotuotteen tehtaita, puun saatavuus on alkanut taas puhuttaa. Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän. Uusia mahdollisuuksia silti tarvitaan. Sellainen on lyhytkiertopuun kasvatus suoperäisillä mailla.

Lyhytkiertopuulle on tarvetta biotaloudessa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee ketjussa uusia biotuotteen tehtaita, puun saatavuus on alkanut taas puhuttaa. Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän. Uusia mahdollisuuksia silti tarvitaan. Sellainen on lyhytkiertopuun kasvatus suoperäisillä mailla.

Aihetta ajoi jo 1970-luvun lopulla vaikuttanut, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin johtama energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti, että maassamme tulisi esimerkiksi varata 750,000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle.

Vehnän painoarvo kasvaa

Vehnä on ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnän tarve oli taustalla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa kuohunnassa.

Väkirikkaissa arabimaissa valtaväestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväisen vehnäleipään tai vaikkapa durum-vehnästä tehtyyn couscous-ruokaan. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Metsäenergialle valoa puun varjohinnan noususta

Pienikokoisen puun metsäenergia on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa sen, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Etiopiansinappia ja energiabambua

Kun tankkaat bensiiniautoasi, teet hiilijalanjäljen valintaa. Ostat etanolia bensiinin seassa viisi tai kymmenen prosenttia. Hiilijalanjälki tulee lopusta, fossiilisen öljyn osuudesta.

Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälkeä on pienennettävä. Niinpä EU:n parlamentti asetti alkuvuodesta etanolin prosentiksi 12, vuoteen 2030 mennessä.

Metsänviljelyn suuri linja

Suomen metsätalous on aina tavoitellut lisää puun kasvua.

Kasvun pyöreitä merkkipaaluja on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsiemme koko vuosikasvu, runkoina.

Viidenkymmenen miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut.

Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Huikari oli kerännyt väitöskirjaansa soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta. Hän osoitti Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta mittaamallaan aineistolla, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.

Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Alkoi metsänparannuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.

Sadan miljoonan kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsänuudistamisen kaudella. Vajaatuottoiset metsät uudistettiin täystuottoisiksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Laskennallisesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.

Puuperimältään vakiintuneiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, emeritusprofessori Erkki Lähde on opettanut aihetta etenkin metsän etäomistajille jo pari vuosikymmentä. Tieteellisen taustan aiheeseen on patinoinut Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala.

Nykyajan biotalous haluaa talousmetsistämme biomassaa yhä enemmän. Puun kasvun tähtäimessä on 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavuttamiseen eivät metsän parantaminen ja metsän uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme etevää metsänviljelyä.

Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisempia ja hyvälaatuisempiä emopuita.

Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii lämmenneeseen ilmastoomme. Perimältään hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.

Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja viljelytaimikon sitten perkaa entistä huolellisemmin ja entistä varhaisemmassa vaiheessa.

Kolmas puunkasvun ponne on täsmälannoitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.

Suomen metsien kasvua voi vauhdittaa. Kun jatkamme metsänviljelyn suuren linjan tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Laskennallisesti se tapahtuu vuonna 2035. Tähän merkkipaaluun suomalainen biotalous tykästyy.

Veli Pohjonen

Kotiseudun Sanomat. Lukijalta. 7.3.2018

Viekää tuhkatkin pesästä

Biotalous painottaa 2010-luvulla osasenaan kiertotaloutta. Kyseessä on Suomen maaseudulla jo pitkään edennyt kehitys.

Kiertotalouden ensimmäinen iskulause oli: ”Viekää tuhkatkin pesästä”. Sanonta juontaa 1600-luvun salpietariveroon. Veron taustalla oli Ruotsin jatkuva sodankäynti Euroopassa ja siitä johtuva kruununvoutien ehtymätön tarve hankkia ruutitehtaille raaka-ainetta.

Kuhmon malli ja ekosellu käynnistivät muutoksen

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäpuolelle energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja hyödyntää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin. Ohjelma liittyi viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen silloiseen laskentaan.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.

Kannot biotalouden peliin

Metsissämme väännettiin taannoin kantoja kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kannot olivat mielessä haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui vuonna 1972 kutsui Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon ja esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kannoille 10-40 prosentin lisän biomassan tuotokseen.

Kivihiili sääteli energiapuun nollarajaa

Nollaraja kertoi taannoin, kuinka etäältä uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa kairan tukkia. Energiapuulla on tänään entisajan tukille tuttu nollaraja. Se on koetellut Metsä-Suomea vuosikaudet, kun EU:n sekoileva hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin, ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Päästöjä vesistöihin riittää, haihdutuspajukkoja tarvitaan

Taloutemme päästää edelleen luontoon kiusallisia aineksia. Typpeä ja fosforia karkaa rehevöittämään jokia, järviä ja lopulta Itämerta. Jäteveden puhdistamot suoltavat lietettä. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti.

Puhdistamojen kasvava ongelma ovat poistuvan puhtoveden lääkejäämät. Niiden hajottamiseen tai pysäyttämiseen ei nykypuhdistamo pysty. Maailmanlaajuiseksi kasvava ongelma on  muovin mikrohiukkasten valuminen jokiin ja lopulta meriin.

Uuden ajan sellutehdas tuottaa sähköä

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 maallemme energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi.

Ilmastoväki ymmällään

EU- komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselin pelissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä.

Turve on edelleen luonnonvaramme

Turpeen energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa 28 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen turpeen tuotanto notkahti ympäristösyistä. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta enää 17 miljoonaa kuutiota.

Turpeen energiaa silti tarvitaan maassamme vähintään niin kauan kuin nykyvoimalat pidetään kunnossa. Turvetuotanto siis jatkuu, mutta sitä olisi paras jatkaa ympäristötaattuna eli sertifioituna, metsätalouden tavoin. Sertifiointiin kuuluisi päällimmäisenä, että suojelusoiden kansainväliset tavoitteet pidettäisiin. Jatkossa turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Ja turvesoiden valumavedet jokiin ja järviimme puhdistettaisiin uuden ajattelun menetelmin.

Hieskoivu kasvaa Hirvinevalla

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Energiaviljelyn kehittäminen tukisi maaseudun taloutta

Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälkeä on pienennettävä. Tammikuussa 2018 EU:n parlamentti asetti etanolin prosentiksi 12 vuoteen 2030 mennessä.

EU on myöhässä. Eniten autoilevassa USA:ssa etanolia tuotetaan jo nyt 11 prosentin vauhdilla.

Puun riittävyys on taas ongelma

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Maa kaipaa massiivista metsitystä

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun. Hiilidioksidi jatkaa nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan lisää metsiä.

Energiapuulle kysyntää

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä jauhavalle voimalalle.

Hieskoivu nousi metsänhoidon tuhkasta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Ilmastokamppailu odottaa uusia keinoja

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Heinäkuun G20 maiden Hampurin kokouksessa Trump vielä ratifioi kantansa.

Päätös ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä.

Biotalous odottaa lisää puun viljelyä

Nyt kun metsäväki suunnittelee ja rakentaa uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kemijärvelle, Kemiin ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Pula puusta ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittaa Luonnonvarakeskuksen uusin metsälaskenta.

Puun pula johtuu siitä, että yhä suurempi osa perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan.

Energiapuun kysynnälle valoa

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä jauhavalle voimalalle.

Yhteismetsät vahvistuvat ilmastopelissä

Ilmastolaskennan hiilijalanjälki mittaa paljonko päästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö Suomen metsistä hiilijalanjälki?

Voimme käyttää EU:lle laskennan esimerkkinä suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin on Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja muokataan, taimia istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan.

Pienpuun keräilystä viljelyyn

Metsän kasvamaa energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin karsimattomasta energiapuusta maksettiin loppuvuodesta 2016 tien varressa 20 euroa kiintokuutiolta. Hinnassa on mysteeri. Puolet siitä tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle. Yhtälö ei kuitenkaan toteudu.

Sahanpurua tankkiin

Marraskuussa 2016 Kainuu toi biokapulan Pohjanlahdelle. Huoltoasemayhtiö St1 kumppaneineen julkisti suunnitelman bioetanolin kakkostehtaastaan. Pietarsaareen 2020-luvun alussa nouseva tehdas olisi tuotannoltaan viisi kertaa suurempi kuin Kajaaniin jo valmistuva St1:n ykköstehdas.

Molemmat tehtaat käyttävät raaka-aineena alueensa sahoilta tulevaa sahanpurua. Tehtaiden lopputuote on liikenteen uusiutuva polttoneste, bioetanoli. Kun tankkaamme jatkossa autoamme, puruperäinen etanoli on seoksena bensiinissä.

Puun tuhka on kiertotalouden keskellä

Kun nykyajan sähköä ja lämpöä tuottava voimala polttaa metsähaketta tai kun oman kotinsa asuja lämmittää saunaansa koivuklapeilla, molemmissa tapahtumissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta, tuhkaa. Ikivanha on myös kiertotalouden ensimmäinen iskulause: ”Viekää tuhkatkin pesästä!”.

Sanonnan juuret ovat 1600-luvun salpietariverossa. Veron taustalla oli Ruotsin sodankäynti Euroopassa ja siitä johtuva kruunun ehtymätön ruudin tarve. Ruudin tekemiseen oli varhainen luomumenetelmä, missä tuhkaa tarvittiin.

Ilmastokamppailu odottaa lisää metsänviljelyä

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli vehreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria, lähes puolet maapallon maa-alasta.

Sitten alkoi näkyä ihmiskunnan vaikutus. Kaskiviljely, pellonraivaus ja polttopuun keruu vähensivät metsiä kolmanneksella, nykyiseen 4000 miljoonaan hehtaariin.

Mitä esi-isämme tekivät metsän puille? He polttivat ne. Vain vähäisen osan he korjasivat pienrakennukseen, sahaukseen tai myöhemmin paperin valmistukseen.

Metsäenergian mahdollisuuksia 1990-luvulla Lapin kannalta

Puuvoima on ollut kautta aikojen kansallista perusvoi­maamme. 1990-luvulla puuvoima ei kuitenkaan tarkoita enää pää­osaksi halko­ja ja pilkkeitä, eikä hakettakaan. Nykypäivän puu­voima on kyt­keytynyt verk­ko­mai­ses­ti metsäta­louteen, met­säteol­lisuuteen ja metsästä korja­tun puun tarkkaan käyttöön.

Metsäteollisuus tuli kansalliseen ener­giaverk­koon voi­mal­la, kun se toteutti energian säästöohjelmansa 1970- ja 1980-luvuilla. Kun sahat ja selluteolli­suus kehittivät puu­jät­teiden tar­kan polton, metsäte­ollisuu­temme muuntui keskei­sim­millä loh­koil­laan ulko­maisen fos­sii­lienergian ostajasta koti­maisen ener­gian myy­jäksi.

Puu työllistää parhaiten

Viidennen ydinvoimalan paremmuutta on perusteltu use­aan otteeseen työllisyydellä (mm. työministeri Ilkka Kaner­va Vapaa Sana pals­talla 27.1.1993). Peruste ei ole kestävä. Työl­lisyy­den kannalta paras vaihtoehto on koti­mainen, uu­siutuva luonnonvara: metsiemme kasvu, puu, ja sen kestävä käyttö.

Vuonna 1991 metsäsektorilla (metsätalous ja metsäte­olli­suus) teki töitä 115 000 suomalais­ta. He korjasivat ja ja­los­tivat 49 miljoonaa kuutiota puuta. Yhden työpaikan takasi aina 426 kuution korjattu puuerä. Nyt metsiemme kasvu on ko­hen­tunut niin paljon, että kes­tä­vyyttä vaarantamatta talous­metsi­en puuta voi­si korjata lisää 20 mil­j. m3/v. Se voisi työl­listää 47 000 suomalaista.

Ulkomaan velkaa voisi helpottaa

Ko­ti­mai­suus on ol­lut ai­na met­sä­ta­lou­tem­me valt­ti. Ko­ti­mai­suu­den mer­ki­tys kas­vaa ai­na, kun vel­kaan­num­me ul­ko­mail­le.

Pari vuot­ta sit­ten kan­noim­me huol­ta Krei­kan ul­ko­maan ve­lois­ta. Tä­nään kan­nam­me yhä enem­män huol­ta Ita­li­an ve­lois­ta. Mut­ta myös oma val­ti­on­vel­kam­me pai­suu.

Enemmän uusiutuvaa tankkiin

Kun tank­kaam­me ben­sii­ni­au­to­am­me, teem­me hii­li­ja­lan­jäl­jen va­lin­taa. Os­tam­me eta­no­lia ben­sii­nin se­as­sa vii­si tai kym­me­nen pro­sent­tia. Hii­li­ja­lan­jäl­ki tu­lee fos­sii­li­sen ben­sii­nin osuu­des­ta.

Pa­rii­sin 2015 il­mas­to­ko­kous päät­ti et­tä hii­li­ja­lan­jäl­keä on pie­nen­net­tä­vä. Tam­mi­kuus­sa 2018 EU:n par­la­ment­ti aset­ti eta­no­lin pro­sen­tik­si 12, vuo­teen 2030 men­nes­sä. EU on sil­ti myö­häs­sä. Eni­ten au­toi­le­vas­sa USA:ssa eta­no­lia tuo­te­taan jo nyt 11 pro­sen­tin vauh­dil­la.

Biopolttoaineilla kasvihuoneilmiötä vastaan

Ja tapahtui niinä päivinä että maapalloa uhkaavan kasvihuoneilmiön vuoksi kaikki maasta kaivetut polt­to­ai­neet oli verolle panta­va. Tämä verollepano oli ensim­mäinen yleinen hiilidioksidin päästömaksu, ja se ta­pahtui Bout­ros Bout­ros-Gha­lin ollessa Yhdistyneiden Kansa­kuntien pääsih­tee­rinä.

Mistä energiapuun tuotannossa on kysymys?

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän ener­gia­ti­laston mu­kaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuk­sesta ka­tetaan 14 pro­senttia puulla.  Puuvoima kuuluu maas­samme edel­leen ener­giata­louden raskaaseen sarjaan, sillä se jättää taak­seen sekä vesivoi­man (9 pro­senttia kulutuk­sesta), turve­voiman (4 %), kivi­hiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %) (kuva). Lähin puuvoiman kil­pai­li­ja on ydinvoima 15 pro­sentin ener­giaosuudel­laan.

Bioenergia - energiapuu - kotimainen energia

BIOENERGIA - ENERGIAPUU  - KOTIMAINEN ENERGIA
Synteesi (vuodelta 1992) 15 vuoden kehityksestä

Kehitys

1. Toinen energiakriisi, 1970-luvun loppupuolella, käynnisti maas­samme kotimaisen energian tuotannon ja käytön tutki­mus- ja kehi­tys­työn. Kuluneen 15 vuoden kokemusten perusteella olemme oppineet metsäenergian potentiaalin, tuotannon ja käytön osalta mm. seuraa­vaa:

 * Muiden metsävarojen tapaan energiapuuvaramme ovat edelleen kas­vaneet, suhteel­lisesti jopa eniten. Vuonna 1980 laskimme että metsäenergian vuotuinen, kestävästi ja teknisesti korjattavissa oleva potentiaali on 15 milj. m3/v. 1990-luvulla se on  20 milj. m3/v. Se vastaa energiapo­ten­tiaaliltaan noin 1,5 ydinvoivoima­lan (1000 MW) tehoa.

 * Metsäntutkimus selvitti 1980-luvulla (mm. Kannus kes­keisenä tut­kimuspaikkana) metsäener­gian riittävyyden, alueel­lisen jakautumisen, viljely- ja kasva­tus­menetelmät, korjuun tekniikan sekä metsäenergian tuotannon talouden. Käytäntöä ajatellen metsäenergian tutkimus oli maassamme laajaa ja syvää. Tutkimustulok­sia julkistettiin sadois­sa julkaisuissa. 1980-luvun tietouden voi edelleen soveltaa välittö­mästi käytäntöön.

 * Energiapajun viljelyketju tut­kittiin yhteistyönä ruot­salaisen ja muun kan­sainvälisen tutkimuk­sen (Interna­tional Energy Agency) kanssa. Energiapajun viljelyn biologinen optimialue on Etelä-Suomessa, nykyisen viljan­viljelyn ydinalueella. Viljelyyn par­haiten soveltuvat lajikkeet tunnetaan; itse viljely voi alkaa lyhyellä varoajalla Ruotsissa selvitetyin menetelmin.

 * Metsäenergian käytön tekniset sovellukset ovat kehitty­neet harppauksin. Olemme edelleen maailman johtavia maita kattila­laitos­ten, mm. yhdistetyn sähkön ja lämmöntuo­tannon sovelluksissa.

Uudistuvaa biomassaa ei sovi unohtaa energialähteenä

Biomassa - pääosaksi puuperäinen polttoaine  kattoi vuonna 1989 Suomen energian käytöstä 14 prosenttia. Biomassan kanssa samassa energiasarjassa ovat ydinvoima, jonka osuus oli 15 prosenttia ja vesivoima, 11 prosenttia. Turve-energian osuus on noussut 20 vuoden kehitystyön seurauksena 3 prosenttiin.

Merkittävimmin biomassasta peräisin olevaa energiaa käytti metsäteollisuus. Jätepuun ja selluteollisuuden jäteliemien polttaminen lisääntyivät metsäteollisuuden muun tuotannon myötä. Selvimmin lisääntyi kuoren poltto. Jos metsäteollisuuden tuotanto kääntyy laskuun, niinkuin nyt näyttää, biomassaenergian osuus energiakakusta pienennee.

Metsälöiden viljelylaina hoitaisi metsiä ja panisi muuta myyntiin

Suomessa on 376,000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä metsänhoitoon ja puun myyntiin, sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Puupelletti nousee

Kotimaisen puuenergian merkittävin alkuvuoden uutinen oli Keitele Forest -yhtiön julkistama suunnitelma kolmannen sukupolven pellettitehtaasta. Se tulee yhtiön Kemijärven sahalaitokseen. Tuotannon kokoluokka on 20000 tonnia vuodessa.

Puupelletti on esimerkki metsätalouden arvotuotteen tarvitsemasta kehityksen ajasta. Pelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Keksinnön isä on saksalaisperäinen Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Energiatavoitteinen puunjalostus vaikuttaa

Joensuun yliopistossa kehitettiin vuonna 1992 maallemme energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi.

Biotalous odottaa viljelyä ja varjelua

Biotalouden nousu 2010-luvulla on alkanut huolettaa. Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden? Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemijärvelle rakennettavan Boreal Bioref biojalostamon puun tarve on vastaavasti 2,3 miljoonaa kuutiota.

Ekosellusta ympäristövaltti

Vuotoksen tekoaltaan merkitys säätövoimana väheni ratkaisevasti, kun eduskunta hylkäsi marraskuussa 1992 viidennen ydinvoimalan. Sittemmin (1995) Vuotoksen perustelut ovat edelleen rapistuneet, kun hankkeesta paljastuu toinen toistaan musertavampia ympäristöhaittoja.

Energiatavoitteinen puunjalostus alkoi Kuhmon mallista

Joensuun yliopistossa kehitettiin vuonna 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä uusiutuvan energian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.

Vehnän poliittinen merkitys kasvaa

Vehnä on riisin ja maissin ohella ihmiskunnan tärkeimpiä ruokaviljoja. Vehnän tarve on taustalla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa kuohunnassa.

Väkirikkaissa arabimaissa muun kuin eliittiväestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään tai vaikkapa durum-vehnästä tehtyyn couscous-ruokaan. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa riittävän alhaalla, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Nälkä ajaa nuoret miehet ääriterroristien järjestöihin.

Turvetta vai kantoja?

Jo neljännesvuosisadan kestäneen ilmastokamppailun ajan olemme (2013) kiistelleet onko turve uusiutuvaa energiaa vai ei. Kiistaa on käyty kotimaassa, EU:n piirissä ja YK:n ilmastokokouksissa.

Vuonna 2000 kauppa- ja teollisuusministeriö tuskastui kiistelyyn ja alkoi ajaa turpeelle välisarjaa. Jos turve ei käy uusiutuvaksi polttoaineeksi, emme sitä fossiiliksikaan hyväksy. Olkoon turve siis hitaasti uusiutuvaa energiaa.

Uusiutuvalle etanolille on kasvava kysyntä

Kun tankkaamme bensiiniautoamme, teemme hiilijalanjäljen valintaa. Ostamme etanolia bensiinin seassa viisi tai kymmenen prosenttia. Hiilijalanjälki tulee fossiilisen bensiinin osuudesta.

Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälki on saatava pienemmäksi. Samalla etanolin osuus nousee. Tammikuussa 2018 EU:n parlamentti asetti sen prosentiksi 12, vuoteen 2030 mennessä.

Operaatio metsänrajasta mallia

Vuonna 1989 maailmalta kotiutunut suurlähettiläs, ulkoministeriön kehitysavun päällikkönäkin toiminut Pekka Malinen julkaisi testamenttinsa "Kehitysapu täysremonttiin". Malinen ohjeisti seuraajiaan. Kehitysavun tilkkutäkistä, kaikkien alojen kirjavasta hankekokoelmasta tulisi hankkiutua eroon.

Tilkkutäkin asemesta voimme keskittyä avunannossa siihen mitä maailma meiltä odottaa. Se odottaa metsäosaamisemme jakoa ja vientiä.

Ilmasto odottaa massiivista metsitystä

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun. Hiilidioksidi jatkaa nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan metsiä.

Ilmasto odottaa metsä­o­saa­mis­tamme

Vuon­na 1989 maa­il­mal­ta ko­tiu­tu­nut suur­lä­het­ti­lääm­me, ul­ko­mi­nis­te­ri­ön ke­hi­ty­sa­vun pääl­lik­kö­nä­kin toi­mi­nut Pek­ka Ma­li­nen jul­kai­si tes­ta­ment­tin­sa ”Ke­hi­ty­sa­pu täys­re­mont­tiin”. Hän oh­jeis­ti seu­raa­ji­aan hank­kiu­tu­maan eroon ke­hi­ty­sa­vun tilk­ku­tä­kis­tä, kaik­kien alo­jen kir­ja­vas­ta han­ke­ko­ko­el­mas­ta.

Kes­kit­ty­kääm­me tilk­ku­tä­kin ase­mes­ta sii­hen mitä maa­il­ma meil­tä odot­taa. Se odot­taa met­sä­o­saa­mi­sem­me ja­koa ja vien­tiä.

Energiapuun uusi kausi

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Siitä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa entiseen tapaan sellutehtaalle.

Edessä energiapuun aika

Puuenergia on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa, myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Pariisin ilmastokokous pani energiapuun liikkeelle

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Energiapuu palaa markkinoille

Puuenergia on ollut vuosikaudet halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

Takavuosina energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Maapallon metsämarssia odotetaan

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun, vaan jatkavat nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan metsiä.

Bioydinvoimaa tankkiin

Nyt kun suomenvoimaksi kaavailtu uusi Fennovoima pyörii niin talouden, ympäristölupien kuin maailmanpolitiikan myllerryksessä, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista ydinvoimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio. Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.

Haketta Martinlaakson kivihiilivoimalaan

Hallitus antoi marraskuun (1993) selonteossaan energiapolitiikalle uuden, Rio de Janeiron ympäristökokouksen hengen mukaisen tavoitteen: hiilidioksidin päästöjen kasvun on pysähdyttävä 1990-luvun lopulla.

Tavoite on ankara. Se on ehkä mahdoton toteuttaa, ellei eniten päästöjä aiheuttavan kivihiilen käyttö vähene, ellei kivihiiltä korvata laajassa mitassa joko maakaasulla tai biopolttoaineella.

Maapallon metsämarssia odotetaan

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun, vaan jatkavat nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan metsiä.

Vehnä on kuohunnan taustalla – lisäviljelyyn kannattaisi Suomenkin panostaa

Vehnä on riisin ja maissin ohella ihmiskunnan tärkeimpiä ruokaviljoja.

Vehnän tarve oli taustalla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä vajaat kymmenen vuotta sitten alkaneessa kuohunnassa.

Väkirikkaissa arabimaissa muun kuin eliittiväestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväisen vehnäleipään tai vaikkapa durum-vehnästä tehtyyn couscous -ruokaan.

Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa riittävän alhaisena, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Nälkä ajaa nuoret miehet ääriterroristien järjestöihin.

Puu on uusiutuvista energioista vahvin

Tuulivoimaloiden lavat pyörivät entistä näkyvämmin rannikoillamme. Samalla kasvaa huoli siitä, selviytyykö uusiutuva energia yksin.

Huoli in vinoutunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Uusiutuvista metsistä saamamme puuvoima tuottaa jo nyt.

Kanta-Hämeen metsistä ei jää hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö metsistämme hiilijalanjälki?

Esimerkkinä voi käyttää Kanta-Hämeen maakuntaa. Luonnonvarakeskus on mitannut sen puuvaraston viimeksi vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 55 ja loppuvuonna 59 miljoonaa kuutiota.

Energiaviljely etenee maailmalla

Kun tänään tankkaat bensiiniautoasi, teet ilmaston muutoksen valintaa. Ostat etanolia bensiinin seassa joko viisi tai kymmenen prosenttia.

Pariisin 2015 ilmastosopimuksen jälkeen on ollut selvää, että etanolin prosentti polttonesteessämme nousee. Fossiilisen öljyn osuus vastaavasti laskee.

Ilmastometsien koulutus kehitysapuun

Vuonna 1989 maailmalta kotiutunut suurlähettiläs, Ulkoministeriön kehitysavun päällikkönäkin toiminut Pekka Malinen julkaisi testamenttinsa "Kehitysapu täysremonttiin". Malinen ohjeisti seuraajiaan, että kehitysavun tilkkutäkistä, kaikkien alojen kirjavasta hankekokoelmasta tulisi hankkiutua eroon.

Tilkkutäkin asemesta voimme keskittyä avunannossa siihen mitä maailma meiltä odottaa. Se odottaa metsäosaamisemme jakoa ja vientiä.

Puuvoima vahvistuu

Nyt kun maahamme nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiamme kokonaiskuvaa. Mistä perusvoimamme on entisaikaan tullut, mistä se nyt tulee, ja mistä se mahtaa jatkossa tulla?

Metsistä saimme sata vuotta sitten pääosan energiaamme. Sitten mukaan tuli ulkomailta laivattu öljy. Se alkoi vahvistua, ja lopulta öljyvoima ohitti puuvoiman. Paaluvuosi oli 1964. Ohitusvaiheen prosentti oli molemmille 39.

Päästötaloudesta kiertotalouteen, myös hiilellä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kesäkuun 2017 päätös vetää maansa pois Pariisin sopimuksesta ravisteli ilmastoajattelua, etenkin koko maapalloa koskettavaa päästötaloutta. Yhdysvalloissa kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä. Myös suurin päästäjä Kiina pohtinee kulissien takana ilmastolupauksiaan uudelleen.

Jo neljännesvuosisadan ajan maailmalla käyty ilmastokamppailu on osoittanut, että pelkkä päästöjen hillintä ei riittäisi muutenkaan. Ilmakehään päätyvää hiilidioksidin päästövirtaa on yritetty rajoittaa Kioton sopimuksen paaluvuodesta 1990 alkaen. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) vuonna 1990. Kesäkuussa 2017 pitoisuus oli 407 ppm, viisitoista prosenttia korkeammalla kuin paaluvuonna.

Metsätilat voisivat laskuttaa EU:n kruununvouteja hiilen nieluvarastonsa suurenemisesta.

Euroopan unioni on yrittänyt vuoden päivät opettaa uutta ilmasto-oppia suomalaiselle metsäväelle. Oppi on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puustomme nielee varmasti ilmakehän hiiltä.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: "Mitä se on?" Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykypäivän kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

Ilmastohiili kiertämään

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös vetää maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili saattaa palata perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Ilmaston lämpeneminen jatkuu.

Päästötalous tarvitsee rinnalleen hiilen kiertotaloutta. Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme.

Ilmastohiilen kierrätyksestä vaihtoehto

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös vetää maansa pois vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksesta ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili palaa USA:n perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Ilmaston lämpeneminen jatkuu.

Päästötalous tarvitsee rinnalleen hiilen kiertotaloutta. Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme.

Hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata valtameren pohjaan tai syvälle maaperään. Menetelmää on kokeiltu merellä Norjassa ja maalla Saksassa. Suomessa hiilidioksidin sieppausta kaavaili Meri-Porin kivihiilivoimala. Kustannus olisi katettu säästyvillä päästömaksuilla. Päästökauppa kuitenkin romahti 2008, ja hiilidioksidin sieppaamisesta luovuttiin.

Keski-Pohjanmaan metsistä ei jää hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö metsistämme hiilijalanjälki?

Esimerkkinä voi käyttää Keski-Pohjanmaan maakuntaa.

Luonnonvarakeskus on mitannut sen puuvaraston viimeksi vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 35 ja loppuvuonna 37 miljoonaa kuutiota.

Biokaasua komissaarit!

Euroopan unionin komissio haluaa nostaa bioenergian tuotannon vuoden 1995 tasoon verrattuna kolminkertaiseksi vuoteen 2010 mennessä. Komissio julkaisi vuonna 1997 uusiutuvan energian valkoisen kirjan, jossa bioenergialla on leijonan osa.

Lisäys jakaantuu kolmeen osaan. Biokaasu lisääntyy 175 terawattitunnilla. Metsätalouden hakkuutähde ja peltoviljelyn oljet lisääntyvät 350 terawattitunnilla. Peltojen energiaviljelystä tulee lisäbiomassaa 525 terawattituntia. Metsähakkeen tuotanto on Suomessa jo hyvässä vauhdissa. Myös peltohakkeen tuotanto voi alkaa Ruotsin mallin mukaan, kun Suomen viljelijöille annetaan merkki.

Yhteismetsiä ja ilmastometsiä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti tänä vuonna (2017) maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Kivihiili palasi maan perusvoimaksi huolimatta aiheuttamistaan hiilidioksidin päästöistä. USA:lta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Vuonna 2001 George W. Bush tyrmäsi samalla tavoin Kioton 1997 ilmastosopimuksen.

Päästötalous huojahtelee koko maapallolla. Pariisin kokouksen jälkeen hiilidioksidin päästöjen oli määrä kääntyä laskuun. Vuoden 2017 ennakkolaskenta kertoo, että päästöt kääntyivätkin nousuun. Huojuvaa ilmastoajattelua on muutettava. Päästötalous tarvitsee rinnalleen metsiä.

Professori Pertti Hari aloitti vuonna 1990 Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalla ilmakehän ja puiden välisen hiilen kierron Smear-tutkimuksen. Tutkimus laajeni 1995 Hyytiälän metsäasemalle. Tavallisiin, nuoriin männikköihin pohjaavat tietokoneen mallinnukset osoittivat pian, että kasvuisat metsät pystyvät tasapainottamaan hiilidioksidin päästöjä.

Yli neljännesvuosisadan kestänyt ilmastometsien tutkimus on osoittanut, että metsien merkitys ilmastokamppailussa on vähintään samaa luokkaa kuin hiilidioksidin päästöjen rajoittaminen.

Kasvihuoneilmiö on kuitenkin edennyt pitkälle. Metsäinen Suomi, metsäinen Eurooppa tai edes koko pohjoinen pallonpuoliskomme eivät enää riitä nielemään kaikkea ilmakehän liikahiiltä. Tarvitsemme ilmastometsitykseen koko maapallon mittakaavassa näkyviä, asumattomia, puista tyhjä ja riittävän kookkaita metsitysalueita. Sellainen löytyy: Sahara, tuo suuri hiekkaerämaa.

Saharan suurin haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikolle, vettä voi samoin pumpata merestä autiomaahan.

Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoahan Saharassa riittää.

Sahara oli metsittymässä 8 000 vuotta sitten, mutta silloinen ilmaston muutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan aukon uudelleen metsitykseen, ilmastometsitykseen, tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite Yhdistyneille Kansakunnille. Aloitteen ajatushautojina olivat emeritusprofessorit Eero Paloheimo ja U.B. Lindström.

Saharassa ei ole metsittämisen alkuvaiheessa riittävästi väkeä. Hanke tulisi käynnistää YK:n ilmastojoukoilla, rauhanturvajoukkojen tapaan. Mukaan liittyisivät asteittain Saharan maiden omat joukot.

Saharan aukko metsitettäisiin YK:n yhteismetsänä. Metsityttyään alue jaettaisiin kansallisiksi yhteismetsiksi ja lopulta metsäalueille muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi. Yhteismetsien perustamiseen ja hallinnointiin Suomella on tietotaitoa 1880-luvulta asti. Monipuolisimmat ja pinta-alaltaan laajimmat kokemukset löytyvät Kuusamon yhteismetsästä.

Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.

Ilmaston lämpeneminen on jo kestänyt parin sukupolven verran. Saman jakson myös ilmaston jäähdyttäminen tulee viemään. Ja sen jälkeen kiertotalous voi pelata metsillä niin kauan kuin USA ja me muut rikkaat maat yhä käytämme päästöpolttoaineita.

Tähän peliin suomalaisella metsäosaamisella ja yhteismetsien kokemuksella on annettavaa.

Veli Pohjonen

Kalajokiseutu. Mielipide. 11.1.2018 

Metsätila ilmaston saamamieheksi

Euroopan unionin ympäristövaliokunta ehdotti heinäkuussa uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiilidioksidia.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: "Mitä se on?" Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykypäivän kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

Hiilidioksidin hautaaminen etenee

Vuonna 2007 Euroopan unioni alkoi valmistella suunnitelmaa, jonka mukaan jäsenmaissa toimivat yritykset voivat saada etuja, jos ne osallistuvat hiilidioksidipäästöjen talteenottoon ja varastointiin.
Suunnitelmaa odotetaan osana EU:n uutta päästökauppadirektiiviä, joka on määrä antaa tammikuun lopussa 2008.

Hiilidioksidin varastointi ja siitä saatava ympäristö- ja rahallinen hyöty tulisivat osaksi päästökauppaa. Jos esimerkiksi hiilivoimala onnistuu vangitsemaan päästöjä pysyvästi maan- tai merenalaisiin varastoihin, voimala saa haltuunsa ylimääräisiä päästöoikeuksia. Niillä se voi käydä kauppaa tai tuottaa lisää sähköä aina uuden päästökiintiönsä verran. Samalla ilmakehälle haitallinen kasvihuonevaikutus hellittää.

Puupelletin merkitys kasvaa

Puupelletit yleistyivät lämpömarkkinoillamme 1990-luvulla. Kuivat pellettipapanat alkoivat korvata polttoöljyä.

Kotimaan käyttäjät ovat sekä keskisuuria (kerrostaloja, teollisuusrakennuksia) että pieniä. Pelletillä lämpiää 25,000 pientaloa.

Markkinoilta on kuitenkin puuttunut suuri käyttäjä. Vuonna 2012 tapahtui ratkaiseva muutos. Helsinki aloitti pellettien kolmivuotisen koepolton Hanasaaren kivihiilivoimalassaan.

Hiilidioksidin päästötaloudesta kiertotalouteen

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kesäkuun 2017 päätös vetää maansa pois Pariisin sopimuksesta ravistelee ilmastoajattelua, etenkin koko maapalloa koskettavan päästötalouden perusteita. Kivihiili palaa takaisin Yhdysvaltain perusvoimaksi, huolimatta kivihiilen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä.

Jo neljännesvuosisadan ajan maailmalla käyty ilmastokamppailu on osoittanut, että pelkkä päästöjen hillintä ei olisi muutenkaan riittänyt. Ilmakehään päätyvää hiilidioksidin päästövirtaa on yritetty rajoittaa niin sanotusta Kioton kansainvälisestä paaluvuodesta 1990 alkaen.

Puuetanolin tuotanto oli vähällä käynnistyä

Etanoli on ainut uusiutuva polttoneste, mikä on päässyt huoltoasemille. Jokainen bensiiniä ostava suomalainen autoilija tuntee sen, miettiessään tankkaako autonsa puhtaalla bensiinillä vai E10 etanoliseoksella. Yli puolet meistä hyväksyy jo etanolibensiinin.

Sen sijaan biodieselistä on etupäässä puhuttu. Neste kyllä tekee sitä Porvoossa Malesian öljypalmusta, mutta huoltoasemalta palmudieseliä ei Suomessa saa.

High-grade fuel from energy willow farming

Abstract. Energy willow farming was developed in Finland and in Sweden in the mid-seventies. Notable energy yields have been collected by selecting, breeding and raising fast-growing coppicing willow crops. At high altitudes with a severe wintertime, a one-year rotation is used; in central and southern parts of Nordic countries, a rotation period of 2-5 years seems to be the most productive. An energy system is described in which methanol is converted from wood produced on willow plantations. With moderate energy inputs and willow yield levels, the system works as an energy amplifier in terms of high-grade fuel. Net energy yields of 3000 - 4000 kg/ha/year methanol could be achieved with present-day technology. The sensitivity analysis of the system shows the importance of high-yielding willow clones in concentrating future R & D efforts.