Edessä energiapuun aika

Puuenergia on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa, myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Metsän kasvattajalle se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen alle kivihiilen energian hinnan.

Varjohinta peilautuu männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan). Se on talouslaskennalle oikeammin vertailtu markkina-arvo kuin metsän hakkuualueen tilapäisestä vuokraoikeudesta johdettu kantohinta.

Energiapuun varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta, vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan keskenään kilpailevat sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Mäntykuidun tienvarsihinta oli 27,6 euroa kiintokuutiolta, Suomessa keskimäärin. Voimalan ei kannattanut energiapuuta ostaa.

Tilanne on kahdessa vuodessa muuttunut. Sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat markkinoilla nousseet. Energiapuun varjohinta on maaliskuun alussa 31 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 24 ja päästömaksun 7 euroa. Nyt ilmastoystävälliseksi pyrkivän voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin kalliimpaa, päästömaksulla korotettua kivihiiltä.

Mäntykuidun tienvarsihinta on aavistanut muutoksen. Pitkään laskettuaan se kääntyi vuoden lopulla hienoiseen nousuun. Maaliskuun alussa mäntykuidusta maksettiin keskimäärin 28,5 euroa kiintokuutiolta.

Energiapuulle orastava uusi aika seuraa Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan eroon. Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan kolminkertaiseksi.

Varjohinnan nousulla ja energiapuun paluulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee vakavissaan korvaavansa voimaloidensa ulkomaisen kivihiilen puusta puristetulla kotimaisella pelletillä tai metsähakkeella.

Energiahaketta pääkaupungin seutu tarvitsee lähimaakunnistaan paljon. Etäämpänä, kuten Pohjanmaalla puristettua puupellettiä olisi luontevaa kuljettaa junalla Helsingin voimaloihin.

Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Edessä on hakkeeksi menevän pienpuun, oksien, latvusten, kantomassan ja ylipäänsä biomassan paranevat markkinat.

VELI POHJONEN

Ilkka. Lukijoilta. 11.3.2018.