Wednesday, March 21, 2018
Ilmasto odottaa metsäosaamistamme
Vuonna 1989 maailmalta kotiutunut suurlähettiläämme, ulkoministeriön kehitysavun päällikkönäkin toiminut Pekka Malinen julkaisi testamenttinsa ”Kehitysapu täysremonttiin”. Hän ohjeisti seuraajiaan hankkiutumaan eroon kehitysavun tilkkutäkistä, kaikkien alojen kirjavasta hankekokoelmasta.
Keskittykäämme tilkkutäkin asemesta siihen mitä maailma meiltä odottaa. Se odottaa metsäosaamisemme jakoa ja vientiä.
Mullistavien ehdotusten kypsyttely vie aikansa, niin Malisen tapauksessakin. Lopulta vuonna 2015 aloittanut hallitus tarttui ehdotukseen, mutta tarttui vain sen alkupuoleen. Hallitus leikkasi kehitysavun rahoitusta rajusti. Avun tilkkutäkki on kutistunut.
TÄNÄÄN TALOUTEMME nousee. Kansainvälinen paine kehitysavun jatkamiseen kasvaa. Malisen ehdotuksen jälkiosaa, metsäapua on nyt syytä harkita uudelleen.
Jo ennen ilmastokokousten aikaa Malisen ymmärsi metsien kasvun ja ilmaston muutoksen välisen yhteyden. Hän esitti kehitysapuna massiivista metsitystä, millä ”parantaa luonnon kykyä absorboida nykyistä enemmän hiilidioksidia”.
– Massiivinen metsitys on suuri tehtäväalue, jolle on varattava kehitysapuvaroja, totesi Malinen.
Esimerkiksi nousi Sahelin vyöhyke Afrikassa. Saharan etelälaidan kaistaleella metsänraja voi siirtyä kilometrikaupalla vuodessa.
Metsänviljely metsänrajalla on tärkeä aavikoitumisen pysäyttäjä. Sahelin metsityksen merkitys on paikallisille asukkaille tärkeä, koska metsänrajalle viljelty puusto ”vahvistaa maatalouden perustaa sitomalla kasvumaata”.
Operaatio metsänraja Sahelin vyöllä oli Malisen aikoihin ehdolla Suomen kehitysavuksi. Se olisi ollut monen maan yli ulottuva metsityshanke aavikoituvilla Afrikan alueilla.
VIRIKKEENSÄ OPERAATIO metsänraja sai professori Gustaf Sirenin samannimisestä, 1960-luvun kotimaisesta hankkeesta.
Toimiessaan Metsäntutkimuslaitoksen Pohjois-Suomen erikoistutkijana Siren käynnisti Lapissa metsityskokeet. Aiheeseen syttyneiden partiolaisten kanssa mäntyä istutettiin vuonna 1964 Kaamaseen, silloisen metsänrajan yläpuolelle.
Nyt mänty kasvaa Kaamasessa. Yli puolen vuosisadan kokemus kertoo, että operaatio oli Sirenin menestyksekkäimpiä hankkeita.
Myös kansainvälistä kehitysavun metsänviljelykokemusta meiltä löytyi. Kuivuusmetsänrajalla sitä oli saatu Sudanin metsityshankkeessa 10 vuoden ajalta, vuoristometsänrajalla Etiopian polttopuun viljelyhankkeessa viiden vuoden ajalta.
Pekka Malisen testamentti saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että Sahelin maat käynnistivät vuonna 2007 omin toimin ”Afrikan Vihreä Muuri” -nimisen hankkeen. Puuta istutetaan 15 kilometriä leveälle ja 8000 kilometriä pitkälle vyöhykkeelle, yli koko mantereen.
Vaikka hanke on jo kestänyt kymmenen vuotta, se mataa rahoituksen vähyyden vuoksi alkuvaiheessaan. Puita oli vuonna 2017 istutettu 11,4 miljoonaa kappaletta, mutta se on vasta prosentin luokkaa Sahelin vyön tavoitteesta.
2010-LUVUN LOPUN nousukauden myötä olisimme valmiit elvyttämään metsäalan kehitysavun Malisen varhaisten ehdotusten mukaisesti.
Suomalaiselle metsäosaamiselle olisi nyt käyttöä. Sen uusjako voisi alkaa ilmastometsien koulutusohjelmalla. Se sisältäisi tietopaketin ilmastometsätalouden koko ketjusta, taimitarhoista metsien viljelyn, hoidon ja kestävän hyödyntämisen kautta metsien hiilen nieluvaraston seurantaan.
Afrikan ilmastometsien koulutusohjelmaan halukkaita nuoria, eri maiden kansalaisia Suomestakin luulisi jo löytyvän.
Veli Pohjonen
Iijokiseutu. Kolumni. 21.3.2018
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment