Kanta-Hämeen metsistä ei jää hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö metsistämme hiilijalanjälki?

Esimerkkinä voi käyttää Kanta-Hämeen maakuntaa. Luonnonvarakeskus on mitannut sen puuvaraston viimeksi vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 55 ja loppuvuonna 59 miljoonaa kuutiota.

Koko maakunnan maapinta-alaa (520 000 hehtaaria) kohti runkopuuta oli 106 kuutiota lähtövuonna ja 114 kuutiota hehtaarilla loppuvuonna. Runkopuusta johdettu alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) oli vastaavasti 37,3 tonnia vuonna 2011 ja 40 tonnia hehtaarilla vuonna 2015. Hakkuista huolimatta hiililuku kasvaa.

Hiilijalanjälkeä ei Kanta-Hämeen metsistä synny. Sen sijaan ne nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Nieluvirta on keskimäärin 0,68 hiilitonnia vuotta ja hehtaaria kohti.

Hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. Vuodesta 2004 lähtien EU:n pörssit ovat hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista lähtevän hiilen päästövirran. Vuoden 2018 alussa päästövirran hinta oli 28,5 euroa alkuainehiilen tonnilta.

Hinta mataa pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa nykyisestään yli kolminkertaiseksi, tasolle 110 euroa hiilitonnilta.

Jos Kanta-Häme voisi vähimmäishinnalla laskuttaa EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastaan, tulos olisi jo melkoinen. Yhtä hehtaaria kohti laskutus olisi yhdeksäntoista euroa vuodessa. Koko maakunnalle tulo olisi kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.

Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

Ilmastonmuutoksen merkitys tulevaisuuteemme on jo siksi syvällinen, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Ilmastohiili on Suomelle, Euroopalle ja koko maapallolle niin pitkäaikaisen tärkeä, että se olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä metsaan.fi palvelun avulla tai älykännykän sovelluksella.

Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

VELI POHJONEN

Janakkalan Sanomat. Mielipide. 18.1.2018