Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.
Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.
Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Puunsa korjanneelle myyjälle se on ylin kuutiohinta minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.
Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.
Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta, vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Esimerkiksi mäntykuidun tienvarsihinta (hankintahinta) oli 28 euroa kiintokuutiolta, koko Suomessa keskimäärin. Kympin verran liian kallista pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa.
Tilanne on kahdessa vuodessa muuttunut. Sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat nousseet. Energiapuun varjohinta oli maaliskuun lopussa 34 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 24 ja päästömaksun 10 euroa. Ilmastoystävällisen voimalan olisi kannattanut ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin kalliimpaa, päästömaksulla korotettua kivihiiltä.
Energiapuun puhuri seuraa Pariisin 2015 ilmastokokousta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Näkyvimmin aiheesta on puhunut ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuun 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Macronin ehdotus näkyy jo energiapuun varjohinnassa.
Pariisin puhurilla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee nyt vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella.
Puuenergiaa etelärannikon uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnistaan paljon. Etäämpänä, metsämaakunnissa puristettua puupellettiä on luontevaa kuljettaa voimaloihin sisämaasta junalla tai pitkin Pohjanlahtea laivalla.
Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Kun Pariisin puhuri puhaltaa, puu lähtee liikkeelle ja edessä on hakkeeksi sekä pelletiksi menevän biomassan paranevat markkinat. Energiametsien tutkimukselle on uusi tarpeensa.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus 31.3.2018
No comments:
Post a Comment