Puupelletin merkitys kasvaa

Puupelletit yleistyivät lämpömarkkinoillamme 1990-luvulla. Kuivat pellettipapanat alkoivat korvata polttoöljyä.

Kotimaan käyttäjät ovat sekä keskisuuria (kerrostaloja, teollisuusrakennuksia) että pieniä. Pelletillä lämpiää 25,000 pientaloa.

Markkinoilta on kuitenkin puuttunut suuri käyttäjä. Vuonna 2012 tapahtui ratkaiseva muutos. Helsinki aloitti pellettien kolmivuotisen koepolton Hanasaaren kivihiilivoimalassaan.

Pellettiä jauhetaan aluksi viisi prosenttia kivihiilen sekaan. Koekauden jälkeen Helsinki päättää tulevista polttoaineistaan. Pääkaupunki on jo lyönyt lukkoon, että kahdeksan vuoden kuluttua sen kaukolämmön polttoaineista 20 prosenttia on oltava uusiutuvia. Pelletti ei tarvitse päästöoikeuksia kuten kivihiili.

Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman toi 1976 Yhdysvaltain markkinoille Woodex-pelletin. Sen raaka-aineet olivat sahanpuru ja puun kuori. Pellettiään hän ehdotti kivihiilen vaihtoehdoksi, puhtaaksi biopolttoaineeksi mistä ei tule kivihiilen rikkiä ja vain vähän tuhkaa.

Amerikassa keksitystä pelletistä kiiri jo varhain tieto Suomeen. Vuonna 1979 olutyhtiö Lapin Kullan omistajiin kuulunut Arno Stormbom ja metsätutkija Kalevi Karsisto hankkivat Woodexin lisenssin Suomeen. He rupesivat valmistamaan pellettiä Biopuriste -yhtiössään.

Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valittiin ensin puuta halvempi turve. Jälkikäteen ajatellen valinta oli onneton. Turvepelletissä on aivan liian paljon tuhkaa. Se ei jaksanut kilpailla tuhkattoman polttoöljyn kanssa.

Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineena on nyt Gunnermanin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti puu.

Pelletin uutta tulemista auttoi, kun toisesta metsäpolttoaineesta, hakkeesta oli kertynyt kokemuksia. Metsähakkeella on kolme kiusallista ongelmaa, joihin pelletillä on ratkaisu.

Hake on normaalitilassaan tuoretta, ja sitä on homevaaran vuoksi vaikea varastoida. Pelletin kosteus on kuivan viljan luokkaa. Pelletti ei homehdu eikä muhi. Sitä voi varastoida siiloissa vuosikausia.

Hakkeen palakoko vaihteleee, ja sen koneellinen siirtely onnistuu vain suurissa lämpölaitoksissa. Tasalaatuinen pelletti soljuu putkikuljettimissa myös pientalojen tiloissa.

Hake on löysää, mikä vie kuljetuksissa tilaa. Irtohaketta ei kannata kuljettaa 100 kilometriä edemmäksi. Pelletöinti tiivistää energian: yksi pellettikuutio vastaa energiamäärältään neljää hakekuutiota.

Pellettiä voi markkinoida verrattomasti pitempiä matkoja kuin haketta. Tästä on varhainen esimerkki Kuusamosta. Siellä tehdyt pelletit vietiin aluksi kaikki Ruotsiin, ensin kuorma-autolla Perämerelle Raaheen ja sieltä laivalla Tukholmaan.

Jos Helsinki valitsee kolmen vuoden päästä pelletin, sama ilmiö voi toistua. Metsäseutujen pellettiä aletaan rahdata etelän rintamaille.

Bioenergian kehityksessä puupelletti on toista sukupolvea. Pelletti on energiajaloste, kun ensimmäisen sukupolven hake on vielä energian raaka-ainetta. Jalosteella on raaka-aineeseen verrattuna aina ominaisuuksia, joista kannattaa maksaa.

Kansantalouden kannalta pelletin haketta korkeampi hinta on jalostuksen myötä kasvanutta, puusta puristettua, aitoa energian lisäarvoa. Se ei katoa, vaan jää kiertämään rahana ja työnä puuta kasvavan ja siitä pellettejä valmistavan tehtaan kotimaakuntaan.

Maailman energiamarkkinat noteeraavat jo pelletin arvon. Hintaa voi seurata osoitteessa http://www.foex.fi/. Viimeisen puolen ajan se on Euroopassa noussut. Päästöttömän pelletin poltto kasvaa myös Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Pelletin merkitys kasvaa meillä, kun kauppataseemme on painunut pakkaselle. Kotimaassa pelletti korvaa velaksi ostettavaa öljyä ja kivihiiltä. Tuoreen valuutan tuojana pelletistä voisi kehittää 1900-luvun alkupuolen propsiin verrattavan metsän vientituotteen.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus, lähetetty 18.3.2013 Kaakonkulmaan. Onko julkaistu, jäi epäselväksi.