Uuden ajan sellutehdas tuottaa sähköä

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 maallemme energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi.

Kansakunnan taloudessa muutokset vievät sukupolven verran. Miten ohjelman tavoitteille kävi?

Metsätaloutemme päähaasteeksi tuli vuosihakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla. Ne nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 olimme tasolla 65 miljoonaa kuutiota.

Puunjalostuksen ensimmäinen tavoite oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 5,9 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2017 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli 12 miljoonaa kuutiota.

Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Esimerkki oli 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli on ensimmäinen keskisuuri sahalaitoksemme, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä.

Puunjalostuksen toinen tavoite oli nostaa selluloosan tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2017 olimme tasolla 7,7 miljoonaa tonnia.

Energiatavoitteisen selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen opetti 1990-luvun alussa Joensuun metsäylioppilaille, että uudella tekniikalla Enon tehtaalla voi päästä sähkön tuotannossa 175 prosentin omavaraisuuteen.

Koivunen siirtyi sittemmin Joensuun yliopiston tuntiopettajaksi ja kehitti metsäylioppilaille ekosellun mallin. Sen esimerkki oli Kemijärven sellutehtaan laajentaminen kaksinkertaiseksi ja samalla sähkön tuottajaksi Enon tehtaan tavalla. Koivusen ekosellu esiteltiin Lapissa kesän 1994 Vuotos-soudussa. Ekosellulla myyntisähkön tuotanto olisi ollut samaa luokkaa kuin kaavaillulla Vuotoksen vesivoimalalla.

Sähkön omavaraisuuteen ja ylijäämän myyntiin perustuu uuden ajan biotalous. Esimerkiksi Äänekosken uusi, 2017 valmistunut biotuotetehdas päihitti Koivusen laskelmat. Sähköä tehdas tuottaa 240 prosentin omavaraisuudella. Samaa lukemaa tavoittelee myös Kemijärven uusi biojalostamo.

Joensuun ohjelman kolmas tavoite oli metsähakkeen käytön lisääminen lämmön ja sähkön tuotannossa. 1990-luvun alun lukema, alle miljoonaa kiintokuutiota vuodessa nouskoon seitsemään miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 metsähakkeen käyttö oli 7,1 miljoonaa kuutiota.

Puuvoiman merkitys kasvoi energiatavoitteisin puunjalostusohjelman myötä. 1990-luvun alussa saimme puusta 15 prosenttia energian kulutuksestamme. Eniten energiaa tuli öljystä, 32 prosenttia.

Puuvoiman osuus alkoi nousta, kun metsäteollisuus uusi kattiloitaan ja otti palavan puujätteen käyttöön. Uudet sellulinjat ja sahalaitokset olivat energiatehokkaita ja tarkkoja puun käyttäjiä.

Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Molemmista saimme 24 prosenttia. Sittemmin puu on vahvistanut etumatkansa. Vuonna 2017 saimme puusta 27 ja öljystä 23 prosenttia.

Energiatavoitteinen puunjalostus vaikuttaa. Ohjelma on 2020-luvulla edelleen ajankohtainen. Olemme sitoutuneet Euroopan unionissa pudottamaan hiilidioksidin päästöjämme merkittävästi. Pohjoisella puulla siihen pääsemme.

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Alakerta. 23.4.2018.