Energiapuu palaa markkinoille

Puuenergia on ollut vuosikaudet halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

Takavuosina energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Tässä tapauksessa se kertoo mikä on ylin kuutiohinta minkä voimala haluaa maksaa tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian hinnan. Varjohintaa peilataan puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan).

Energiapuun varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 eurossa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus neljä euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Mäntykuidusta sai tienvarressa 27,6 euroa kiintokuutiolta. Voimalan ei kannattanut tähän hintaan energiapuuta ostaa.

Tilanne on kahdessa vuodessa muuttunut. Sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat markkinoilla nousseet. Energiapuun varjohinta on maaliskuun alussa 32 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 25 ja päästömaksun seitsemän euroa. Nyt ilmastoystävällisyyteen pyrkivän voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarsipuuta kalliimman kivihiilen sijasta.

Mäntykuidun tienvarsihinta on aavistanut muutoksen. Pitkään laskettuaan se kääntyi viime vuoden lopulla hienoiseen nousuun. Maaliskuun alussa mäntykuidusta maksettiin koko Suomessa keskimäärin 28,5 euroa kiintokuutiolta.

Energiapuun varjohinnan nousu seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin päästä eroon. Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan nykyisestään kolminkertaiseksi.

Varjohinnan nousulla on seuraamuksensa myös Suomen puumarkkinoille. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee nyt vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko metsähakkeella tai puusta puristetuilla pelleteillä. Energiapuuta pääkaupungin seutu tarvitsee paljon.

Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Edessä on hakkeeksi menevän pienpuun, oksien, latvusten ja kantomassan paranevat markkinat.

Veli Pohjonen

Iisalmen Sanomat. Mielipidekirjoitukset. 6.3.2018