Pienpuun keräilystä viljelyyn

Metsän kasvamaa energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin karsimattomasta energiapuusta maksettiin loppuvuodesta 2016 tien varressa 20 euroa kiintokuutiolta. Hinnassa on mysteeri. Puolet siitä tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle. Yhtälö ei kuitenkaan toteudu.

Metsäntutkimuslaitos selvitti jo 2011 asian todellisen tilan. Kuusisenttistä puuta ei nykykonein saa tien varteen kympillä. Korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta.

Jos minkä tahansa tavaran tuottaminen maksaa sen arvoa enemmän, puuhastelussa ei ole mieltä. Toistaiseksi pienpuun kasvattaja on selviytynyt tappioista tukiaisin. Eduskunta on myöntänyt vuosittain energiapuulle niin paljon KeMeRaa eli Kehittyvän Metsätalouden Rahoitustukea, että hintaero on kuittaantunut.

Energiapuun kehitystyön alkuvaiheessa tukiin oli vara ja niitä tarvittiin. Energiapuun käyttö on kasvanut 2000-luvulla roimasti, ja sitä haluttaisiin kasvattaa edelleen lähivuosina EU:n uusioenergian tavoitteiden myötä. Mutta mittaviin tappiotukiin ei liene enää jatkossa varaa. Myös energiapuun on lopulta seurattava vapaan markkinan hintaa.

Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus selvitti 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että pienikokoiset riu’ut kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, VTT pohti voisiko pystykasvuston puida kevyellä massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.

Kun kannoltaan kuusisenttisen, pellolle riveihin viljellynpajukon pui viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putoaa vaadittavaan kymmeneen euroon (per kiintokuutio). Ja myytävä tuote on jo valmiiksi hakkeena tien varressa.

Energiapuun hintamysteerissä on kyse isommasta asiasta kuin poliittisesta kiistelystä tukiaisten myllyssä. Lyhyen kierron pienpuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (latinaksi: agricultura) kehityksestä.

Läpi kulttuurimme historian ihminen on pyrkinyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi. Nyt ne puidaan jyvinä suoraan siiloon. Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta kantamalla se kesällä niittylatoihin ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.

Historia opettaa, että pienpuun hinnan mysteeri ratkeaa vasta, kun puubiomassan tuotannossa siirrytään keräilystä viljelyyn.

VELI POHJONEN

Rantapohja. Mielipide. 11.5.2017.