Wednesday, August 15, 2018
Jätevedet odottavat ekopuhdistamoita
Nykytaloutemme päästää luontoon kiusallisia aineksia. Typpeä ja fosforia karkaa rehevöittämään ojia, puroja, jokia, järviä ja lopulta Itämerta. Helteisenä kesänä sen ovat Suomenlahden rannikolla asuvat nähneet meren pinnalla kelluvina viherlevän lauttoina.
Puhdistamojen kasvava ongelma ovat poistuvan puhtoveden lääkejäämät. Niiden hajottamiseen tai pysäyttämiseen eivät nykypuhdistamot pysty. Maailmanlaajuiseksi kasvava ongelma on muovin mikrohiukkasten valuminen jokiin ja lopulta meriin.
Päästöjen, ravinteiden, raskasmetallien, lääkejäämien ja hienojakoisten ainesten pysäyttämiseen sopiviin kosteikkopuihin on Uppsalan yliopistossa kehitetty ekopuhdistamon oppi nimeltään ”phytoremediation” (phyto = kasvi, remedium = palauttaa tasapainoon).
Suomalaista nimeä Ruotsin opille ei vielä ole, mutta kyse on haitta-ainesten tasapainottavasta sieppauksesta, eräänlaisesta huleainesten haravoinnista.
Opin puhemies oli suomalaissyntyinen, Helsingin yliopistossakin 1970-luvulla opettanut professori Gustaf Sirén. Hänen haravansa oli puhdistamon viereen riveihin viljeltävä kosteikkopaju.
RUOTSIIN SYNTYI Sirénin oppien mukaan Enköpingin ekopaketti, johon kuuluvat sähköä ja kaukolämpöä tuottava biovoimala, jäteveden puhdistamo ja niiden läheisyydessä 1000 hehtaaria haihduttavia pajuviljelmiä.
Jätevedellä kasteltu paju puidaan hakkeeksi kolmen vuoden välein. Haitalliset orgaaniset ainekset, lääkejäämät ja mikromuovit palavat voimalan hakepolttimessa tuhkaksi. Tuhkat ja puhdistamon liete sekoitetaan lannoitteeksi. Kesäaikaan seos kierrätetään: levitetään ja mullataan pajuviljelmien riviväleihin.
Kierto on niin ihmis- kuin karjanruoankin suhteen suljettu. Vaikka puhdistamon lietteessä olisi sittenkin vielä lääkejäämiä tai mikromuovia, ne eivät päädy viljapelloille eivätkä karjan laitumille vaan pelkästään energiahakkeen tuotantoon.
Suomessa ekopuhdistamon uranuurtaja oli Pälkäneen koeaseman johtaja Mauri Takala. Hän pumppasi 1980-luvun alussa salaojaputkien läpi koeaseman raakaa jätevettä pellolle viljellyn kosteikkopajukon alle.
Pajut kasvattivat juurensa nukaksi salaojaputkien ympärille, haravoivat typen sekä fosforin putkien saumoista, ja kasvoivat vauhdilla. Ravinnepäästöjä naapurijärviin ei mittauksissa löytynyt. Takalan malli ei meillä ole kuitenkaan edennyt vielä käytäntöön.
TOINEN 1980-LUVUN ennakkoselvitys oli Kannuksen koeaseman johtaja Ari Fermin kaatopaikkojen entisöimiskokeet Lahdessa ja Hollolassa.
Kaatopaikoilta niskaojiin valuvaa hulevesi kierrätettiin pumppaamalle se jatkuvasti takaisin vanhan kaatopaikan päälle viljeltyyn haihdutuspajukkoon. Pajut kasvoivat biomassaa Suomen ennätysvauhtia ja imivät hulevedestä ravinteet ja haitta-aineet. Myöskään Fermin malli ei edennyt vielä käytäntöön.
Ekopuhdistamoiden suurin tulevaisuuden haaste liittyy biotuotetehtaisiin. Uuden ajan sellutehtaat ovat aikaisempiin verrattuna ympäristönsä kannalta tiukan puhtaita. Siitä huolimatta ne joutuvat päästämään jätevettä vesistöihin.
Ympäristöhyväksyminen tiukkenee. Jo 1990-luvulla tämän koki Pohjan Sellu -hanke. Kajaaniin suunniteltu uusi tehdas ei toteutunut. Oulujärven puhtauden puolustajat kaatoivat hankkeen.
Sama kuvio uhkaa nyt Kuopioon suunniteltua maailman suurinta havusellutehdasta. Pro Kallavesi liike käynnisti elokuussa kansalaisaloitteen tavoitteenaan pysäyttää Kallaveteen jätevettä päästävän Finnpulp yhtiön hanke.
Uuden ajan biotuotetehtaiden tulisi pyrkiä veden ja ravinteiden suljettuun kiertoon. Myös siinä ekopuhdistamoille olisi käyttöä.
Veli Pohjonen
Iijokiseutu. Kolumni. 15.8.2018
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment