Turvetta vai kantoja?

Jo neljännesvuosisadan kestäneen ilmastokamppailun ajan olemme (2013) kiistelleet onko turve uusiutuvaa energiaa vai ei. Kiistaa on käyty kotimaassa, EU:n piirissä ja YK:n ilmastokokouksissa.

Vuonna 2000 kauppa- ja teollisuusministeriö tuskastui kiistelyyn ja alkoi ajaa turpeelle välisarjaa. Jos turve ei käy uusiutuvaksi polttoaineeksi, emme sitä fossiiliksikaan hyväksy. Olkoon turve siis hitaasti uusiutuvaa energiaa.

Välisarja ei koskaan innostanut ulkomailla. Lopullisesti EU- parlamentin ympäristövaliokunta tyrmäsi Suomen ehdotelman vuonna 2008. Kotimaan kiistelylle pisteen pani Suomalainen tiedeakatemia vuonna 2010.

Suomalainen tiedeakatemia paalutti, että turve on ilmaston kannalta uusiutumaton polttoaine, samaa sarjaa kuin Kiinan kivihiili tai Norjan öljy.

Turpeen päällä kasvava suometsä runkoineen, oksineen ja kantoineen on herättänyt vähemmän intohimoja. Pääosa tutkijoita ja virkamiehiä pitää kasvavaa metsää oikeaoppisena, uusiutuvana luonnonvarana.

Tieteellisesti tätä tuki jo vuonna 1972 suoprofessori Olavi Huikari. Hän esitteli Vesijaon koekentällä Padasjoella kansainväliselle metsätiedemiesten joukolle kehittelemänsä H-kulttuurin.

Huikari oli keksinyt, miten kasvattaa mäntyä mahdollisimman nopeasti paksuturpeisella, tiheään ojitetulla nevalla. H-kulttuuri perustuu siihen, että puu kasvaa aina parhaiten sarkaojan penkalla, ei hapettoman veden keskisaralla.

Myyntisadon lisäämiseksi Huikari esitti, että ojapenkkojen puustosta korjataan kaikki, myös kannot. Hän laski, että kannot nostavat puun määrää 10-40 prosentilla.

Juuriin kietoutunutta ja niiden alla olevaa nevan turvetta Huikari ei kuitenkaan halunnut korjata. H-kulttuurissa turve pysyy suometsän kasvualustana kierrosta toiseen.

Koko maan tasolla energiamarkkinat ovat alkaneet toteuttaa Huikarin kaavaa. Kantoja korjataan yhä enemmän, turvetta yhä vähemmän.

Kantojen massakorjuu on vielä keskittynyt kivennäismaan metsiin. Suometsän kannoissa odottaa seuraava uusioenergian varamme.

Kantojen nosto hakkeeksi alkoi vuonna 2000, kun UPM-Kymmene korjasi ensimmäiset 5000 kiintokuutiota Jämsänkosken voimalaan.

Vuonna 2012 kantoja nousi ennätyslukemaan 1,1 miljoonaa kiintokuutiota.

Turve-energia oli puolestaan korkeimmillaan vuonna 2007. Turvetta poltettiin 28 miljoonaa irtokuutiota. Tänä vuonna lukema on putoamassa tilastokeskuksen ensimmäisen arvion mukaan 13 miljoonaan kuutioon.

Turpeen taantuma vaikuttaa jo pysyvältä. Taantuman saivat aikaan tavallisten kansalaisten lupavalitukset, eivät EU:n virkamiehet tai YK:n ilmastoneuvottelijat.

Kotimaisten lupien jumittaessa uusia turvetyömaita ei enää saa auki samalla vauhdilla, millä vanhoja työmaita sulkeutuu.

Perhemetsätaloudelle nykyinen kehitys on luonteva. Perhetilat eivät koskaan olleet erityisen innokkaita vuokraamaan turveyhtiöille metsämaitaan vuosikymmeniksi.

Sen sijaan perhemetsät ovat odottaneet jo puoli vuosisataa, että uusiutuvaa puuta kasvavan suometsätalouden tuotto paranisi.

Tähän tarpeeseen professori Huikari keksi jo 40 vuotta sitten ratkaisun. Samalla hän tuli määrittäneeksi uusiutuvan energian rajan: kannot nousevat, turve ei.

Veli Pohjonen

Kotiseudun Sanomat. Mielipide. 2.8.2013