Ilmastokamppailu odottaa lisää metsänviljelyä

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli vehreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria, lähes puolet maapallon maa-alasta.

Sitten alkoi näkyä ihmiskunnan vaikutus. Kaskiviljely, pellonraivaus ja polttopuun keruu vähensivät metsiä kolmanneksella, nykyiseen 4000 miljoonaan hehtaariin.

Mitä esi-isämme tekivät metsän puille? He polttivat ne. Vain vähäisen osan he korjasivat pienrakennukseen, sahaukseen tai myöhemmin paperin valmistukseen.

Metsän puuston häviötä seuraa toinen annos hiilen päästöjä. Paljaaksi hakattu maa erodoituu. Maan orgaaninen aines lahoaa ja humus hupenee.

Metsien biomassan poltto käynnisti kasvihuoneilmiön 1700-luvulla, jo ennen kuin kivihiilen, öljyn ja maakaasun poltto opittiin. Vasta vuoden 1950 vaiheilla fossiilista hiiltä alkoi päästä ilmakehään metsäperäistä hiiltä enemmän.

Nykyään lähes 90 prosenttia hiilen päästöistä on peräisin fossiilisista polttoaineista. Metsien kaskeaminen ja raivuu pelloksi jatkuu silti, nyt tropiikissa.

Ilmaston lämpeneminen odottaa metsänhoidon vastaiskua. Maapallon puu- ja humusvaroja tarvitsisi nostaa vain 10 prosentilla niin maan ilmakehän hiilen määrä palautuisi kasvihuoneilmiötä edeltävän kauden tasolle.

Kasvuunsa tarvittavan hiilen puut ottavat ilmakehästä. Humuksen kerrostuminen seuraa automaattisesti, kun maata ei vuosittain muokata.

Metsänhoito vaimentaa kasvihuoneilmiötä kahdella tapaa. Ensiksi, meidän on hoidettava viisaasti vielä kasvavia metsiä. Toiseksi, meidän on viljeltävä lisää uusia, nopeakasvuisia ja runsaspuustoisia metsiä.

Kasvihuoneilmiön kannalta maapallon viisasta metsänhoitoa on sellainen, mikä säilyttää metsien puuston tai mieluummin lisää sitä. Tässä Suomesta on malliksi. Puuvarastomme laski uudisraivauksen ja teollistumisen myötä aina 1930-luvun loppupuolelle, mutta sen jälkeen tapahtui käänne. Kokonaispuustomme oli alimmillaan 1370 miljoonaa kuutiota. Nyt metsissämme on puuta 2500 miljoonaa kuutiota.

Jotta uuden metsän viljelyn vaikutus tuntuu ilmakehässä, viljelyalaa tarvitaan paljon. Puuta pitää viljellä sekä tropiikissa että lauhkeassa vyöhykkeessä.

Tropiikissa metsänviljelymaasta ei ole pulaa, kun tyydymme erodoituneisiin, metsättömäksi aikaa sitten hakattuihin ja maanviljelyn hylkäämiin joutomaihin. Tropiikin puun kasvatukseen on myös kehitetty uusi menetelmä, peltometsäviljely. Samalla peltomaalla kasvatetaan sekä yksivuotisia viljoja että monivuotisia puita.

Peltometsäviljelyllä puuvartisen biomassan kasvatus siirtyy kehitysmaiden metsähallituksilta maanviljelijöille. Kun vapaa viljelijä huomaa puun kasvatuksen kannattavaksi, puuston määrä kääntyy nousuun. Länsi-Kenian maaseudulla tämä todettiin jo 1990-luvun suomalaisessa metsäavun hankkeessa.

Lauhkeassa vyöhykkeessä metsänviljely vaikuttaa nopeimmin lyhytkiertopuiden kasvatuksella. Pinta-alaa Euroopassa löytyy. Meillä on peltoviljelyyn heikosti soveltuvaa takamaata. Nyt EU tukee sellaista kesannoituna ympäristöpeltona – jotta Suomen maanviljelijät kutsuvat hömppäheinän pelloksi.

Suomessa oli vuonna 2017 kesantopeltoja yhteensä 257,000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalastamme. Niiden viljelylle olisi ilmastotarve.

VELI POHJONEN

Nivala-lehti. Mielipide. 12.4.2018