Kyllä meillä olisi vielä annettavaa Afrikan metsätalouteen

    Suomalainen virallinen kehitysapu alkoi metsäapuna. Ensimmäinen hankkeemme käynnistyi 1965 Pohjois-Afrikan Tunisiassa, Remelin metsäkoulussa. Sen jälkeen metsäavun hankkeita vietiin Tansaniaan, Sudaniin, Etiopiaan, Sambiaan, Ugandaan ja muihin Afrikan maihin.

    Tällä vuosisadalla kehitysapumme on hiipunut. Metsäapua silti tarvittaisiin, sillä Afrikan maiden metsät jatkavat taas häviämistään. Esimerkiksi Etiopiassa luonnonmetsät kattavat enää yhden prosentin maan alasta. Tansaniassa puun tarve on luokkaa 50 miljoonaa kuutiota vuodessa. Maan jäljellä olevat metsät kasvavat vain 18 miljoonaa kuutiota vuodessa.

    Metsäavun pohjaksi kannattaa katsoa suomalaisten perhetilojen pitkän ajan historiaa. Kutsuimme 1800-luvun puolivälissä saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin katsastamaan maamme metsät, hieman silloisen "kehitysavun" tapaan. Hänen raporttinsa oli tyly: ”Metsien hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet”.

    Von Bergin ruotiva lausunto oli metsätaloutemme käänne. Vuonna 1886 annettiin tiukka laki: ”Metsää älköön hävitettäkö”. Perhemetsien paimeniksi perustettiin runsas 100 vuotta sitten Tapio ja metsänhoitoyhdistykset.

    Mitä tapahtui ajan saatossa? Tapion tie oli tuloksekas. Koulutuksen, neuvonnan ja metsämarssien ansiosta perhetilat oppivat metsänviljelyn ja -hoidon. Puusto alkoi kasvaa. Metsätaloutemme nousi hävityksen tilasta kestävyyden tilaan.

    Laskennallisesti olimme käännekohdassa ennen toista maailmasotaa. Vuonna 1937 puustomme oli alimmillaan, 1370 miljoonassa kuutiossa. Nyt puuston määrä on noussut tasolle 2550 miljoonaa kuutiota.

    Positiivinen muutos tapahtui nimenomaan päämetsissä: perhemetsissä. Vähäisemmät valtion metsämme ovat aina olleet riittävän kestävyyden tilassa.

    Tapion tiessä olisi mallia Afrikan metsätaloudelle. Samoin kuin 1800-luvun Suomessa, Afrikan metsätalouden ytimessä ovat yhä selvemmin pienviljelijät ja perhetilat. Vapaissa väkirikkaissa maissa valtion metsien merkitys on aina vähäisempi.

    Jo lähes metsättömiksi hakatut kehitysmaat tarvitsevat perhekeskeistä metsänviljelyä. Toinen vaihtoehto, yhtiöiden plantaasimetsät, johtaa usein maanvaltaukseen (land grabbing) ja ihmisoikeuksien polkemiseen. Afrikan yhtiömetsien ongelmista on jo 2010-luvulla kohuavia näyttöjä.

    Väkirikkaissa köyhissä maissa metsäalan kehitysavun hankkeet koskettavat aina maakysymystä, perhetiloja ja köyhän väestön oikeuksia. Maakysymys nousi pöydälle vuonna 2022 ehdotetussa Saharan ja Sahelin ilmastometsityksen hankkeessa.

    Etenkin Saharassa on tällä hetkellä väestöä vain vähän. Kun kastellut ilmastometsät muuttavat pienilmastoa, metsitetyt alueet alkavat vetää pienviljelijöitä puoleensa. He olisivat osa ilmastohanketta. Heille voisi jakaa maata samalla manttaaliperiaatteella kuin Suomessa jaettiin 1700-luvun isojaosta alkaen. 

    Lämpenevä maapallo odottaa massiivista ilmastometsitystä. Suomalaisesta Tapion tiestä voisi ottaa siihen mallia. Kyllä meillä olisi vielä annettavaa Afrikan metsätalouteen.

VELI POHJONEN

Iisalmen Sanomat. Mielipide. 31.10.2024

Kehitysavun soisi etenevän ilmastoavuksi

Euroopan unionissa vuonna 2004 luotu hiilidioksidin päästökauppa ei ole onnistunut pysäyttämään ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden nousua. Pitoisuus oli 378 ppm (miljoonasosaa) vuonna 2004. Tänään se on tasolla 425 ppm.

Emme onnistuneet pysäyttämään fossiilisen hiilidioksidin päästöjä. Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo ahdistava nykyaikaiselle taloudelle. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. 

Ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvitaan fossiilipolttoaineiden päästösakotusta monipuolisempia, käytännössä maanläheisempiä menetelmiä.

Lähimpänä ruohonjuuritasoa on biohiili. Se on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi, että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston.

Toinen hiilen varastoinnin mahdollisuus on maapallon metsättömien ja asumattomien maiden metsittäminen. Mittavin mahdollisuus on Sahara. Sen metsittämisen suurin haaste on puiden kastelu. Mutta voihan vettäkin pumpata valtamerestä autiomaahan, jos fossiiliöljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin.

Ennen kastelua merivedestä on tietysti poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla tai uudemman keksinnön grafeenisuodattimella. Veden pumppaaminen ja suolan poisto tarvitsevat energiaa. Sen voi luoda aurinkopaneeleilla. Mutta aurinkoahan Saharassa riittää.

Saharan aukko oli metsittymässä tuhansia vuosia sitten, mutta silloinen ilmaston muutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan aukon uudelleen metsitykseen, ilmastometsitykseen, tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite YK:lle. Hanke ei silloin vielä käynnistynyt.

Ilmakehämme puhdistaminen hiilidioksidista tarvitsee puita paljon ja niiden istuttamista pian. Saharassa ei ole metsittämisen alkuvaiheessa riittävästi väkeä. Hankkeen voisi käynnistää YK:n perinteisen kehitysavun asemesta YK:n 2020-luvun ilmastoapuna. Mukaan liittyisivät ensin kehitysavun tapaan Saharan maiden hallinnot sekä virkamiehet ja lopulta pienviljelijät.

Saharan aukon voisi metsittää YK:n yhteismetsänä. Metsityttyään alue jaettaisiin ja luovutettaisiin kansallisiksi yhteismetsiksi ja lopulta metsäalueille muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.

YK:n yhteismetsän kuten myös myöhemmin jaettavien yhteismetsien perustamiseen ja hallinnointiin Suomella on annettavaa. Mittavimmat kokemukset löytyvät Kuusamon yhteismetsästä.

Ilmastometsitykseen on luontevaa liittää myös biohiili. Sen valmistusta voisimme opettaa tropiikin kuivien maiden asukkaille.

Saharan aukon metsittämisellä voisimme kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.

Köyhiin maihin 1900-luvulla antamamme kehitysapu on huolestuttavasti hiipunut. Eiköhän sitä olisi jo aika jatkaa ilmastoapuna.

Veli Pohjonen

Sydän-Satakunta. Mielipide. 26.9.2024

Ilmasto odottaa metsänviljelyä

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

Ihmiskunnan mittavin metsänviljely edessämme

    Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Niiden biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä luonnonmetsissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

    Esi-isämme alkoivat vähentää maapallon metsää jääkauden jälkeen, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsien biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

    Metsät ja ilmasto ovat seurustelleet jääkauden jälkeisen ajan. Nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle.

    Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Metsistä peräisin oleva alkuaine hiili päätyi ilmakehää lämmittäväksi hiilidioksidiksi taivaalle.

    Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmaston muutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementissä. Niiden hyödyntäminen on muutoksen jatkosyy. Muutoksen varhainen lähtösyy on metsien vähenemässä.

    Metsäkadolla oli päävaikutus ilmakehän hiilidioksidin nousuun aina vuoteen 1950. Vasta sen jälkeen fossiilista alkuainehiiltä on päätynyt ilmakehään enemmän kuin metsäbiomassan hiiltä, kulunutta vuotta kohti laskien.

    Viime vuosina fossiilisen hiilen päästöt ovat nousseet jyrkästi. 2010-luvulla fossiilinen hiilivirta oli noin 7,5 -kertainen metsien häviön hiilivirtaan nähden.

    Ilmastoajatteluamme on aika muuttaa. Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla emme onnistu ilmaston muutosta pysäyttämään.

    Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Tämä jääkauden jälkeinen metsänviljelyn haaste on ihmiskunnan historian mittavin. Tarvitsemme ilmastometsitykseen, koko maapallon mittakaavassa, puista tyhjän ja riittävän kookkaan metsitysalueen. Sellainen löytyy: Sahara ja sen eteläpuolinen Sahelin vyö.

    Saharan suurin haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikolle, vettä voi samoin pumpata rannikolta autiomaahan. Vettä löytyy mittavasti myös Saharan alta, noin 500 metrin syvyydestä. Laskennallisesti Saharan kastelumetsätalous on halvin aloittaa pohjavedellä.

    Ennen kastelua merivedestä on joka tapauksessa poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Vielä uudempi menetelmä on grafeeniverkkojen käyttö suolan suodattimina.

    Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoahan Saharassa riittää.

    Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Suomella on tämän ilmastoteon suunnitteluun annettavaa.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 11.11.2019.

Hiilimetsänhoitoa Kanta-Hämeen metsätiloilla

Hiilimetsänhoito on noussut Suomessa ja koko EU:n tasolla puheenaiheeksi etenkin kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 kohuraportin jälkeen. Paneeli ei enää usko, että ilmakehän hiilidioksidin nousun saa pysähtymään pelkästään päästöjen vähentämisellä. Sen rinnalle tarvitaan hiiltä biomassaansa sitovaa metsänhoitoa sekä uuden sukupolven bioenergiaa.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja mieluusti koko ajan nousevia arvoja.

Ilmasto odottaa massiivista metsitystä

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun. Hiilidioksidi jatkaa nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan metsiä.

Metsätilat odottavat hiilimaksua

Euroopan unioni on kuluneen vuoden (2017) ajan kehittänyt uutta ilmastometsän käsitettä. Kehitys on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puusto varmasti nielee ilmakehän hiiltä.

Laajemmalla tasolla kunkin EU-maan tulisi toimia jatkossa niin, että sen biomassan hiilivarasto kasvaa vuodesta toiseen. Pysyvä hiilivarasto tarkoittaa pääosaksi monivuotisten puiden runkoja, oksia ja juuria.