Joensuun yliopistossa kehitettiin vuonna 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä uusiutuvan energian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.
Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.
Kansakunnan taloudessa mittavat muutokset vievät sukupolven verran. Mitä Joensuun tavoitteille tänään kuuluu, 25 vuoden kuluttua?
Joensuun ohjelma otti päähaasteeksi talousmetsien hakkuiden lisäämisen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 olimme tasolla 65 miljoonaa kuutiota.
Puunjalostuksen ensimmäinen tavoite oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjasta 5,9 miljoonaa sahakuutiota takaisin yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2017 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli 12 miljoonaa kuutiota.
Sahaus tuottaa energiaa, sillä tukista jää kuori, puru ja sahahakkeen seulontajäte poltettavaksi sahan voimalassa. Energiatavoitteisen puunjalostuksen malliksi tuli vuonna 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä.
Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos maassamme, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä. Kuhmon malliin kävivät tutustumassa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin Joensuun yliopistossa energia-asioissa vierailleet.
Puunjalostuksen toinen tavoite oli nostaa selluloosan tuotanto 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2017 olimme tasolla 7,7 miljoonaa tonnia. Sellu tuottaa energiaa, sillä kuitupuusta jää kuorta ja seulontajätettä poltettavaksi kuorikattilassa. Sellun keitosta jää ligniinipitoista jätelientä, joka poltetaan tehtaan soodakattilassa.
Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen opetti 1990-luvun alussa Joensuun metsäylioppilaille, että nykyaikainen sellutehdas pääsee sähkössään ainakin 175 prosentin omavaraisuuteen.
Äänekosken uusi, 2010-luvun lopulla valmistunut biotuotetehdas ylitti Koivusen laskelman. Sähköä tehdas tuottaa 2,4 –kertaisesti omaan tarpeeseen verrattuna.
Joensuun ohjelman ansiosta puuvoiman merkitys kasvoi. Puu on ollut aina tärkeimpiä energialähteitämme. 1990-luvun alussa sen osuus oli 15 prosenttia koko energiankulutuksestamme. Vahva ykkönen oli öljy 32 prosentillaan.
Metsäteollisuutemme 1990-luvulla aloittama puuvoimakampanja tuotti tulosta. Tehtaat uusivat kattiloitaan ja ottivat samalla kaiken palavan puujätteen käyttöön. Metsäteollisuus myös laajeni maassamme. Uudet sellulinjat ja sahalaitokset ovat energiatehokkaita ja tarkkoja puun käyttäjiä.
Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Molemmista saatiin 24 prosenttia. Sittemmin puu on vahvistanut etumatkansa. Vuonna 2017 saimme puusta 27 ja öljystä 23 prosenttia.
Koko maata ajatellen Joensuun energiatavoitteinen puunjalostusohjelma oli menestys. Puuenergian tuotanto koki maassamme ennen näkemättömän nousun. Nousun selittää nimenomaan tarkempi puunjalostus metsäteollisuudessa.
Energiatavoitteinen puunjalostus on 2000-luvulla vielä ajankohtaisempi kuin 1990-luvulla. Olemme sitoutuneet Euroopan unionissa pudottamaan hiilidioksidin päästöjämme merkittävästi. Kuhmon mallia edelleen kehittämällä ja laajentamalla siihen pääsemme.
VELI POHJONEN
Kuhmolainen. Mielipide. 4.4.2018
No comments:
Post a Comment