Päästötaloudesta kiertotalouteen, myös hiilellä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kesäkuun 2017 päätös vetää maansa pois Pariisin sopimuksesta ravisteli ilmastoajattelua, etenkin koko maapalloa koskettavaa päästötaloutta. Yhdysvalloissa kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä. Myös suurin päästäjä Kiina pohtinee kulissien takana ilmastolupauksiaan uudelleen.

Jo neljännesvuosisadan ajan maailmalla käyty ilmastokamppailu on osoittanut, että pelkkä päästöjen hillintä ei riittäisi muutenkaan. Ilmakehään päätyvää hiilidioksidin päästövirtaa on yritetty rajoittaa Kioton sopimuksen paaluvuodesta 1990 alkaen. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) vuonna 1990. Kesäkuussa 2017 pitoisuus oli 407 ppm, viisitoista prosenttia korkeammalla kuin paaluvuonna.

Päästötalous ei onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin nousua. Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo ahdistava nykyaikaiselle taloudelle. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Kiertotalous ei tähän suostu. Se kierrättää myös alkuaine hiiltä.

Päästötalous on syytä korvata uudemmalla hiilen kiertotaloudella. Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme.

Hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata joko valtameren pohjaan tai syvälle maaperään, pohjaveden alle. Hiilidioksidin sieppausta ja varastoimista on kokeiltu meren pohjaan Norjassa ja maaperän syvyyksiin Saksassa.

Suomessa hiilidioksidin sieppausta suunnitteli 2000-luvun alussa Meri-Porin kivihiilivoimala. Sieppausta ehdotettiin myös Oulun Toppilan turvevoimalalle.

Hiilidioksidin sieppaus on verraten hintavaa. Aiemmin rahoitus perustui päästötaloudelta saatavan rahoituksen odotuksiin. Ne odotukset ovat 2010-luvulla hiipuneet. Hiilidioksidin sieppaus on taantunut ilmastokamppailun takariviin.

Uudempi menetelmä on biohiili. Se on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston.

Kolmas mahdollisuus on maapallon metsättömien ja asumattomien maiden metsittäminen. Mittavin mahdollisuus on Sahara. Sen metsittämisen suurin haaste on puiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin, vettä voi samoin pumpata, merestä autiomaahan.

Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Siihen tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla, aurinkoahan Saharassa riittää.

Saharan ilmastometsittämiseen on jo luotu aloite Yhdistyneille Kansakunnille. YK:n tehtäväksi voisi jäädä metsityksestä huolehtivien ilmaston suojelujoukkojen luonti, rauhanturvaamisen joukkojen rinnalle. Tai eri YK:n joukot voi yhdistää.

Biohiilellä ja Saharan metsittämisellä voi kääntää ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Kiertotalous nostaa maanalaisen kivihiilen ensiksi voimalaan. Sen jälkeen alkuaine hiili kiertää ilmakehän, kasvavien puiden ja biohiilen kautta takaisin luontoon. Hiilen nieluvarastoksi tulevat maan pinnan yläpuolella kasvavat puustot sekä maaperä peltokasvien ja puiden juurten alla.

Kun ilmaston lämpeneminen kesti sukupolven verran, vähintään saman jakson ilmaston jäähdyttäminen veisi. Ja sen jälkeen kiertotalous voi pelata metsillä ja biohiilellä niin kauan kuin päästöpolttoaineita käytetään. Tähän peliin suomalaisella metsäosaamisella olisi annettavaa.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Kolumni. 21.6.2017.