Mistä energiapuun tuotannossa on kysymys?

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän ener­gia­ti­laston mu­kaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuk­sesta ka­tetaan 14 pro­senttia puulla.  Puuvoima kuuluu maas­samme edel­leen ener­giata­louden raskaaseen sarjaan, sillä se jättää taak­seen sekä vesivoi­man (9 pro­senttia kulutuk­sesta), turve­voiman (4 %), kivi­hiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %) (kuva). Lähin puuvoiman kil­pai­li­ja on ydinvoima 15 pro­sentin ener­giaosuudel­laan.

Mistä saamme tämän päivän puuvoiman? Mistä metsä­ener­gia koos­tuu? Enää vain murto-osa (noin viidennes) siitä saa­daan ta­vano­mai­sesta polt­topoltto­puusta: haloista, pilk­keistä ja hakkees­ta. Valtaosan metsästä peräisin ole­vaa energiaa tuot­taa nyt metsäte­ol­lisuus.

Teollisuudessa metsäenergiaa saadaan kahta tietä. En­siksi eroteltavat kuitupuun kuori ja sa­hauk­sen hylky­palat polte­taan nykyään tar­koin. Niistä saadaan noin vii­dennes puu­ener­gias­ta. Kuo­ren polton rat­kaise­mi­nen säh­kö- ja läm­pö­ta­loudelli­sesti tarkalla ta­valla oli ener­gian kansallis­ten säästötal­koi­den mer­kit­tä­vin saavutus 1980-luvul­la.

Toinen osa, yli puolet puuvoimaa saadaan sel­lunkei­ton palavista jätteistä: mustalipeästä ja sulfiit­tiliemestä. Sel­lun­keitonhan voi ajatel­la sarjaksi liuo­tuksia mil­lä pape­rin raa­ka-ai­neek­si mene­väs­tä sel­luloo­sasta ero­tetaan puuso­lu­jen tuki­aines, lig­niini. Lig­niini on lati­naa ja tar­koit­taa polttopuu­ta. Lig­nii­ni on puun ener­giapitoisin osa. Lig­niini antaa jätelie­mille nii­den hyvän poltto­arvon.

Sellun valmistus tarvitsee sähköener­giaa 700 kilo­wat­ti­tun­tia tonnilta. Nykyaikaisen sellutehtaan oma, lig­niinipe­räi­nen sähköntuotanto ylittää tämän. Ylimääräinen sähkö myydään joko säh­köä tarvitsevalle pa­perikoneel­le tai valta­kun­nan verk­koon.

Raakapuuksi laskien puuvoimaksi muuntuu vuosit­tain va­jaa 20 miljoonaa kuutiota. Tai toisin sanoen: metsistämme vuo­sittain korjatta­vasta raakapuun virrasta (noin 50 miljoo­naa kuu­tiota) kaksi kolmasosaa jatkaa jalos­teina aineen vir­rassa: lau­toina, lankkuina, selluna, pape­rina, monen monina myynti­tuottei­na. Yksi kol­masosa raakapuuta jalos­tetaan energian vir­taan: sähkök­si, prosessihöyryksi ja vas­tapaineläm­möksi.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme

Riittääkö puuta sekä paperinvalmistukseen ja sahatta­vaksi että voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jau­hamaan sähköä tositar­koi­tuksel­la? Metsäntut­kimus­laitos sel­vitti 1980-lu­vun alussa paljon­ko vuotui­sissa, tasapainoi­sen raakapuun ky­syn­nän hakkuissa jää korjaa­mat­ta kuitupuuksi kelpaamatonta pien­puu­ta, väärää puula­jia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuu­täh­dettä. 1980-luvun alun arvio oli 40 mil­joonaa kuutiota vuo­dessa.  Nykypäivän tekniikalla - tai tarkemmin 1980-luvun alun teknii­kalla - siitä on mahdollista korjata 15 miljoonaa kuu­tiometriä.

1990-luvul­la tie­dämme, että Metsäntut­ki­mus­laitoksen arvio oli varo­vainen. Nyt energiapuuksi voi laskea paitsi aiemman 15 miljoonan kuutiota, myös sen 5-7 cm:n läpimitta­luokkaisen ensihar­vennus­puun, mikä ei käy enää kuitupuuna kaupaksi. Näiden lisäksi energia­puun osuu­deksi on laskettava myös osa metsiemme kasvun lisääntymää. 1990-luvun alun met­säninventoinnit nimittäin kerto­vat että puustomme kasvaa nyt runko­puuta noin 80 miljoonaa kuu­tiota vuodessa, kun 1980-luvun alussa pu­huttiin vielä runsaasta 60 mil­joonas­ta kuutiosta.

Käyttämätöntä, kestävästi, ja nykymenetelmin myös tekni­sesti korjattavaa energiapuuta voi metsistämme hakata vähintään 20 miljoonaa kuutiota vuodessa. Suomen met­sissä odottaa korjaajaansa uudistuva luonnonvara, jonka ener­giapo­tentiaali on 3-4 ydinvoima­lan luok­kaa.

Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun ta­sosta. Puu­voiman osuus energiakakus­samme on mahdollista nostaa nykyi­sestä 14-15 prosen­tista 30:een. Siihen päästäisiin 10-20 vuodessa, jos toimeen tartut­taisiin samalla mää­rätietoisuudel­le kuin tur­vevoimaan 1970-luvun alussa.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnon­varamme. Puu­voima on myös tulevaisuu­dessa­ suomalaista perusvoimaa; määränsä puolesta puu­voiman lisätuotanto ja hal­lit­tu käyttö ratkaisi­sivat energiaon­gelmam­me 1990-luvul­la, ja pit­källe 2000-lu­kua.

Puuvoimasta ei kasvihuoneilmiötä

Fossiilisen kivihiilen, maakaasun ja öljyn yletöntä polttoa pidetään syypäänä ympäristöämme uhkaavaan hallitse­matto­maan lämpöti­lan nousuun. Sitä seuraava kasvihuoneilmiö on ih­miskunnan suurin ympäristöhaaste jo 1990-luvun loppupuo­lella ja edel­leen 2000-luvulla.

Ympäristön kannalta puuvoiman merkitys on 1990-luvul­le tultaessa koros­tunut uudella tavalla; energiapuulla on ylivoimai­nen ympäristö­etu. Puun poltto ei lisää ilma­kehän hiilidioksidia. Puuta poltetta­essa il­makehään karannut hiili­dioksidi palautuu metsiin puiden kasva­essa. Ener­giapuulla ei kiihdytetä kasvi­huoneilmiötä.

Uusim­mat tut­kimukset osoit­tavat että maapallon puuvartisen biomassan viisas hoito: hyödyn­täminen ja viljely on ihmisen ai­noa toteutettavis­sa oleva keino millä kasvi­huoneilmiöön voi vai­kuttaa vähentäväs­ti, ei vain hidasta­vas­ti kuten esimerkiksi ydinvoiman käyttöönotolla.  -  Sitä­paitsi puu on polttoaineena rikitön eikä puun savu­kaasuista ei tule metsiä vau­rioit­tavia happosateita.

100 000 työpaikkaa

Puuvoiman käyttö synnyttää työpaikkoja metsään, hake­puun kul­jetukseen ja hakevoimalaan. Lisäksi tulevat kerran­nais­vaiku­tuk­set, muun muassa etevän tekniikan (high tech) biomassa­voimaloi­den tut­kimus-, kehitys-, rakennus- ja vienti­työhön.

Hakkeen työllistävästä vaikutuksesta parhaita esi­merkkejä on Virtain kaupunki, missä lämpöä on tuotettu hak­keella jo yli 10 vuoden ajan. Vuotuinen hakkeen poltto on vakiintunut runsaaksi 11000 hake­kuutiometriksi, mikä vastaa vajaata 5000 kiintokuu­tiomet­riä energia­puuta vuosittain. Hakkeen korjuu ja kuljetus työllistävät ympärivuo­tisesti 15 miestä.

Haketta myy lämpökeskukseen noin 150 maatilaa. Hak­keen myynti­tuloja ne saavat vuosittain noin miljoona mark­kaa. Metsuri-, urakointi- ja maatilatalouden työllistävän vaikutuksen kerrannaisena syntyy lisää työmahdollisuuksia. Yksi metsurityöpaikka kertautuu maassamme kuljetusten, puunjalostuksen, tuote­kehittelyn, konepajateollisuuden, myynnin ja viennin ansiosta noin 10-kertaisesti.

Jos energian tuotanto puuvoimalla toteutet­taisiin Suomes­sa täysimit­taisena (20 milj. kiintokuutiometriä vuo­dessa), Virtain työllistä­vän mallin mukaan syntyisi välittömiä työ­paikkoja 60 000 kap­paletta. Jos yksi maatila myisi 200 kiin­tokuutiometriä hake­puuta vuodessa, ha­ketta tuottaisi yhteensä 100 000 maatilaa (ja metsätilaa). Tuloja maa- ja metsätalouden liikevaih­dossa pyörisi 1-2 miljardia markkaa.

Virtain malli ei kuitenkaan liene lopullinen.  Ener­giapuun hyö­tämisen ketju tehos­tunee käytännön myötä nykyi­sestään vähintään kak­sinker­taiseksi. Siitä huolimatta  20 miljoonan energiapuun kiinto­kuutiometrin vuotuinen korjuu, kuljetus, käyttö ja kerran­nais­vaikutus vastaavat maassamme ainakin 100 000 työ­paikkaa, sekä maa- ja metsäti­loilla että ansiotyönä.

Energiatavoitteiseen metsänkasvatukseen

Nykyisillä metsänkasvatus- ja korjuumenetelmillä noin puolet puubiomassasta jää korjaamatta. Energiapuu ei lähde kui­tenkaan liikkeel­le, ennenkuin sillä on houkutteleva hinta ja taatut markkinat. Ne pa­ranevat jo lähitule­vaisuudessa kun EY-maiden suunnittelemat hiilidiok­­sidin päästömaksut tulevat voi­maan myös Suomessa.

Toinen pienpuun menekin käynnistävä tekijä on jo tämä päivänä hal­littava etevä käyttöteknologia (high tech). Koko­puuna korjattava biomassa kannattaa esikäsitellä ja lajitella kahteen jakeeseen. Kuoripäällinen, tumma jae menee polttoon. Kuoreton, valkoinen jae kan­nattaa tulevaisuudessakin jalostaa selluksi. VTT:n kotimaisten polt­aineiden laboratoriossa Jyväskylässä on jo koekäyttövaiheessa massa­hakkeena korjatun puun värierottelija, mikä jakaa metsästä korjatun kuitupuun kokoisen ja sitä pienemmän puuaineksen sellu- ja polttoja­keiksi.

Huomispäivän hakepuuta ei enää tarvitse kuivata. Pai­neis­tetussa poltossa energia saadaan talteen kaatotuoreesta hak­keesta. Paineistettua polttoa, kuten myös leijupetiä ja vastapainemenetelmää käyt­tävien kattiloiden kehittelyssä Suomi on jo nyt maailman eturivin mai­ta. Eturivin mailla on etu­lyönti vientimarkkinoilla.

Ilmaston muutoksen uhka, metsätalouden suotuisa ympäristövaikutus, saastuttaville energiamuodoille langetetta­vat ympäris­tömaksut, uusi hakepuun etevä korjuu- ja käyttötek­nologia ja ylivoimaiset työl­lisyysedut ovat puuvoiman valtte­ja. Huomispäivän suunta käy siksi energiatavoitteiseen metsänkasvatukseen.

Energiapelin viimeinen kierros

Vallitsevan käsityk­sen mukaan pian käynnistyvällä ener­giapelin viimeisellä kierroksella ovat vastakkain ydin­voima ja kivihiili. Mutta ovat­ko ne todelliset vaihtoehdot? Kummallakin on rasitteena ylikäymätön ympäristöongelma: ydinvoimalla ikuiset jätteet, kivihii­lellä ilmaston tukah­duttava hiilidioksidi.

Sekä ydinvoima että kivihiili ovat tuontitavaraa. Ydin­voiman­kin väitetty kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaa­nin. Tuote vain kyp­sytetään Suomes­sa, koska raaka-aine on ostettava ulkomailta. Tuonnin varaan rakennettu talous ei ole kestävää, ei velkaantumisen eikä työllisyyden kannalta.

Energiapuun menekki ja puuvoiman lisäkäyttö liitty­vät päätökseen kansantalouden energialinjoista. Miksi emme tuot­tai­si lisäenergiaamme koti­maisella puulla kun meillä sitä on, nyt enemmän kuin koskaan ennen, aikana jolloin met­sää on osattu mi­ta­ta?

Kansalliseen energiapeliimme tarvitaan saas­teeton­, uu­dis­tuva, perustuotannon taas käynnistävä, työllisyyttä luova ja kansantaloutta elvyt­tävä vaih­toeh­to. Se on ener­giapuu. Energiapelin viimeiselle kierrokselle ei tule pääs­tää muita vaih­to­ehtoja kuin kotimainen puu­voima vas­taan ul­komaiset muut voi­mat?

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus Liitto-lehteen 22.2.1992. Julkaisusta ei tietoa. WEB-teksti 9.4.2018.