Metsäviljelmillä on vahvoja näyttöjä

Metsiemme avohakkuut ja sitä seuraava metsänviljely kuohuttavat sosiaalista mediaa. Luontojärjestöjen edustajat ovat käynnistäneet aiheesta koko maata koskevan kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Vaihtoehtoa kutsutaan myös metsien jatkuvaksi kasvatukseksi.

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Avohakkuista luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Aloitteessa ei ole kyse tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kansainvälisessä ympäristökokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Tämä suojelu etenee. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Avohakkuu on osa saksalaista lohkometsätalouden oppia. Kestävän metsänkasvatuksen isä Hans Carl von Carlowitz antoi 1713 opille perusohjeen: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Ohje ei toteutunut Saksan poimintahakkuissa. Metsätiede ei osannut laskea monikerroksisen metsän puunkasvua eikä hakkuun ylärajaa. Hakkuut jatkuivat holtittomina. Saksa ajautui Euroopan historian synkeimpään metsien hävitykseen.

Saksa siirtyi 1800-luvulla viljelymetsätalouteen. Sille metsätiede osasi ennustelaskennan.

Hävitettyjä metsäalueita alettiin viljellä lohkoittain, pääosaksi kuuselle. Vuosien saatossa kunkin lohkon metsää hieman harvennettiin, kunnes lohko avohakattiin noin 70 vuoden iässä. Sen jälkeen lohko viljeltiin uudelleen, ja taas kuuselle.

Kuusen suosio perustui jo 1800-luvulla hyviin markkinoihin. Kuusi kasvaa Saksan ilmastossa ihanteellisen hyvin. Maan taloudelle kuusesta tuli 1900-luvulla Saksan leipäpuulaji (Brotbaum). Sen laajamittainen viljely jatkui Saksassa aina 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen sekametsien kasvatus on saanut sijaa.

Kuusen viljelymetsissä von Carlowitzin kestävän metsätalouden ohjeesta onnistuttiin pitämään kiinni. Saksassa puun keskikasvu on ylittänyt vuotuiset hakkuut yli sadan vuoden ajan. Maa nousi metsien hävityksen tilasta Euroopan unionin johtavaksi metsämaaksi. FAO tilastoi 2015 Saksan metsien kasvavan puun määräksi 3663 miljoonaa kuutiota.

Me otimme oppia Saksasta. Senaattimme kutsui vuonna 1858 saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin arvioimaan Suomen metsät. Hänen kesäisellä kenttämatkansa ulottui Lappiin saakka. Von Berg tiivisti arvionsa tylysti: ”Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet.”

Von Bergin raportti käynnisti metsätaloutemme suuren muutoksen. Metsähallitus perustettiin 1859. Evolla aloitettiin metsänhoitajien koulutus saksalaisen mallin mukaan 1862. Vuonna 1886 senaatti saneli lailla: ”Metsää älköön hävitettäkö.” Metsänviljely yleistyi 1900-luvulla, ensin valtion metsissä ja sotien jälkeen yksityismetsissä.

Lopputulos oli Saksaan verrattava. Nousimme EU:n neljänneksi metsämaaksi (Saksan, Ruotsin ja Ranskan jälkeen). Vuonna 2015 meillä oli kasvavaa puustoa 2320 miljoonaa kuutiota.

Puun kasvultaan metsänviljelyn satavuotiset näytöt ovat varsin vakuuttavat, niin Saksassa kuin Suomessa. Tänään vahvoiksi hiilen nieluvarastoiksi kasvaneiden viljelymetsien merkitys kasvaa, ilmastokamppailussa.

Kansalaisaloitteen vaihtoehto, metsien jatkuva kasvatus ja niiden jatkuva poimintahakkuu, odottaa vastaavia näyttöjä.

VELI POHJONEN

Ilkka. Mielipide. 29.6.2018.