Ilmastohiilen kierrätyksestä vaihtoehto

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös vetää maansa pois vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksesta ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili palaa USA:n perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Ilmaston lämpeneminen jatkuu.

Päästötalous tarvitsee rinnalleen hiilen kiertotaloutta. Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme.

Hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata valtameren pohjaan tai syvälle maaperään. Menetelmää on kokeiltu merellä Norjassa ja maalla Saksassa. Suomessa hiilidioksidin sieppausta kaavaili Meri-Porin kivihiilivoimala. Kustannus olisi katettu säästyvillä päästömaksuilla. Päästökauppa kuitenkin romahti 2008, ja hiilidioksidin sieppaamisesta luovuttiin.

Toinen menetelmä on biohiilen kyntäminen peltoon, maanviljelyskalkin tavoin. Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Maailman maataloudelle biohiilellä on lähes rajaton mahdollisuus. Sen näkymiä voi verrata typpilannoitteen keksimiseen 1900-luvun alussa.

Biohiilen kustannus hoituisi normaalein maatalouden tukiaisin. Biohiilen tukiaishinta olisi sidottu kivihiilen maailmanhintaan. Jos normiksi valitsee puolet kivihiilen hinnasta, biohiilen tonnihinnaksi tulisi noin 40 Euroa tonnilta. Se on samaa luokkaa kuin maanviljelyskalkin tonnihinta.

Kolmas vaihtoehto on metsien hiili. Helsingin yliopiston professori Pertti Hari aloitti jo yli 40 vuotta sitten ilmakehän ja puiden välisen hiilen kierron tutkimuksen. Tavalliseen, nuoreen männikköön pohjaavat tietokoneen mallinnukset osoittivat pian, että kasvuisat metsämme pystyvät tasapainottamaan kansallisia hiilidioksidin päästöjä.

Kasvihuoneilmiö on kuitenkin edennyt pitkälle. Metsäinen Suomi, metsäinen Eurooppa tai edes koko pohjoinen pallonpuoliskomme eivät enää riitä nielemään kaikkea ilmakehän liikahiiltä.

Tarvitsemme ilmastometsitykseen koko maapallon mittakaavassa näkyviä asumattomia, puista tyhjiä ja kookkaita metsitysalueita. Käytännössä riittävän laajoja aukkoja on vain yksi, Sahara.

Saharan haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin, vettä voi samoin pumpata, merestä autiomaahan.

Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla.

Sahara oli metsittymässä 8000 vuotta sitten, mutta silloinen ilmaston muutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan aukon uudelleen metsitykseen, ilmastometsitykseen, tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite Yhdistyneille Kansakunnille.

Saharan aukkoa voisivat aluksi metsittää YK:n ilmastojoukot, rauhanturvajoukkojen tapaan. Apunaan niillä olisivat kansalliset joukot. Metsityttyään alue jaettaisiin sinne muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.

Ilmastohiilen kierrätykseen on vihdoin siirryttävä. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.

Ilmaston nykylämpeneminen on kestänyt parin sukupolven verran. Saman jakson myös ilmaston jäähdyttäminen tulee viemään. Ja sen jälkeen kiertotalous voi pelata metsillä niin kauan kuin USA ja me muut rikkaat maat yhä käytämme päästöpolttoaineita.

VELI POHJONEN

Keski-Uusimaa. Mielipide. 6.8.2017