Kannot biotalouden peliin

Metsissämme väännettiin taannoin kantoja kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kannot olivat mielessä haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui vuonna 1972 kutsui Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon ja esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kannoille 10-40 prosentin lisän biomassan tuotokseen.

Metsäteollisuus kiinnostui. Puhuimme silloin uhkaavasta puupulasta, nykypäivän malliin. Joutseno Pulp rakensi 1973 kantojen murskausaseman, josta tehdas saisi lisää raaka-ainetta.

Kun tehdaspäähän tuli kysyntää, metsäpää toimi. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Kantoja ei tarvinnut enää ihmisvoimin maasta vääntää. Pallarin kantoharvesterista tuli sittemmin kantotyömaiden peruskone.

Keksinnöstä käytäntöön kestää yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantohakkeen aika alkoi vasta 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota ja haketti ne Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen käyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän tuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.

Vuonna 2013 kantohakkeen käyttö oli huipussaan. Sitä poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia notkahti halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2016 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille, kangasmaille. Kun avohakkuussa korjaa myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Kantokorjuuta seuraavassa metsänhoidossa ja käyttöketjussa on vielä kehitettävää. Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi. Ilman kantokasoja metsänviljely vauhdittuisi ainakin vuodella. Kasojen pohjalla sikiävän juurikäävän riski pienenisi.

Ylivuotisia kantokasoja on perusteltu syksyisten sateiden kantoja puhdistavalla vedellä. Kantojen huuhtelu hiekasta on insinööritietein ratkaistava ongelma. Se kuuluu ratkaista voimalan tai biotuotetehtaan varastokentällä, ei metsän kasvumaalla.

Kannot kattavat metsähakkeesta nyt kymmenen prosenttia. Mahdollisuuksia vielä on. Huikarin alkuperäistä ideaa, kantojen korjuuta turvemaiden viljelymänniköistä, ei ole vielä käytännössä kokeiltu.

Hoidetuissa metsissä hake tulee pääosin tukkipuun hakkuista, latvusmassana. Sen käyttövara on 11 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kantomassan käyttövara on sama. Siitä kuusta on 7 ja mäntyä 4 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut biotuotetehtaat tarvitsevat biomassaa. Puun riittävyys huolettaa. Huikarin lähes puoli vuosisataa sitten esittämä kantomassa on kasvavan biotalouden mahdollisuus. Kantojen biomassa kannattaa pitää mielessä.

VELI POHJONEN

Selänne-lehti. Mielipide. 27.4.2018