Varjele ja viljele, metsiä ja soita

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin uusi Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin nouseva biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta 2-3 miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat hakkuita jo lähes kymmenellä prosentilla. Kuopioon, Kajaaniin, Haapajärvelle, Kemijärvelle ja muuallekin suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta saman verran.

Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

Metsien suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä voisi olla se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen?

Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi, eräänlaiseksi turvavyöhykkeeksi mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat siirtyä paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin viisitoista.

Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Viimeisin pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista.

Suomi on jo tällä tiellä. Euroopan unionin Natura – tietokannan mukaan olemme suojelleet maa-alastamme 14,5 prosenttia. Kuntatasolla edelläkävijän esimerkiksi voisi käydä vaikkapa Kuusamo. Sen maa-alasta on tänään varjeltu 18 prosenttia.

Ylivoimaisia suojelun maita ovat entisen itäblokin Slovenia (38), Kroatia (36) ja Bulgaria (34 prosenttia). Ne ovat painokkaasti suojelleet vuoristometsiään. Tasankojen luontotyyppejä on suojeltu vähemmän.

Myös Suomen suojelussa on painottuma. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän esimerkiksi Länsi-Suomen korpisoita. Epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien ja soiden varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet vaikkapa kunnittain kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Viljelymetsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,6 miljoonaa hehtaaria. Koko luontomme monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

Eniten ymmällään olemme soiden suojelussa. Meillä on suota tai soistuvia maita yhteensä 8,9 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan suoalasta kuuluu suojella puolitoista miljoonaa hehtaaria.

Nyt soitamme on suojeltu vasta 0,8 miljoonaa hehtaaria. Työtä suojelussa riittää. Se näkyy joidenkin suotyyppien ennallistamisena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.

Mutta taas: Aichi antaa meille luvan viljellä soistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,4 miljoonaa hehtaaria.

Olipa kyseessä kertaalleen metsäojitettu suo tai turvetuotannolta vapautunut suopohja, tavalla tai toisella metsäpuille viljeltävät suot ovat Suomessa tulevaisuuden merkittävää luonnonvaraa.

Biotalous etenee Suomessa vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa puskuroida itsensä suojelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

Veli Pohjonen

Länsi-Suomi. Mielipide. 1.2.2017.