Hiilidioksidin sieppaus ja Koillismaan pelletit

Italialainen Cesare Marchetti lienee ensimmäinen, joka ehdotti maapalloa uhkaavaan kasvihuoneilmiöön ratkaisua. Hän esitti 1977, että hiilidioksidi siepataan kivihiilivoimaloiden savuista, kerätään putkistoon, johdetaan Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan. Hiilidioksidi nesteytyy paineessa ja pysyy syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Ehdotusta pidettiin mahdottomana. Se sai hautua 30 vuotta, kunnes ilmaston muutoksesta oli kertynyt niin musertavia näyttöjä, että aika kypsyi käytännön kokeeseen.

Saksan liittokansleri Angela Merkel muurasi 29.5.2006 peruskiven voimalaan, jonka savusta hiilidioksidi siepataan. Saksan ruskohiilialueelle tulevan laitoksen rakentaa Vattenfall.

Hiilidioksidin loppusijoitukseen Vattenfall löysi Atlanttia yksinkertaisemman paikan. Pumpataan jätekaasu Saksan maaperään, 800 metrin syvyydestä löytyneiden, ikivanhojen suolavesikerrosten alle.

Hiilidioksidi on energiatalouden jäte. Sen talteenotto muistuttaa kaupunkien jätevesien keräilyä, putkikuljetusta ja jätevesimaksuja. Jos yhteiskunta on ratkaissut jäteveden käsittelyn, se ratkaisee myös jätehiilidioksidin käsittelyn. Kysymys on vain rahasta.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi 2005, että hiilidioksidin loppusijoitus maksaa suuressa mitassa 15 - 75 euroa hiilidioksiditonnilta. Kannattavuusraja kulkee siinä, missä hiilidioksidin loppusijoituksen ja päästöoikeuden hinnat kohtaavat.

Päästöoikeus kävi vuonna 2006 yli 30 eurossa. Vuoden 2007 alun hintataso on ollut 15 euroa hiilidioksiditonnilta.

Ilmastokysymys kuumenee, ja jatkossa hiilidioksidin kansallisten päästölupien myöntäminen tiukkenee. Hiilidioksidin loppusijoitus on muutamassa vuodessa päästöoikeutta halvempaa.

Hiilidioksidin sieppaus aiheuttaa täyskäännöksen suhtautumisessa kivihiileen. Sitä löytyy Euroopastakin sadoiksi vuosiksi. Sitä voi varastoida. Saatavuus ei ole poliittinen ase kuten on laita öljyn, maakaasun ja uraanin osalta.

Savukaasujen puhdistus valkaisee kivihiilen huonon ympäristömaineen. Kivihiili ja öljy aiheuttavat kumpikin 40 prosenttia hiilidioksidin päästöistä. Molempiin on kajottava, jos ilmaston muutokselle halutaan jarrua. Hiilidioksidin sieppaus on helpompaa suuresta voimalasta kuin miljoonien autojen pakoputkista.

Uusi menetelmä tekee kivihiilestä ilmastoneutraalin. Koska se ei enää lämmitä ilmakehää, se pääsee bioenergian kanssa samaan, ympäristöverottomaan sarjaan.

Miten puuenergialle käy tässä rytäkässä? Voivatko esimerkiksi Koillismaan pelletit enää kilpailla, jos kivihiileltä poistuu päästöhaitta?

Kun pellettiä poltetaan, siitäkin tulee hiilidioksidia. Myös sen voi siepata. Kivihiilen hiilidioksidilla ja puupelletin hiilidioksidilla on kuitenkin vissi ero. Edellinen on peräisin maan alta, kivihiilikaivoksesta, jälkimmäinen kasvavista metsistä, jotka ovat ottaneet hiilidioksidin taivaalta.

Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt, sieppaus pelletistä tekee vielä enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaalta peräisin olevan hiilidioksidin sieppaavat puut, kasvaessaan fotosynteesin voimalla. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi bioenergian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Bioperäinen hiilidioksidi loppusijoitetaan maan alle fossiilisen hiilidioksidin tavoin.

Puupelleteillä on loppusijoituksessa ylivoimainen, rahanarvoinen päästöetu. Nehän poistavat  ilmakehästä sitä kasvihuoneilmiötä aiheuttavaa liikahiilidioksidia, mikä sinne on päässyt kivihiilen, maakaasun ja öljyn polton seurauksena. Tähän ei pysty tuuli- tai aurinkoenergia, eikä ydinenergiakaan.

Euroopan metsävaltaisille maille hiilidioksidin sieppaus on siten uusi mahdollisuus. Avainasemassa on juuri pelletti. Se tiivistää metsäseuduilla kasvaneen bioenergian niin, että sitä voi varastoida ja kuljettaa Suomen rintamaille ja viedä aina Euroopan asutuskeskuksiin asti.

Uuden tekniikan voimaloissa pelletin voi syöttää sekapolttoon kivihiilen kanssa. Tai pelletin voi polttaa yksinään kuten esimerkiksi Tukholmaa lämmittävä Hässelbyn voimala tekee Kuusamossa valmistetuille pelleteille.

Kuusamo-Tukholman malli näyttää jo suuntaa muulle Euroopalle, miten hiilidioksidin päästöjä voi vähentää luonnollisella tavalla. Mallista puuttuu enää loppusilaus: hiilidioksidin loppusijoitus. Senkin tutkimiseen on jo suunnitelmat.

Veli Pohjonen

Koillissanomat. Kolumni. 2.3.2007.