Viljele ja varjele, myös biotaloudessa

Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden?

Biotalouden nousu 2010-luvulla on alkanut huolettaa. Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden?

Metsä Groupin Äänekosken biotuo­te­tehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemijärvelle rakennettavan Boreal Bioref -biojalostamon puun tarve on vastaavasti 2,3 miljoonaa kuutiota. Lisäksi Kemiin nousee Kaidi, biodieselin tehdas. Se tarvitsee energiapuuta 2-3 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Nämä kolme tehdasta jo nostavat hakkuitamme yli kymmenellä prosentilla. Eri puolille Suomea suun­ni­tel­tavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta saman verran.

Metsää on viljeltävä biotaloudelle lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

SUOJELUSSA ON KYSYMYS luontomme moni­puo­li­suuden säilyt­tä­mi­sestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luon­non­tie­tei­lijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet vuosikymmeniä. Mikä voisi olla se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? 1970-luvulla yliopistotut­kijat mallittivat prosentiksi viisitoista.

Sittemmin aihe eteni kansain­vä­li­siin kokouksiin. Viimeisin pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seit­se­män­toista.

Suomi on jo lupaamallaan tiellä. Aichi-tietokannan mukaan olemme suojelleet maa-alastamme 15 prosenttia. Kuntatasolla edelläkävijän esimerkki voisi olla vaikkapa Kuusamo. Sen maa-alasta on tänään suojeltu 18 prosenttia.

Suomen suojelussa on painottuma. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän esimerkiksi Pohjanlahden rannikon korpisoita. Epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien ja soiden varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauas­kan­toinen kään­tö­puo­lensa. Kun olemme suojelleet vaikkapa kunnittain kaikista luon­to­tyy­peis­tämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

KASVUISAA METSÄMAATA meillä on Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Viljelyssä siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,6 miljoonaa hehtaaria.

Koko luontomme moni­muo­toi­suus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdol­li­simman nopeasti takaisin metsäksi.

Hieman ymmällään olemme soiden suojelussa. Meillä on suota tai soistuvia maita yhteensä 8,9 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan suoalasta kuuluu suojella puolitoista miljoonaa hehtaaria.

Nyt soitamme on suojeltu vasta 0,8 miljoonaa hehtaaria. Työtä varjelussa riittää. Se näkyy harvi­nai­sem­pien suotyyppien ennal­lis­ta­mi­sena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.

Mutta taas: Aichi antaa meille luvan viljellä soistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,4 miljoonaa suohehtaaria.

Olipa kyseessä kertaalleen metsäojitettu suo tai turve­tuo­tan­nolta vapautunut suopohja, tavalla tai toisella metsäpuille viljeltävät suot ovat Suomessa tulevaisuuden merkittävää luonnonvaraa.

BIOTALOUS ETENEE Suomessa vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympä­ris­tö­kiis­toihin, biotalouden on hakeuduttava tasapainon suojelun kanssa.

Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat, metsätilat ja etäomistajien perhemetsät.

Veli Pohjonen

Iijokiseutu. Kolumni. 17.5.2017