Hiilidioksidipäästöt haaste voimaloille ja terästehtaille

Euroopan unioni käynnisti vuoden 2005 alussa kolmivuotisen hiilidioksidin päästökaupan, jolla se pyrkii hillitsemään ilmaston lämpenemistä uusin eväin. Eri jäsenmaat, Suomi mukaan lukien olivat sitä ennen yrittäneet saada päästöjään kuriin kansallisin energiaveroin, mutta turhaan.

Hiilidioksidin päästöt vain nousivat. Jos energiaverot olivat ilmastotalkoiden piiska, EU toivoi päästökaupasta talkoiden porkkanaa.

Myyntiin tuli maatalouden maitokiintiöiden kaltainen tuote. Päästökiintiöitä on saanut ostaa ja myydä hiilidioksidipörssissä. Kauppaa ovat käyneet EU-maiden yli 20 megawatin voimalat, sellutehtaat, paperi- ja kartonkitehtaat, rauta- ja terästehtaat, koksaamot, öljynjalostamot, lasi- ja lasivillatehtaat sekä keraamiset tiili- ja posliinitehtaat.

Tyypillinen pörssin myyjä on yritys, joka on onnistunut vähentämään päästöjään sitten vertailuvuoden 1990. Esimerkiksi metsäteollisuus on saanut lisäarvoa viime vuosikymmenen energian säästötoimilleen. Puuvoima on korvannut sellu- ja paperitehtailla ennen käytettyä öljy- ja kivihiilivoimaa, ja hiilidioksidin päästöt ovat pudonneet. Ne on voinut myydä säästyneinä päästökiintiöinä.

Puupelletin tuotanto kovassa nousussa

Puupelletti yleistyi 1990-luvulla, ja sen tuotanto on kovassa nousussa. Tässäkin on taustalla päästökauppa. Puupelletti on ainut uusiutuva energiavara, jolla sähköntuotannon paljon hiilidioksidia päästävää kivihiiltä voi korvata nopeasti. Tämän osoitti Ruotsi jo yli kymmenen vuotta sitten.

Vielä 1992 Tukholman Hässelbyn voimala poltti kivihiiltä 100'000 tonnia. Koska voimalan hiilidioksidin päästöjä piti laskea, kivihiilestä luovuttiin. Tilalle tuli puupelletti.

Kahdessa vuodessa kivihiili väistyi. Hässelbyn kolme 100 megawatin kattilaa alkoivat polttaa pellettiä 250'000 tonnia vuodessa. Hässelby pääsi päästöpörssiin myyjäksi.

Helsingin päästöt yli Tukholman

Tyypillinen pörssin ostaja on yritys, jonka hiilidioksidin päästöt ovat nousseet. Esimerkiksi Helsingin seudun kivihiili- ja maakaasuvoimaloiden päästöt ovat niin huolestuttavan suuret, että pääministeri Matti Vanhanen kiinnitti asiaan huomiota alkuvuodesta 2007. Keskivertoasukasta tarkastellen helsinkiläinen päästää nyt hiilidioksidia taivaalle kaksin verroin tukholmalaiseen verrattuna.

Vauras Helsingin seutu selviää hiilidioksidin päästöongelmastaan rahalla, vaikkapa ostamalla lisäkiintiöitä Tukholman Hässelbystä. Mutta eihän tällainen tilanne ole Suomen ympäristömaineelle eduksi.

Meille huolestuttavin tapaus on kuitenkin terästeollisuus. Se nimittäin päästää kaikesta hiilioksidistamme noin 10 prosenttia.

Suurin päästölähde Raahen Rautaruukki

Suomen ylivoimaisesti suurin päästölähde on Raahen Rautaruukki. Siitä tulee hiilidioksidia saman verran kuin kolmesta, neljästä Helsingin isosta voimalasta yhteensä.

Viimeiset 15 vuotta terästeollisuus on määrätietoisesti lisännyt tuotantoaan. Kilpaa teräksen kanssa ovat kasvaneet hiilidioksidipäästöt. Ne ovat peräisin kivihiilestä, jonka pelkistyslämmöllä rautamalmi sulaa ja jalostuu teräkseksi. Terästeollisuutemme voi joutua ostamaan tulevaisuudessa hiilidioksidin päästökiintiöitä likimain siinä suhteessa kuin teräksen tuotanto nousee verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Terästeollisuuden kivihiilelle ei ole ollut Suomessa vaihtoehtoa puoleen vuosisataan. Tiedämme kuitenkin, että metallurginen hiili tehtiin alun perin puusta, ja että esimerkiksi Brasilian vahva terästeollisuus käyttää edelleen osaksi puuperäistä hiiltä.

Puuperäisestä hiilestä apu

Metallurgisen puuhiilen perusselvitys on Suomessakin jo tehty ja lupaavimpana reittinä pidetään seuraavaa.

Terästehtaan ydin on masuuni. Se on muhkea, tötterömäinen torni, johon rautamalmia ja koksattua kivihiiltä syötetään yläkautta kerroksittain, vuorotellen. Osa energiaa syötetään masuuniin alakautta, joko puhaltamalla masuunipesään pölymäistä hiiltä, tai kuten Rautaruukki tekee Raahessa, ruiskuttamalla sinne raskasta polttoöljyä.

Nopein tapa vähentää terästehtaan hiilidioksidin päästöjä on korvata biopolttoaineella juuri masuuniin alakautta syötettävä energia. Emme vielä tiedä, mikä siihen parhaiten kävisi: puuperäinen hiili, kuivattu puujauhe vai murskattu pelletti, tai jopa esikäsitelty metsähake.

Puuperäisellä hiilellä voisi vähentää esimerkiksi Raahen terästehtaan hiilidioksidipäästöjä enimmillään 1,4 miljoonaa tonnia vuodessa. Se olisi 30 prosenttia tehtaan kaikista päästöistä. Puuta tosin tarvittaisiin melkoisesti, jokseenkin saman verran kuin koko metsähakkeen tuotanto Suomessa.

Bioenergian tutkimuksella on 2000-luvulla edessään megaluokan haaste: tuottaa raaka-aine ja kehittää nykyaikainen metallurginen puuhiili korvaamaan fossiilista kivihiiltä niin, että terästeollisuutemme välttyy ylimääräisten päästökiintiöiden ostolta. Ala voisi kehittyä entistä ekologisemmaksi, säilyttää edelleen kilpailukykynsä ja välttyä tuotannon ja työpaikkojen supistukselta.

Savon Sanomat. Alio. 11.3.2007