Nostetaan hiili pöydälle

Metsätilat sitovat ilmakehän hiilidioksidia

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, se on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa savustaan. Se joutuu ostamaan toimintaansa hiilidioksidin päästöoikeuksia. Tonni hiilidioksidia maksoi lokakuun (2015) lopussa 8,63 euroa.

Ilmakehälle haitallisen hiilidioksidin lähdevirtaa on yritetty rajoittaa yli 20 vuotta. Tulokset ovat kehnot. Päästöjä ei ole saatu kuriin. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) Kioton paaluvuonna 1990. Vuonna 2015 pitoisuus on ollut hivenen yli 400 ppm, neljätoista prosenttia korkeampi kuin paaluvuonna.

Metsätila sitoo ilmakehän hiilidioksidia; metsää sanotaan nieluksi. Kasvavat puut saavat aikaan hiilen nieluvirran. Kyseessä on päästöjen vastavirta, mikä käy taivaalta alaspäin. Ilmaston kannalta nieluvirta ja päästövirta ovat yhtä tärkeät. Kun kivihiilivoimala maksaa päästöistään sakkoa rahastoon, metsätila voisi laskuttaa samasta rahastosta nieluilleen metsätuloa.

Suomessa metsänhoidon nieluvirta tulee pääosaksi perhemetsiin, missä puustomme kasvaa parhaiten. Metsälön nieluvirran voi arvioida erotusmenetelmällä. Metsänhoitoyhdistys voisi mitata tilan puuston vuonna yksi ja määrittää alkuainehiilen määrän. Yhdistys toistaisi mittauksen vuonna kaksi. Kun tulokset vähennetään toisistaan, saadaan metsätilan nieluvirta. Se mitataan tonneina puustoon kertynyttä hiiltä.

Nielumaksujen määritys metsälöille ja niiden tilitys perhemetsille sopisivat luontevasti metsänhoitoyhdistyksille. Samalla ne saisivat laskuttaa päästökaupasta oikeuden ja kohtuuden mukaisen provision. Se toisi yhdistyksille niiden kipeästi kaipaamaa lisätuloa, kun veroluonteinen metsänhoitomaksu perhetiloilta poistui.

Hyvin metsiään hoitavat perhetilat saisivat ansaitsemaansa lisätuloa. Luonnonvarakeskuksen kasvutilastoista voi laskea, että keskikokoinen suomalainen metsätila (30,3 hehtaaria) voisi laskuttaa hiilidioksidin päästökaupan lokakuun hinnoilla nielutuloa 355 euroa vuodessa.

Kun metsästä korjaa puuta, tukkipuulla on nielulaskennassa merkittävä osa. Puolet sahalle tulevasta puusta päätyy laudoiksi, lankuiksi, huonekaluiksi tai hirsitaloiksi. Hiili pysyy niissä varastoituneena. Energiapuu ja sellutehtaan harvennuspuu sekä siitä syntyvä kartonki tai paperi päätyvät taas ennen pitkää polttoon. Niiden hiili ei varastoidu, vaan kiertää ilmakehän ja puiden väliä.

Metsänhoitoyhdistys voi laskea vuotuisista hakkuutilastoista perhetilojen hakkauttaman tukkipuun määrän. Puolet sahalle menneen tukkipuun hiilestä voisi lisätä nielulaskentaan.

Suomi ehdotti metsien nieluperiaatetta jo Kioton ilmastokokouksessa 1997. Kanada torppasi ehdotuksemme. Sen mielestä nieluvirta oli liian vaikea mitata Kanadan ja Venäjän laajoissa valtion metsissä. Suomi ei vielä silloin osannut puolustaa perhemetsien mittauksen helppoutta. Niissä se olisi joka tapauksessa yksinkertaisin aloittaa. Kioton jälkeen metsänielut ovat olleet säännöllisesti esillä vuosineuvotteluissa, hapuillen ja tuloksetta.

Kasvihuoneilmiöstä ja ilmakehän hiilidioksidista neuvotellaan taas seuraavassa YK:n ilmastokokouksessa, joulukuussa 2015 Pariisissa. Neuvottelijoiden tulisi tosissaan nostaa perhemetsien hiili pöydälle.

VELI POHJONEN

Merikarvia-lehti. Mielipide. 12.11.2015.