Sahanpurua tankkiin - puuperäinen bioetanoli tukee uusia päästötavoitteita

Maailmantalous ottaa vakavasti hyödykkeet, joita voi ostaa ja myydä pörssissä. Tutuin on öljy. Tämän vuoden toukokuussa se maksoi 67 dollaria tynnyriltä, eli 38 eurosenttiä litralta.

Autoihin tankattava bioetanoli ilmestyi Chicagon pörssiin maaliskuussa 2005. Toukokuussa 2015 se maksoi 1,6 dollaria gallonalta, eli 39 eurosenttiä litralta.

Bioetanolin pörssiin viemisellä oli kaksi seuraamusta. Ensimmäinen liittyy öljyn hintajoustoon. Jo 1970-luvun öljysotien jälkeen oli tarve löytää hintakilpailija fossiiliöljylle. Etanoli oli mahdollinen biopolttoneste.

Aluksi bioetanoli maksoi Chicagon pörssissä kaksi kertaa enemmän kuin öljy. Sitten kun etanolin pääraaka-aineen maissin viljely oli saavuttanut Yhdysvalloissa riittävän laajuuden, ja kun tislaamot alkoivat tuottaa etanolia riittävästi, sen hinta alkoi laskea.

Elokuussa 2007 bioetanolin pörssihinta painui raakaöljyn alle. Sen jälkeen polttonesteiden hinnat kietoutuivat toisiinsa. Bioenergiasta tuli vihdoin öljyn hinnalle jarru.

Toinen seuraamus oli laajempi. Maissin hinta alkoi nousta. Se veti mukanaan muut viljat. Seurauksena oli ruoan hintojen nousu kaikkialla maailmassa. Se johti ensin ruokamellakoihin kehitysmaissa, sitten kansannousuihin Pohjois-Afrikan arabimaissa ja lopulta Lähi-Idän kaoottiseen tilanteeseen.

Ilmiöt olivat seurausta Yhdysvaltain taannoisen presidentti George W. Bushin kasvihuoneilmiötä vähättelevästä ilmastopolitiikasta. Sen mukaan Yhdysvaltain ei tule sitoutua YK:n ilmastokokouksissa mihinkään hiilidioksidipäästöjen vähennyksiin. Niiden asemesta Bushin hallitus keskittyi viime vuosikymmenellä fossiilista tuontiöljyä korvaavan maissietanolin tuotantoon.

Vaikka bioetanoli on jo valmis öljyn vaihtoehto, se ei ole Euroopassa läheskään yhtä haluttua kuin Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset pitävät viljasta valmistettua etanolia ilmastovaikutukseltaan heikkotehoisena ensimmäisen sukupolven biopolttoaineena. Lisäksi viljan tislaaminen autojen tankkiin arveluttaa eurooppalaisia toisin kuin amerikkalaisia.

Maissi, muut viljat tai ylipäänsä ruokakasvit eivät ole bioetanolin ainutta raaka-ainetta. Jo 1900-luvun alkupuoliskolla meillä Suomessa osattiin valmistaa etanolia puusta, sulfiittiselluloosan ohessa. Tuote tunnettiin kansan parissa tikkuviinana ja Alkon tiskillä Karhu -viinana.

Viimeksi puuetanolin tuotantoa ehdotti Kemijärven massaliike keväällä 2008, kun se etsi vaihtoehtoja Stora Enson sellutehtaan lopettamiselle. Etanoli olisi tullut liukosellun oheistuotteena. Valmistuksessa olisi käytetty sekä normaalia ensiharvennuspuuta että oksineen ja latvuksineen korjattua energiapuuta.

Massaliikkeen ehdotus ei johtanut käytäntöön. Stora Enso sulki Kemijärven tehtaansa huhtikuussa 2008.

Tällä vuosikymmenellä puuetanoli on toteutumassa. Huoltoasemayhtiö St1 ilmoitti elokuussa 2014, että se rakentaa Kajaaniin seuraavan vuoden aikana bioetanolitehtaan. Laitos käyttää raaka-aineenaan Kainuun sahoilta tulevaa sahanpurua. 80,000 kiintokuutiometriä puuainesta jalostuu 10 miljoonaksi litraksi bioetanolia.

Euroopan unioni sopi lokakuussa 2014 leikkaavansa unionin kasvihuonepäästöjä vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Lähtötaso on vuosi 1990. Uudet päästöjen vähennykset painottuvat päästökauppaa käyvän teollisuuden ulkopuolelle, erityisesti liikenteeseen. Kainuun puruetanoli sopii tähän tavoitteeseen.

Voisimme esitellä laitoksen uuden biotalouden esimerkkinä seuraavassa YK:n ilmastokokouksessa, Pariisissa loppuvuodesta 2015. Puruetanoli on aito toisen sukupolven biopolttoneste, joka tuotetaan vähäisin energiapanoksin. Saamme sen sivutuotteena sahateollisuudelta, missä puru menisi joka tapauksessa polttoon.

Puruetanolilla on ylivoimainen talousetu. Emme syvennä ruokakriisiä kuten maissietanoli. Emme polta autoissamme viljaa vaan kestävän metsätalouden puuta.

Bioetanolin kautta hiilidioksidin päästöjen vähenemä on varma, ja se on helposti ennustettavissa. Vaikka EU:n kansantalous edelleen huojahtelisi, yksi länsimaisen ihmisen toimista pysyy vakiona, hänen päivittäinen auton käyttönsä.

Siksi talousmetsien Suomen kannattaa kehittää metsien etanolia purua pidemmällekin, aina osaamisemme vientiin asti.

VELI POHJONEN

Turun Sanomat. Artikkeli. 22.6.2015.