Piipsanneva oli energiaviljelyn edelläkävijä

Biomassojen energiaviljelyä esitti ensimmäisenä Helsingin yliopiston tilanhoitaja Matti Kares 1976. Hän ajatteli nopeakasvuisia, vesovia lehtipuita pellolla viljeltävinä energiakasveina. Viljelyn satokierto olisi alle 10 vuotta, ja sato puitaisiin heti hakkeeksi.

Kares sai ajattelulleen pontta Ruotsista. Suomalaissyntyinen professori Gustaf Sirén oli kehittänyt siellä lyhyen kierron metsätaloudeksi kutsumansa viljelymenetelmän. Pääpuulajiksi hän valitsi voimakkaasti vesovan pajun. Sen kasvutulokset hätkähdyttivät Pohjoismaiden metsäasiantuntijoita.

Maataloustuottajien Keskusliiton puheenjohtaja Veikko Ihamuotila puuttui asiaan. Hän katsoi kansantalouden kannalta järkeväksi poistaa ylimääräistä peltoalaa elintarviketuotannosta muuttamalla se lyhytkiertoviljelmiksi.

Ihamuotilan vaikutusvalta ja silloiset öljykriisit johtivat 1978 ensimmäiseen bioenergian tutkimukseen. Vetäjäksi tuli haapavetinen suoprofessori Olavi Huikari Metsäntutkimuslaitoksesta.

Tärkeimmäksi koekentäksi tuli Haapaveden Piipsanneva. Huikari piti jo silloin turvesuon pohjia mittavampina ja joutilaampina energiaviljelyn maina kuin peltoja. Piipsannevan kokeita hoiti vuodesta 1979 lähtien Kaarlo (Kalle) Sirviö.

Metsäntutkimuslaitoksen saama rahoitus bioenergiaan hiipui kuitenkin 1980-luvun alkupuolella, kun öljyn hinta laski. Samoihin aikoihin Huikari jäi eläkkeelle. Pallo siirtyi energiayhtiö Imatran Voimalle (IVO, nykyisin Fortum).

IVO kokeili energiaviljelyä kymmenisen vuotta. Sopivaa peltoa sillä oli etelärannikon Inkoossa. IVOa kiinnosti kytkeä ydinvoima ja uusiutuva energia toisiinsa, tuottaa niitä rinta rinnan. Kyseessä oli sama ”risupaketin” periaate, mikä on sittemmin säännöllisesti kytketty ydinvoiman kylkeen.

Konsultikseen IVO kutsui professori Sirénin. Hän sai Inkoon energiapajukot kasvamaan. Kokeissa mitattiin syksyllä 1989 puiden kasvun Suomen ennätys. IVO lopetti kuitenkin vauhdikkaat kokeensa 1993. Risupaketilta oli pudonnut pohja, kun viides ydinvoimala silloin hylättiin.

Energiaviljelyn uusi aalto alkoi 2000-luvulla. Nyt viljelyskasviksi valittiin roteva heinä, ruokohelpi. Se soveltuu erityisesti Keski- ja Pohjois Suomen suopelloille ja turvesuon pohjille.

Ruokohelven aikaa oli maassamme 2000-luvun alku. Viljelyä vauhditti viidennen ydinvoimalan lopullinen hyväksyminen. Kylkiäisinä eduskunta rahoitti risupakettia ja vauhditti samalla helpeä vuodesta 2002.

Ruokohelven pinta-ala nousi nopeasti. Vuonna 2007 helpeä kasvoi jo 19'000 hehtaaria. Sen jälkeen energiaviljely on junnannut paikoillaan, jopa kääntynyt laskuun. Tänä vuonna (2010) alaa on 16'800 hehtaaria.

Vuonna 2010 eduskunta hyväksyi kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan. Sen odotetaan taas vauhdittavan biomassojen viljelyä. Uudella risupaketilla on näytön paikka. Myös Piipsannevan kokemukset kannattaa kaivaa esiin.

VELI POHJONEN

Haapavesi-lehti. Mielipide. 12.8.2010.