Kuka pelkää biovoimaa?

Vantaan sähkölaitoksen tiedotuspäällikkö Markku Murros pelkää (HS 23.3.1994) hakkeen kuljetuksia, jos Martinlaakson kivihiiltä ruvettaisiin korvaamaan metsähakkeella. Pelko on turhaa.

Hiilimiehenä Murros ei ole oivaltanut, millaisia puumääriä metsäammattilaiset osaavat Suomessa liikutella. Jos Martinlaakso polttaisi haketta miljoona kiintokuutiota vuodessa, se olisi vasta kolmannes tavalliseen sellutehtaaseen ajettavasta puumäärästä.

Puutavaraliikenteen ongelmat hoituvat kaikkialla Suomessa metsäkuljetusten suunnittelulla. Ja muualla on tultava toimeen ilman moottoritietä, toisin kuin Martinlaaksossa. Jos emme osaa käyttää 100 km pitkää Hämeenlinnantietä puuta kuljettavaan hyötyliikenteeseen, mihin me superväylää tarvitsemme?

Biovoimaan siirtymisen malli Martinlaaksolle löytyy Ruotsin Örebrosta, jossa on samankokoinen, alunperin kivihiilelle suunniteltu kaukolämpövoimala. Siihen rakennettiin 1990 lisäkattila, jossa on uusi leijukerrospoltto.

Leijupedissä siirtymä kivihiilestä puuhun onnistuu juohevasti. Kun 1990 Örebron polttoaineiden suhdeluvut olivat hakkeelle 11 ja kivihiilelle 89 prosenttia, jo 1993 siirtymä hakkeeseen oli toteutunut. Suhteet olivat hakkeelle 87 ja kivihiilelle 13 prosenttia. Hakkeen osuus kasvaa 1994.

Kivihiilelle on Örebrossa jäänyt puskuripolttoaineen osa. Kivihiili sopii puskuriin ja varmuusvarastointiin: se vie vähän tilaa, se on paloturvallista, se ei lahoa eikä haihdu. Erillistä hakkeen varmuusvarastoa ei Martinlaaksossa tarvittaisi.

Biovoiman talouslaskelmat menevät vikaan, jos metsähakkeelle käyttää takkapuuhintaa, 100-150 markkaa megawattitunnilta. Parhaillaan kymmenien tutkijoiden voimin töitä paiskiva Bioenergiaohjelma tavoittelee 45 markan hakekustannusta. Sitä lähelle on jo päästy Kuhmon ja Mikkelin biovoimaloissa.

Kivihiilen kuluttajahinta 1994 on 45 markkaa megawattitunti. Se koostuu satamahinnasta 27, ympäristöverosta 10 ja liikevaihtoverosta 8 markkaa. Tänään hiilivoima voittaa biovoiman hintakilpailussa, koska kivihiiltä tuetaan 8 markalla, palauttamalla liikevaihtovero. Turve saisi Martinlaaksossa vastaavan tuen alkutuotevähennyksenä, sen sijaan hake ei.

Vaihto fossiilivoimasta biovoimaan, kivihiilestä hakkeeseen, on esimerkki katekismuksenomaisista "mitä se on" seuraamuksista ympäristölupauksille, joita Suomi muiden valtioiden kanssa antoi Rio de Janeiron ympäristökokouksessa (1992).

Samanlaisia seuraamuksia on hallituksen asettamasta tavoitteestaa pysäyttää hiilidioksidin päästöt 1990-luvulla. Se voi jäädä kauniiksi aikeeksi, ellei kivihiilen suurkulutus vähene.

Suomi on johtava biovoiman tietomaa. Saamme biopolttoaineista 21 prosenttia, kun kakkonen Ruotsi saa 14 ja esimerkiksi USA vain 4 prosenttia. Johtoasema on meidän valttimme ekoteollisen uusviennin markkinoilla. Siksi meidän ei tule pelätä biovoimaa, eikä vastustaa sitä vanhakantaisesti.

Biovoimaa tulisi päinvastoin kehittää ennakkoluulottomasti kaikkialla Suomessa. Martinlaakso voisi olla biovoiman eteläinen esimerkki, uuden osaamisen näyttävä mallivoimala.

Veli Pohjonen

Helsingin Sanomat. Mielipide 7.4.1994